Ei niin puhtaita pulmusia

Voiko elämänsä elää täysin nuhteettomana? Kysymys tulee mieleen aina kun jonkun ihmisen menneisyyttä pengotaan tarkoituksena löytää hänestä tai hänen tekemisistään jotain epäedullista. Kuka nuorena tietää pyrkivänsä joskus tulevaisuudessa merkittävän järjestön tai viraston tai maan johtoon? Mitä tärkeämpi virka, sitä tarkemmin menneitä kaivellaan.

Menneisyyttään kukaan ei voi muuttaa, mutta virheistään voi oppia. Tärkeässä virassa pitäisi.

Nyt luultavasti maailman seuratuin presidenttiehdokaskamppailu aloittaa jännittävimmän ja todennäköisesti törkyisimmän vaiheensa. Niin demokraatti Hillary Clinton kuin republikaani Donald Trump haluavat päihittää toisensa hinnalla millä hyvänsä. ”Harva kunnon ihminen suostuu niin julman herjauksen kohteeksi kuin presidenttiehdokkaat joutuvat”, sanoo psykiatri Bertram S. Brown Ronald Kesslerin kirjassa Presidentin turvamies (Recallmed 2010).

Toinen vasta nimetyistä ehdokkaista solvaa mielellään paitsi haastajaansa myös tulevia äänestäjiä. Yksi kohde ovat naiset. ”Naiset, tiedättehän, viisikymmentäkaksi prosenttia äänestäjistä? Nuo oudot olennot, jotka kelpuutatte jakamaan vuoteenne mutta ette kerhojanne, ja joita hallitus tukee yhtä vakuuttavasti kuin virttyneet alusvaatteet vatsamakkaroita.” (Mortima Urquhart Michael Dobbsin Kuninkaantekijässä)

Kun ehdokas on selvinnyt kuukausien herjauskampanjasta ja tullut valituksi Valkoiseen taloon, elo ei käy yhtään helpommaksi: Brownin mukaan tasapainoinenkin ihminen tultuaan presidentiksi joutuu taistelemaan, jotta säilyttäisi todellisuudentajunsa ja pysyisi edes kohtuullisen nöyränä, kun työpaikka sijaitsee maan mahtavimmassa toimistossa. Miten olla lannistumatta ajoittain sairaalloisessa ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka?

Kesslerin mukaan nykyisen presidentin Barack Obaman virkaanastumisen jälkeen (2009) presidenttiin kohdistuneiden uhkauksien määrä kasvoi 400 prosenttia. Kessler kirjoitti kirjansa samana vuonna.

  

Sivumennen sanoen aina ei ole helppoa Valkoisen talon henkilökunnallakaan. Läheisimmin talon isäntiin pääsevät tutustumaan heitä kaikkialle seuraavat Salaisen palvelun agentit. Kesslerin haastattelemat turvamiehet ovat nähneet, millaisia presidentit ja heidän läheisensä todella ovat julkisivun takana.

Viisas johtaja antaa erehdyksensä kansalle anteeksi.

(Brana Crncevich)

○ ○ ○

Nuhteettomuuttaan tulisi osata vaalia myös sen, joka haluaa joskus vierailla Valkoisessa talossa. Vaikka pääsisikin kutsuttujen listalle, sisälle ei pääse, jos menneisyyttä leimaa merkintä petos- tai pahoinpitelyrikkomuksesta. Kesslerin mukaan kymmenen vuoden takainen tuomio marihuanankäytöstä riittää usein estämään pääsyn presidentin virka-asuntoon.

Mieleenjuolahduksia eli niitä näitä nimistä

Ilo Postin viimeisimmästä nimenmuutoksesta näyttää jäävän lyhytaikaiseksi. Entiseen ytimekkääseen nimeen palattiin vuoden 2015 alussa. Kuinka sitten kävikään? Posti alkoi kehitellä työn puutteessa oleville jakajille kaikenlaisia uusia tehtäviä; samalla postinjakoa on joillakin alueilla ryhtynyt suorittamaan myös lähinnä teleoperaattorina tunnettu Elisa.

Postin uusista suunnitelmista osaa on jo alettu toteuttaa. Siinä mielessä edellinen, mitäänsanomaton nimi Itella olisi nyt paikallaan: yksittäiset kirjaimet voisivat toimia muistilappuna postinjakajien tehtävälistasta. Ehkäpä tarjottujen palvelujen lista näyttää joskus seuraavalta: I imurointi, T tiskaus, E empaattinen kuuntelu, L leikkuu (ruohon-), L lumenluonti ja A ateriatoimitus.

○ ○ ○

Nimenmuutos aiheuttaa aina jonkinlaisia hankaluuksia. Esimerkiksi kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus lyhensi nimensä vuonna 2012 Kotimaisten kielten keskukseksi, arkikäyttöön ja verkkosivujen osoitteeseen jäi kuitenkin alkuperäinen lyhenne Kotus (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Se saattaa hämätä entiseen nimeen tottunutta käyttämään nimeä edelleen, eikä lyhenne heti avaudu uusille käyttäjille.

Tosin Kotuksen verkkosivulla pidetään huoli siitä, että lyhennetty koko nimi ei pääse unohtumaan: Kotimaisten kielten keskus (perusmuodossa tai taivutettuna) aloittaa kaikki 16 kappaletta, joissa organisaatiota ja sen toimintaa lyhyesti esitellään.

Äskettäin opin, että Kotus ei ole pelkkä lyhenne vaan myös itsenäinen sana ja merkitsee tilapäistä majaa, kuten (lauta)hökkeliä. 40-vuotisen historiansa aikana keskus on muuttanut useamman kerran, joten siinä mielessä myös yleisnimi kotus sopii hyvin tähän yhteyteen.

 ○ ○ ○

Jos haluaa lääkäriksi, pitää päästä lääketieteelliseen, jos taas asianajajaksi, haetaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Miten hauskalta kuulostaisi opiskella maailmankaikkeuden ilmiöitä tähtitieteellisessä, mutta ei − silloin päätyykin vain paljon säntillisemmältä kuulostavaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

○ ○ ○

Eräissä häissä vihkiparille laulettiin kappale Nousee päivä, laskee päivä musikaalista Viulunsoittaja katolla. ”Tyyneltä molemmat niin näyttää…” kuului pöydistä. Säe näytti osuvan seurueeni jäsenen nauruhermoon. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, että morsiamen (ja vain morsiamen) äiti oli nimeltään Tyyne.

○ ○ ○

Olisi hienoa päästä kuljeskelemaan Pariisissa sijaitsevalle Père Lachaisen hautausmaalle. Ei niinkään muistelemaan sinne haudattuja kuuluisia vainajia eikä varsinkaan ottamaan omakuvia hautojen äärellä, vaan katselemaan niille pystytettyjä mitä erilaisimpia muistomerkkejä.

Kävelykierros suomalaisillakin hautausmailla voi olla antoisa. Sinänsä vaatimattomista kivistä voi esimerkiksi löytää outoja, kiinnostavia nimiä. Maamme ensimmäinen etunimilaki tuli voimaan tasan 70 vuotta sitten eli vuonna 1946. Tätä ennen 1800-luvulla oli mahdollista antaa etunimeksi vaikkapa järjestysluku Toinen, kuten Hanna Toinen Sofia (muut nimet muutettu). Vanhempien ilosta kertonee nimi Kyllikki Iltalahja (ensimmäinen nimi muutettu).

Naisen aseet

Britannia sai äskettäin uuden pääministerin, Theresa Mayn, joka virkaanastujaispäivänään kävi Buckinghamin palatsissa tervehtimässä kuningatar Elisabetia. Viestimiin levisi kuva kättelevistä naisista.

Moni varmaan katsoi kuvaa miettien Britannian ja myös Euroopan unionin tulevaisuutta. Onhan maassa juuri äänestetty EU-eron puolesta.

Oma katseeni rekisteröi ensimmäiseksi sekä kookkaan Mayn hiukan kömpelönnäköisen hoviniiauksen että kuningattaren kyynärtaipeeseen kiinni kasvaneen käsilaukun. Ilman sitä hän ei näköjään tule toimeen kotioloissakaan.

The Seattle Timesin artikkelin mukaan käsilaukku on ainakin vieraiden läsnä ollessa kuningattaren kommunikointiväline, jolla hän viestittää henkilökunnalle aikeistaan. Jos hän vaihtaa laukun käsivarrelta toiselle keskustelun aikana, se merkitsee, että juttutuokio vieraan kanssa saa jo päättyä. Jos hän taas juhla-aterialla laskee laukun lattialle, ele viestii, että hän on valmis poistumaan.

Kuningatar Elisabetin luona on hänen vuodesta 1952 jatkuneella hallituskaudellaan käynyt kylässä jo 14 pääministeriä. Heistä järjestyksessä 9:s oli niin ikään käsilaukustaan tunnetuksi tullut Margaret Thatcher.

Rautarouvaksi kutsutun Thatcherin käsilaukku teki hyppäyksen sanaluokasta toiseen, kun parlamentin jäsen Julian Critchley mukaili substantiivista verbin. Tiettävästi to handbag (kirjaimellisesti ’käsilaukuttaa’) mainitaan ensimmäisen kerran verbinä Economist-lehdessä vuonna 1982. Verbi sai merkityksensä Rautarouvasta itsestään: hänellä oli tapana ”hyökätä sanallisesti jotakin ihmistä tai ajatusta vastaan tai musertaa hänet/se julmasti ja määrätietoisesti”.

Kättelykuvassa näkynyt kuningattaren salonkilaukku ei ollut mikään siro, hempeänvärinen pikkulaukku vaan iso musta, jota voisi tarvittaessa käyttää Thatcherin tapaan. Todennäköisemmin aina hillityn oloinen kuningatar kantaa laukussaan kirjaa, johon voi syventyä velvollisuuksien välillä. Kirjan kansien suojassa tästä epätavallisesta lukijasta kehkeytyykin sitten ihan jotain muuta...