Teot itävät

Rikostutkinnassa on tärkeää, että näkee asiat ensin läheltä ja sitten kaukaa. Ensin on oltava sammakko, sitten lintu.

Juuri lukemassani romaanissa päähenkilö, rikoskomisario, mietiskelee työtään ja käy keskusteluja pidätettyjen kanssa. Myös sellaiset, joiden mielessä rikoksen tekeminen vasta kummittelee, tuntevat tarvetta avautua juuri hänelle. Liian läheltä nähtynä asioita voi olla vaikea ottaa tarpeeksi vakavasti ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kauempaa katsoen ymmärtää kokonaiskuvan.

Teot itävät.

Todellisessa elämässä ihminen on usein esimerkkinä toisille, niin pahassa kuin hyvässä. Kukaan ei synny kiusaajana, kiduttajana tai tappajana. Kun sitten syystä tai toisesta joku päätyy julmaan tekoon, aina joku toinen jossain haluaa jäljitellä. Ajetaan väkijoukkoon, hyökätään muiden kimppuun, räjäytetään pommi.

Onneksi ihmisissä vaikuttaa yhä myös tahto tehdä hyvää. Yhdenkin esimerkki voi synnyttää ketjun. Jonkun on aina oltava se ensimmäinen, joka lähtee apuun, kun tuntematon eksyy metsään tai joutuu onnettomuuteen. Kun naapurin talo ja omaisuus häviää savuna ilmaan, aina löytyy se joku, jonka esimerkki innostaa muitakin lahjoittamaan tarpeellista. 

Apua toivoo myös jokainen, joka makaa maassa sairauskohtauksen saaneena tai puukotettuna. Ei sitä, että tulee ikuistetuksi sivustakatsojan puhelimeen ja sitä kautta tuhansien nähtäville.

Kysymysmerkki on ylösalaisin käännetty ongenkoukku, jolla pyydetään vastauksia.

Kun jotain ikävää tapahtuu, toisilla tuntuu olevan heti valmiit vastaukset. Ollapa niin viisas! Tietämättömän pitää kysyä ja ottaa selvää.

On lohdullista, että meitä on nuotin vieressä kaksi.

Takaisin romaaniin: Rikoskomisario ei aina jaksaisi pohtia rikoksia ja niitä tehneiden motiiveja. Hän onkin työn vastapainoksi ryhtynyt harrastamaan kuorolaulua, taidoista riippumatta. Komisarion harmiksi vastapaino ei kuitenkaan toimi aivan odotusten mukaisesti.

Otsikko ja kaikki muut sitaatit ovat peräisin Kari Hotakaisen kirjasta Henkireikä (Siltala 2015).

Vahatuin purjein höyhensaarille

Monituiset kerrat muinoin Vesa-Matti Loiri lauloi radiossa niin mustista, niin mustista miesrukan hivuksista. Niin korvani ainakin väittivät. Vasta heinäkuussa Eino Leinon päivän tietämillä Höyhensaarten miesrukka paljastui hieprukaksi. Niin outo, niin outo, että jo siinä omiaan kuuleekin.

Toisessa kohdin vaihtui vain alkukirjain. Verbi mieliä tarkoittaa tietenkin aivan eri asiaa kuin niellä. Silti kun sitä hetken maistelee alkuperäisessä yhteydessä, muoto mitä mä mielin ei kuulosta yhtään hassulta. Haluamansa voi pitää myös vain omana tietonaan. Runoilija kuitenkin sanoo näin: Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt / olen koirana lempeä täällä, / miten rikasten portailla pyydellyt / olen tuiskulla, tuulissäällä, / vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain / – ja kun minä muistelen, mitä mä sain / ja mitä mä nielin ja vaikenin / ja mitä mä ajattelin! 

Leinon aikainen runokieli ei aina avaudu vain kuulemalla. Jos ei kirjaa ole käsillä, helpointa on mennä verkkoon. Siellä tulee eteen todellinen ongelma: Jos vertailee vain kahtakin lähdettä, voi joutua huomaamaan, ettei verkossa esitettyyn kannata näkevilläkään silmillä sokeasti luottaa. Tässä tuli hyvä muistutus siitä, että faktantarkistus on tarpeen myös kirjallisuusteksteissä.

Heti ensimmäinen summittainen klikkaus vei versioon (wikia), jossa sama hieprukan hivukset oli kaiketi jonkinlaisessa simultaanitulkkauksessa saanut muodon Sain soittaa mä kielillä kukkivan maan / Ja hieprukan kivuuksilla.

Entä mitä ovatkaan ”rein vahatut purjeet”? Ja hukkui hyrskyyn ennen kuin / Käy purjein, rein vahatuin. Mikään hälytyskello ei ole kilkattanut muistiinmerkitsijän päässä ja saanut häntä tarkistamaan asiaa. Leino itse runoilee: ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin / käy purjehin reivatuin.

Kyseisen linkin teksti vastaa (huomattavasti) karsitulta säkeistömäärältään Loirin levytystä. Sen viimeinen säkeistö kuuluu lähteen mukaan näin: Ja sentään se nousi niin kohtalokkast' / Ja sentään mä Seppona seison taas / Taas taivahan kansia taon ja lyön / Oi onnea tähtisen yön.

Hienoa, että Seppo ilmeisen identiteettikriisin jälkeen on jälleen löytänyt itsensä. Vanhassa runokielessä seppo kuitenkin tarkoittaa seppää.

Alkuperäisen runon pituutta kuten myös sanoja noudattelee toinen lähde (kotus), jossa tosin taivaankannen takoja uppoutuu tekemiseen jo liiaksikin ja unohtaa silmänilon, vain yhden kirjaimen vuoksi: Ja sentään se nousi, min kohtalot kaas, / ja sentään ma seppona seison taas / ja taivahan kansia taon ja lyön /  – oi, onnea tähtisen työn!

Leino saattoi iloita tähtisestä yöstä aavistamatta, että tulevaisuudessa olisi paljon helpompi nähdä maallisia kuin taivaallisia tähtiä. Kaikkialla loimottava keinovalo kun on laajalti häivyttänyt tähtien valon. Vuonna 2016 kansainvälinen tutkimusryhmä päätyi tulokseen, jonka mukaan 60 prosenttia eurooppalaisista ja peräti 80 prosenttia pohjoisamerikkalaisista ei enää pysty näkemään Linnunrataa valosaasteen vuoksi. 

Oi, onnea tähtisen yön – ken sen vielä kokee.

Pallopelejä

Myös urheilussa voi poimia rusinat pullasta, jos ei jaksa syödä koko pitkoa. Kokonainen kuukausi esimerkiksi jalkapalloa saisi ähkyyn. Sitten löytääkin ne rusinat. Viime kesänä ne olivat islantilaisia.

Kun Islanti alkoi menestyä jalkapallon EM-kisoissa, pitihän sitä sivusilmällä seurata. Itse peliäkin kiinnostavampaa taisi silti olla se tapa, jolla pelaajat ja heidän kannattajansa viestivät keskenään loppusummerin soitua. Yhteenkuuluvuudentunne välittyi varmasti kaikille katsojille.

Harmi vain, ettei joukkueen kannustustapa ole omaperäinen vaan otettu Skotlannin Valioliigasta. Siis harmi nyt kun sen tietää. Kisojen aikaan en tiennyt

• • •

Aivan toisenlaista peliä pelaavat isot pojat, jotka kiihko silmissään mielivät päästä potkimaan tätä kaikille yhteistä palloa. Tai heittelemään, koskapa ainakin toiselle heistä koripallo on mieluisin laji. Kummallakin on kova halu näyttää niin vastustajalle kuin omille kannustusjoukoilleen, mitä miehiä tässä oikein ollaan. 

Maailmanpolitiikassa peliä pelataan kuitenkin tyystin toisin kuin urheilun pallokentillä, kahden sarjassa omavaltaisesti ilman sääntöjä. Huh pääsee nytkin huulilta, mutta katsojia hirvittää. Erotuomaria kaivataan – tosin se pesti vaikuttaa lähes mahdottomalta tehtävältä.