Laulun mukaan jouluna ”hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen”.
Luettavaksi valikoitui kuitenkin kirja, jossa joulun henkeen edes nimellisesti viittaa
vain nimi Sininen tähti (suom. 2016), viides osa ruotsalais-ranskalaisen
Jan Guilloun Suuri vuosisata -sarjasta. Kirjassa eletään 1940-luvun ensimmäistä
puoliskoa eli toisen maailmansodan aikaa.
Guilloun sarjassa 1900-luvun tapahtumia eletään Lauritzenin suvun kolmen veljeksen Lauritzin, Oscarin ja Sverren ja heidän perheidensä kautta. Nimien keksimiseen ei kirjailijalta aikaa tuhlaantunut: lyhennetään yhdelle nimi sukunimestä ja lainataan kahdelle veljekselle osa omista etunimistä (Jan Oscar Sverre Lucien Henri).
Sininen tähti keskittyy vakoiluun, josta muuten Gillouta itseäänkin on syytetty. Suorastaan jamesbondmaisen pääosan saa Lauritzin tytär Johanne, siviilissä kirjallisuudenhistorian tohtori, sodan päättyessä ansioitunut majuri. Oman älykkyytensä ja taitavuutensa lisäksi hänen oli siihen päästäkseen siedettävä miespuolisten ylempiensä suunnitelmia, joiden toteuttamisessa tarkoitus usein pyhitti keinot.
Muutenkin Guillou halusi romaanissaan antaa näkyvyyttä sotaan osallistuneille naisille. Hän mainitsee lähteissään Jan Bergmanin kirjan Sekreterarklubben – C-byråns kvinnliga agenter under den andra världskriget, jonka mukaan Ruotsin puolustusvoimat värväsi joukkoonsa niin kutsutun Sihteerikerhon tyttöjä, joita se käytti hyväkseen Tukholmassa. Sodan jälkeen heidät tietenkin unohdettiin ja miespuolinen päällystö palkittiin mitalein.
Muistettavia norjalaisnaisia edustaa Liv Kløvstad, jonka todellinen esikuva Eva Kløvstad kokosi uudelleen lähes tuhotun vastarintaosaston ja oli sodan loppuessa yli 1 200 vastarintataistelijan ylipäällikkö. Se ei kuitenkaan – kirjailijan käyttämien lähteiden mukaan – oikeuttanut Kløvstadia osallistumaan toukokuun 1945 voitonparaatiin toisin kuin johtamansa miehet ja Ruotsin koulutusleireiltä saapuneet sotasankarit. Hänelle myönnettiin Pyhän Olavin ritarikunnan ansiomitali vasta vuonna 1990.
• • •
Sarjan seuraava osa Made in America tuonee mukanaan jotain kevyempää, vaikka siinä Amerikka valloittaakin Ruotsin 1950-luvulla, tosin sellaisin asein kuin Coca-Cola, farkut ja autot.
Siinä missä Volvo PV 444 näytti yhdeksänvuotiaan pojan silmin edestä päin tavalliselta ruotsalaiselta aidalta (joskin kromatulta), amerikkalainen auto ”näytti miekkavalaalta, jonka pedonsilmät olivat kaukana toisistaan ja jonka kauhistuttavassa kidassa kimaltelevia hampaita oli kahdessa rivissä”.
Guilloun sarjassa 1900-luvun tapahtumia eletään Lauritzenin suvun kolmen veljeksen Lauritzin, Oscarin ja Sverren ja heidän perheidensä kautta. Nimien keksimiseen ei kirjailijalta aikaa tuhlaantunut: lyhennetään yhdelle nimi sukunimestä ja lainataan kahdelle veljekselle osa omista etunimistä (Jan Oscar Sverre Lucien Henri).
Sininen tähti keskittyy vakoiluun, josta muuten Gillouta itseäänkin on syytetty. Suorastaan jamesbondmaisen pääosan saa Lauritzin tytär Johanne, siviilissä kirjallisuudenhistorian tohtori, sodan päättyessä ansioitunut majuri. Oman älykkyytensä ja taitavuutensa lisäksi hänen oli siihen päästäkseen siedettävä miespuolisten ylempiensä suunnitelmia, joiden toteuttamisessa tarkoitus usein pyhitti keinot.
Muutenkin Guillou halusi romaanissaan antaa näkyvyyttä sotaan osallistuneille naisille. Hän mainitsee lähteissään Jan Bergmanin kirjan Sekreterarklubben – C-byråns kvinnliga agenter under den andra världskriget, jonka mukaan Ruotsin puolustusvoimat värväsi joukkoonsa niin kutsutun Sihteerikerhon tyttöjä, joita se käytti hyväkseen Tukholmassa. Sodan jälkeen heidät tietenkin unohdettiin ja miespuolinen päällystö palkittiin mitalein.
Muistettavia norjalaisnaisia edustaa Liv Kløvstad, jonka todellinen esikuva Eva Kløvstad kokosi uudelleen lähes tuhotun vastarintaosaston ja oli sodan loppuessa yli 1 200 vastarintataistelijan ylipäällikkö. Se ei kuitenkaan – kirjailijan käyttämien lähteiden mukaan – oikeuttanut Kløvstadia osallistumaan toukokuun 1945 voitonparaatiin toisin kuin johtamansa miehet ja Ruotsin koulutusleireiltä saapuneet sotasankarit. Hänelle myönnettiin Pyhän Olavin ritarikunnan ansiomitali vasta vuonna 1990.
• • •
Sarjan seuraava osa Made in America tuonee mukanaan jotain kevyempää, vaikka siinä Amerikka valloittaakin Ruotsin 1950-luvulla, tosin sellaisin asein kuin Coca-Cola, farkut ja autot.
Siinä missä Volvo PV 444 näytti yhdeksänvuotiaan pojan silmin edestä päin tavalliselta ruotsalaiselta aidalta (joskin kromatulta), amerikkalainen auto ”näytti miekkavalaalta, jonka pedonsilmät olivat kaukana toisistaan ja jonka kauhistuttavassa kidassa kimaltelevia hampaita oli kahdessa rivissä”.