Näytetään tekstit, joissa on tunniste presidentti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste presidentti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. helmikuuta 2026

Mikä on presidentti

Mikä on presidentti?

Äskettäin lukemassani kirjassa* esitetty kysymys sai palaamaan toisen, Ulla-Maija Salon kirjoittaman ja lasten kirjeisiin perustuvan kirjan Haluaisin tavata teidän Ylhäisyyden (2006) pariin. Kirje Tarja Haloselle oli monelle suomalaislapselle merkityksellinen hetki elämässä, kuten 11-vuotiaan pojan loppukaneetti osoittaa: ”PS: en ole muuten koskaan ennen lähettänyt itse kirjoittamaani kirjettä, joten päätin aloittaa korkealta.”

Ehkei ole kovin liioiteltua sanoa, että parhaiten mieliin jääneet Suomen presidentit ovat olleet pisimpään (19561982) maata johtanut Urho Kekkonen sekä juuri Tarja Halonen (kaudet vuosina 2000−2012). Olihan hän täällä ensimmäinen toistaiseksi myös ainoa − nainen siinä asemassa ja esikuva erityisesti monille tytöille. Se oli suuri asia 2000-luvun alun Suomessa ja huomattu myös maailmalla.

Kirjaan otetuista lainauksista näkee, miten merkittävästä asiasta olikaan kyse: ”Seurasin vaaleja joka päivä”, kirjoitti 9-vuotias tyttö. ”Rouva presidentti! Saisinko kysyä miksi suomelle valitaan presidentti vaikka lapsilta ei kysytä mitään. Pyytäisin että äänestysikää voisi laskea.” (Tyttö 8 v.) Jopa päiväkoti-ikäinen tyttö halusi (hoitajan avustuksella) kannustaa Halosta jatkamaan: ”Menethän taas vaaleisiin?”

Presidentti ja hänen tekemänsä työ tulee vastaan milloin missäkin: television ohella muun muassa aikuisten puheissa, koulussa sekä lastenkirjoissa höystettynä omalla mielikuvituksella. Presidentin tehtäviin katsotaan kuuluvaksi esimerkiksi johtaminen, istuminen kokouksissa, vieraileminen muissa maissa ja kaikkien ongelmien ratkaiseminen, myös lasten omien.

Moni lapsi halusikin tietää tarkemmin presidentin työstä, osittain myös omien tulevaisuudensuunnitelmien takia. ”Minun pitää tietää, että voin arvioida tuleeko minusta isona presidentti vai ei.” (Tyttö 10 v.)

Lapset olivat hyvin tietoisia yhteiskunnan tilasta ja ottivat siihen kantaa vakavasti ja tosissaan. Heitä huolettivat muun muassa ympäristöasiat, köyhyys, työttömyys ja sodat. (Kuin tästä ajasta.) 11-vuotias poika toivoi presidentin tekevän kaikkensa maailmanrauhan puolesta ja kehotti: ”Mieti puheitani sodasta ja rauhanturvaajista.”

Myös Halosen henkilökohtaisesta elämästä poikaystävästä pankkitilin saldoon oltiin kiinnostuneita. Syvemmän tuttavuuden toivossa saatettiin ehdottaa, ”olisitko kanssani kirjeenvaihtoa”. Kyläänkin olisi kiva päästä, turvallisuuspuolta unohtamatta: ”Voit olla huoletta en ole Vento vieras.” (Tyttö 10 v.)

Kirjeissä titteli kääntyy milloin muotoon presidentta, resipentti, presitenti, milloin residentti, presintti, resibenti tai pesidentti.

Monen mielestä presidentin työn hohdokkain puoli avautuu kaikelle kansalle television lähettämissä Linnan itsenäisyyspäiväjuhlissa. Häiriötekijät kyllä harmittavat. ”Minä en voi oikein koskaan rauhassa seurata juhliasi, kun äitini hokee joka vuosi vieressä, että: ”tuonne Linnanjuhliin olisi joskus hieno päästä”. Halosen aikaan ei vielä järjestetty lapsille omia itsenäisyyspäiväjuhlia kättelyineen Linnan juhlien tapaan, vaan perinne aloitettiin vuonna 2017.  

Koulussa puolestaan annetaan tietoa vaaleista ja opetellaan myös äänestämään. Alun kysymys muistutti siitä, miten arvokasta onkaan mahdollisuus saada koulutusta ja sitä kautta yrittää rakentaa toimivaa ja kaikille mahdollisimman turvallista yhteiskuntaa. Se muistutti myös siitä, ettei läheskään kaikkialla tätä mahdollisuutta ole.

Samoihin aikoihin kun Tarja Halonen jo eteni kohti presidenttiyttä, kaukana Sierra Leonessa 12-vuotias Mariatu Kamara (1986−) eli sisällissodan kauhujen keskellä. Hän joutui kapinallisten sieppaamaksi, heistä osa oli samanikäisiä poikia.

Pojat kertoivat Mariatulle, että tappamisen sijaan he katkaisisivat hänen kätensä estääkseen häntä äänestämästä vaaleissa. Tytön pitäisi sen jälkeen mennä presidentin luokse näyttämään, mitä kapinalliset olivat hänelle tehneet, ja pyytää tätä antamaan hänelle uudet kädet. Sitten brutaali teko toteutettiin.

Samalla kun silmäluomeni sulkeutuivat, näin kapinallispoikien onnittelevan toisiaan. Kuulin heidän nauravan. Tajuntani hämärtyessä muistan kysyneeni itseltäni: Mikä on presidentti?”

 

 

*Will Schwalbe (1962−) Elämän mittainen lukupiiri (2012, suom. 2014), jossa on pari lainausta Mariatu Kamaran elämästä kertovasta kirjasta The Bite of The Mango (2008).

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ei niin puhtaita pulmusia



Voiko elämänsä elää täysin nuhteettomana? Kysymys tulee mieleen aina kun jonkun ihmisen menneisyyttä pengotaan tarkoituksena löytää hänestä tai hänen tekemisistään jotain epäedullista. Kuka nuorena tietää pyrkivänsä joskus tulevaisuudessa merkittävän järjestön tai viraston tai maan johtoon? Mitä tärkeämpi virka, sitä tarkemmin menneitä kaivellaan.

Menneisyyttään kukaan ei voi muuttaa, mutta virheistään voi oppia. Tärkeässä virassa pitäisi.

Nyt luultavasti maailman seuratuin presidenttiehdokaskamppailu aloittaa jännittävimmän ja todennäköisesti törkyisimmän vaiheensa. Niin demokraatti Hillary Clinton kuin republikaani Donald Trump haluavat päihittää toisensa hinnalla millä hyvänsä. ”Harva kunnon ihminen suostuu niin julman herjauksen kohteeksi kuin presidenttiehdokkaat joutuvat”, sanoo psykiatri Bertram S. Brown Ronald Kesslerin kirjassa Presidentin turvamies (Recallmed 2010).

Toinen vasta nimetyistä ehdokkaista solvaa mielellään paitsi haastajaansa myös tulevia äänestäjiä. Yksi kohde ovat naiset. ”Naiset, tiedättehän, viisikymmentäkaksi prosenttia äänestäjistä? Nuo oudot olennot, jotka kelpuutatte jakamaan vuoteenne mutta ette kerhojanne, ja joita hallitus tukee yhtä vakuuttavasti kuin virttyneet alusvaatteet vatsamakkaroita.” (Mortima Urquhart Michael Dobbsin Kuninkaantekijässä)

Kun ehdokas on selvinnyt kuukausien herjauskampanjasta ja tullut valituksi Valkoiseen taloon, elo ei käy yhtään helpommaksi: Brownin mukaan tasapainoinenkin ihminen tultuaan presidentiksi joutuu taistelemaan, jotta säilyttäisi todellisuudentajunsa ja pysyisi edes kohtuullisen nöyränä, kun työpaikka sijaitsee maan mahtavimmassa toimistossa. Miten olla lannistumatta ajoittain sairaalloisessa ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka?

Kesslerin mukaan nykyisen presidentin Barack Obaman virkaanastumisen jälkeen (2009) presidenttiin kohdistuneiden uhkauksien määrä kasvoi 400 prosenttia. Kessler kirjoitti kirjansa samana vuonna.
  
Sivumennen sanoen aina ei ole helppoa Valkoisen talon henkilökunnallakaan. Läheisimmin talon isäntiin pääsevät tutustumaan heitä kaikkialle seuraavat Salaisen palvelun agentit. Kesslerin haastattelemat turvamiehet ovat nähneet, millaisia presidentit ja heidän läheisensä todella ovat julkisivun takana.

Viisas johtaja antaa erehdyksensä kansalle anteeksi.
(Brana Crncevich)

○ ○ ○

Nuhteettomuuttaan tulisi osata vaalia myös sen, joka haluaa joskus vierailla Valkoisessa talossa. Vaikka pääsisikin kutsuttujen listalle, sisälle ei pääse, jos menneisyyttä leimaa merkintä petos- tai pahoinpitelyrikkomuksesta. Kesslerin mukaan kymmenen vuoden takainen tuomio marihuanankäytöstä riittää usein estämään pääsyn presidentin virka-asuntoon.