SUVITUULIA TOIVOVILLE

Suomenkielisestä almanakasta voi poimia kymmenittäin etunimiä, jotka ovat myös yleisnimiä. Luonto on ollut antelias nimistönlähde. Myös henkisemmät arvot näkyvät monessa nimessä.

Nimiä voi jaotella monenlaisiin luokkiin. Seuraavat tuovat mieleen kesän tuoksuineen: Kaisla, Marja, Orvokki, Sara, Suvi, Vilja ja Vuokko. Kukat kukkivat toki muulloinkin. Syksyisempiin maisemiin vievät Hilla ja Kanerva. Selvästi talviseen ajankohtaan taas liittyvät Pyry ja Lyly. Keväästä kertovat Touko ja Pälvi.

Kaikkea muuta kuin arka ihminen voi harmikseen joutua kantamaan luonteenlaatua kuvaavaa nimeä Kaino. Tai sitten siitä riittää riemua ikäviin päiviin. Syntyyköhän paineita, jos on saanut nimekseen Jalo, Mainio, Oiva tai Uljas? Valio kuulostaa näitäkin vaativammalta.

Epävarmojen vanhempien poikalapsen nimeksi sopii luonnollisesti Kai. Vai pitäisikö sittenkin pelata Varman päälle?

Verbikin käy nimeksi, kun muoto on oikea. Jos nimenä on Anna, Ano, Helli, Silvo, Toivo ja Usko, nimeltä kutsuminen voi kuulostaa jopa käskyltä, pyynnöltä nyt ainakin.

Jotkut vanhat – moderniin korviin vanhahtavat – nimet kuvastavat juuri vanhemmiksi tulleiden sisimpiä ajatuksia lapsestaan. Tunteekohan jokainen Aarre, Armas, Lahja, Laina, Lempi ja Unelma itsensä erityisen rakastetuksi? Kaukokatseiset, ilmeisesti pitkää ikää lapselleen toivovat vanhemmat nimeävät hänet Ukoksi.

Yksilöä laajempi merkitys sisältyy nimiin Sisko, Veli ja Heimo. Näin ollen perherakenteen loogisuuden kannalta Sisko tai Veli ei oikein sovellu ainokaiseksi aiotulle. Ne tuntuvat aina vaativan jotakuta toista rinnalleen. Heimo kantaakin jo vähintään koko sukua harteillaan.

Sitten ovat sellaiset ylväät nimet kuin Onni, Rauha, Sisu, Tarmo, Valo sekä jo mainitut Toivo ja Usko. Ihmisen peruspilarit. Niistä huokuu myönteinen elämänasenne, jota kuvastavat esimerkiksi tutut sanonnat Toivossa on hyvä elää ja pahimmastakin paikasta monesti löydetty Onni onnettomuudessa.

Etunimiä miettiessä voi kokeilla monenlaisia merkityksellisiä yhdistelmiä, kuten Aava Meri, Meri-Ilma, Lauha Tuuli, Jalo Aatos, Kaino Unelma, Uljas Taisto. Kannattaa miettiä sitäkin, millaiseen sukunimeen tällaisen etunimen yhdistää, jotta sen hienous säilyisi.

Erisnimiä käytetään myös yleisnimen tapaan yhdyssanan tai fraasin osana. Naisten nimistä jotkut tuntuvat olevan suositumpia kuin toiset: leppäkerttu ja siskonsa -pirkko, parkkipirkko ja virkasisarensa lappuliisa sekä ahkeraliisa (koristekasvi), heinäsirkka ja sirkkalehti. Muita ovat vaikkapa ansakuoppa, kastehelmi, keltasirkku, pilvipouta, virvatuli. Miesten nimiä esiintyy esimerkiksi sanoissa helppoheikki, itkuiikka, sanaseppo, sisupussi, tammenterho ja visakoivu.

Joskus yhdyssana voi palautua yleisnimestä erisnimeksi. Innokas kortinpelaaja saattaa osallistua samalla innolla myös lastenhoitoon, jos sylissä kortteja sekoittaa Pasi-Anssi (tai Pasianssi). Ilta-Satua (tai Iltasatua) nukuttaessa voi lukea vaikka tarinaa Helinä-keijusta.

Fraaseihin ovat päässeet – tai joutuneet – yleisimmät suomalaiset nimet. Maijalla saattaa olla matti kukkarossa. Pätkäkään ei ole pekkaa pahempi.

Kurjasti on sen sijaan käynyt Joukolle: sanotaanhan, että Joukossa tyhmyys tiivistyy. Samanlainen leima on lyöty Urpoon, hölmöä merkitsevänä yleisnimenä sillä on paikka jopa Kielitoimiston sanakirjassa.

Jokaisen ihmisen etunimi on paljon tärkeämpi sukunimeä, kunnes hänestä tulee kuuluisa. Albert Camus



Nimilaki lyhyesti

Epätodennäköisyyksiä

Harvoin voi valita vain kahdesta vaihtoehdosta, jolloin olisi 50 prosentin mahdollisuus osua oikeaan.

Uudistuneen monikansallisen rahapelin esitteessä kerrotaan, että päävoiton todennäköisyys on 1:98 172 096. Esimerkiksi Suomen väkiluku oli helmikuun lopussa 5 503 879, joten luulisi voitontavoittelijoiden kyllästyvän nopeasti mahdottomalta tuntuvaan yritykseen.

Joskus tosin vaikuttaa siltä, että viestimissä harva se viikko uutisoidaan jonkin rahapelin suomalaisesta voittajasta tai voittajajoukosta. Jotakuta oikein onnekasta jahdattiin keväällä kuin englantilaista kettua.

Luulisi niin ikään, että tavallisen ihmisen on vaikea erottua monisatamiljoonaisesta kansasta. Yhdysvalloissa riittää, että osallistuu johonkin tositelevisioseikkailuun. Siitä monelle urkenee oikein ura: sama kilpailija voidaan valita myöhemmin toiselle ja jopa kolmannelle kaudelle tai kokonaan eri ohjelmaan.

Hullultahan se kuulostaa. Kaikille halukkaille ei sittenkään anneta mahdollisuutta tavoitella amerikkalaista unelmaa. Pyrkijöistä näihin ohjelmiin ei liene pulaa, vaikka heitä olisi vain prosentti maan väkiluvusta: viime vuonna Yhdysvaltojen asukasluku oli 321 418 820 Helsingin Sanomien Teema-lehden nro 4/2016 mukaan.

Mikään ei tietenkään ylitä sitä hulluutta, että kaikista noista miljoonista ihmisistä liittovaltion johtoon pääsi mitä epätodennäköisin ehdokas. Mies, joka vie sanat suusta: Kuinka tyhmää tämän maan väki on, kun se uskoo moista sontaa? (12.11.2015 Fort Dodge, Iowa) 

Valitettavasti sitaattilähteestä ei käy ilmi, näyttikö hän yleisölleen omaa kuvaansa mietiskellessään seuraavaa: Katsokaa tuota naamaa. Äänestäisikö kukaan sitä? Voitteko kuvitella, että siinä ovat seuraavan presidenttimme kasvot? (9.9.2015 Rolling Stone) Oletukseni tuskin kuitenkaan pitää paikkaansa, sillä puhujaa ei taideta (itseironisena) huumorimiehenä tuntea.