Taulu kuin taulu ja niin mitättömän kokoinen. Kyky kai se on
tämäkin, kyky latistaa, kun kertoo innostuneena toiselle jostain kokemastaan.
Into kertoa lisää sammuu siihen paikkaan.
Osittain latistavat sanat osuivat oikeaan, vaikka kyse
olikin Leonardo da Vincin (1452–1519) maalauksesta Mona Lisa. Kuuluisuudestaan
huolimatta se sinällään on vain naisen muotokuva, jonka edessä en viettäisi
tuntikausia ihastelemassa. Sen sijaan äskettäin Teemalla esitetty tuore
brittiläinen dokumentti Mona Lisan arvoitus oli mitä mielenkiintoisin
tutkimusmatka kirjaimellisesti pintaa syvemmälle ja historiaan viiden
vuosisadan taakse.
Vaikka Mona Lisa on ollut varmasti lukuisten tutkimusten
kohteena, yhä vielä se tarjoaa löytämisen iloa, kuten taidekriitikko Andrew Graham-Dixon ohjelmassa saa kokea. Etsiessään vastauksia maalauksen
arvoitukseen hän muun muassa saa nähdäkseen kirjallisia todisteita mallina
istuneen Lisan henkilöydestä.
Jo aiemmin maalausten tutkimuksessa käytetty kerroksia
läpäisevä kameratekniikka toi myös Mona Lisasta esiin uutta ja hämmästyttävää.
Maailmalle tutun muotokuvan alla on toinen, joka joiltain osin poikkeaa tästä
näkyvästä. Muun muassa arvoituksellisena pidetty hymy saa toisen muodon, kun
suu on isompi ja pään asento hieman toinen.
Graham-Dixonin mukaan da Vinci ei signeerannut maalauksiaan,
mutta tutkittuaan Mona Lisan alla olevaa versiota yhdessä toisen asiantuntijan
kanssa hän sai lisätodisteen taiteilijan neroudesta. Tämä on piilottanut
nimensä naisen pukuun: siinä käytetty leijonankeltainen väri on italiaksi
leonato ja kirjontakuvio puolestaan vincere.
◦ ◦ ◦
Teemalla esitettiin joulukuussa toinenkin kiinnostava
dokumentti, Messias-oratorion synty. Messias on saksalaissyntyisen säveltäjän
George Friedrich Händelin (1685–1759) 23 oratorioista tunnetuin. Hän sävelsi
sen 24 päivässä saatuaan libreton Charles Jennensiltä (1700–1773).
Dokumentissa kerrottiin rinnakkain samoihin aikoihin
toimineesta merikapteeni Thomas Coramista (1668–1751) ja hänen haaveestaan
perustaa löytölapsihospitaali. Lontoon kaduilla vallinnut köyhyys ja ahtaus
sekä lasten heitteillejättö saivat hänet näkemään hospitaalin tarpeellisuuden, joskin mahdollisuus sen toteuttamiseen ei sujunut aivan helposti.
Toukokuun 1. päivänä 1750 tarinat oratoriosta ja
löytölapsihospitaalista yhdistyivät. Silloin järjestettiin
hyväntekeväisyyskonsertti, jonka seuraajia ovat ne monet nykyajankin konsertit,
joiden avulla kerätään varoja hädänalaisten auttamiseen. Konserteista tuli
hospitaalin perinne, joka jatkui myös Händelin kuoleman jälkeen.
◦ ◦ ◦
Vuoden 2016 viimeisenä päivänä
