Kun hatuttaa

Seuratessani äskeisten brittihäiden kirkkoon kokoontunutta vierasjoukkoa tuli ohimennen mieleen ampumahiihtokilpailujen katsomot. Kummassakin ihmiset haluavat erottua muista, ja sehän onnistuu mitä omituisimpien päähineiden avulla.

Urheilukatsomoissa päähinemuoti vaikuttaa tietoisen koomiselta, ja suosikkityyppi vaikuttaa olevan jokin eläinhahmo. Tosin monenlaista töyhtöhyyppää näkee myös kuninkaallisten juhlahattumuodissa. Kohti korkeuksia nousevat töyhtöhyypät eivät yleensä ole täyshattuja vaan niin sanottuja hatukkeita.

Ilmeisesti häävieraat itse eivät nähneet mitään koomista milloin lautasantennia, milloin linnunpesää muistuttavissa hatuissaan: tuskin kukaan tieten tahtoen halusi naurunalaiseksi. Kotikatsomossa nämä ilmestykset kuitenkin herättivät suurta hilpeyttä.

Hattujen valtavat lierit vievät niin paljon tilaa, että naisvieraan kummallekin puolelle pitäisi jättää tyhjä tuoli. Koska se taas ei vieraiden lukumäärän vuoksi käy, tilaa on säästetty kääntämällä hattu pystyyn, ”lautaseksi poskelle”. Näin se suojaa esimerkiksi vieressä istujan epämiellyttävästi tuoksahtavalta hengitykseltä tai uteliaalta tuijotukselta.

Kummasti nuo ”lautaset” asennosta huolimatta pysyvät päässä. Aivan yhtä mystisesti kuin Jacqueline Kennedyn pillerirasia hänen takaraivollaan.

Englannissa juuri kuningasperhe juhlineen pitää yllä näyttävää hattumuotia. Modistin ammatti lienee suosittu ja varmasti työllistävä. 

Koska Suomeen ei aikoinaan saatu kuningasta, olisikohan suomalaisella modistilla aihetta miettiä erikoistuvansa penkkiurheiluväen asustamiseen?

Toive

Voi kun tulis pakkanen.

Absurdia

Tuntuisi järjenvastaiselta nousta jokaiseen uuteen aamuun miettien, tulenko tänään ammutuksi. Silti se voi olla monen amerikkalaisnuoren ajatus opinahjoon lähtiessä. Koskaan kun ei voi tietää, missä seuraavaksi joku tuttu tai tuntematon saa elämästä tarpeekseen, varsinkin toisten elämästä, ja tekee siitä lopun.

Kuitenkin vasta tänä vuonna koulusurmaajien tavoittelema kohde eli nuoret itse lähtivät joukolla liikkeelle, kun taas kerran yhteen kouluun oli isketty ja yhteensä 17 ihmistä oli kuollut Marjory Stoneman Douglasin lukiossa Parklandissa. Ennennäkemättömän runsaslukuisessa mielenosoituksessa vaadittiin muutoksia aselainsäädäntöön. Vastaukseksi tarjottiin, kuten ennenkin, lisää aseita.

Toisin toimivan yhteiskunnan perusteluja on aina yhtä vaikea ymmärtää.

Kun murhenäytelmä esitetään jossain koulussa keskimäärin kerran viikossa kuten Yhdysvalloissa tänä vuonna tähän mennessä (22 kertaa), voi monelle opettajalle tulla mieleen työpaikan vaihdos. Vastuu oppilaiden turvallisuudesta varsinaisen työn ohella käynee jo liian raskaaksi. Suomesta katsoen sikäläisen opettajan ammatin voi jo laskea vaarallisten töiden joukkoon.

Toivottavasti amerikkalaiskoulujen oppilaat ja henkilökunta eivät jätä vaatimuksiaan vain yhden mielenosoituksen varaan. Että siitä seuraisi muutakin kuin maininta historiakatsauksissa. Ikävä kyllä kaikki isot muutokset vaativat pitkäjänteistä työtä etenkin asenteiden muuttamisessa. 

Kuinkahan monta sukupolvea ehtii suorittaa oppivelvollisuutensa ja kuinka moni oppilas menettää henkensä ennen kuin jotain todella merkityksellistä saadaan aikaan?

Hiontapuuhia

Uutisia lukiessa huomaa monesti, että kieltä on alettu käyttää huolettomammin, ellei peräti huolimattomammin. Hämmästyttävää on törmätä Havaijilaisen tulivuoren tapaiseen ilmaisuun muualla kuin virkkeen alussa. Ei ole kauan, kun jossain silmiin osui vastaavanlaisesti Akavalainen ja Yhdysvaltalainen.

Nimistä muodostettujen asukkaannimitysten, adjektiivien ja muiden johdosten kirjoitussäännön mukaan tällaiset sanat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kaikkialle rynnivän muutospaineen ei kuitenkaan soisi hivuttautuvan näin myös kielenkäyttöön.

Orkesterin intendentti Helena Hiilivirta on paiskonut töitä Rouvalin sopimuksen yksityiskohtien kanssa yli puoli vuotta. (AL 29.11.2017)

HS (Helsingin Sanomat) kysyi lukijoilta, miltä tuntuu paiskoa töitä, kun muut nukkuvat (Otsikko verkossa 7.5.2018)

Kielitoimiston sanakirjassa paiskoa, paiskia ja paiskella tosin mainitaan synonyymeina, mutta vanhastaan töitä on paiskittu ja jotain käteen osuvaa, kuten ovia, paiskottu. Mielikuva töiden paiskomisesta tuo siis verkkokalvoille varsin konkreettisia näkymiä.

Hyvin usein sellaiset muodoltaan vähäiset mutta merkitystehtävältään tärkeät adverbit kuin esimerkiksi myös ja edes tuntuvat sijoittuvan häiritsevästi väärään paikkaan. Puheessa myös on joko painollinen ja viittaa taaksepäin tai painoton ja viittaa eteenpäin. Sen sijaan kirjoitetussa kielessä lukija hahmottaa sen usein lähinnä painottomaksi. (Terho Itkosen Kieliopas)

Sijainnista johtuvan merkityseron huomaa vaikkapa seuraavista artikkeliesimerkin tekstipätkistä:

Trump luonnehti myös Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Iranin lisäksi hänellä on mielessään muitakin tukijamaita.

Presidentti Trumpin mukaan sopimus on huono, koska se ei estä Irania kehittämästä ydinasetta. Trump luonnehti myös Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Kun otetaan mukaan laajempi tekstikokonaisuus eli edellinen virke, merkitys muuttuu. Nyt myös viittaakin tekemiseen eli Yhdysvaltain presidentin sanomisiin: paitsi että hän pitää sopimusta tietystä syystä huonona hän myös luonnehtii Irania terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

 

Siis Presidentti Trumpin mukaan sopimus on huono, koska se ei estä Irania kehittämästä ydinasetta. Trump myös luonnehti Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Vastaavaa näkee usein televisiosarjojen käännösteksteissä. Viikko sitten draamassa elettiin Suomen sisällissotaa, jossa vihollisen ihmisarvoa kommentoitiin näin: ”– – joiden en antaisi edes tyhjentää Björknäsin (kartano) käymälää.” (Missä kuljimme kerran, Teema & Fem 6.5.2018)

Tosin väärään paikkaan sijoitettu edes heikentää puhujan tarkoittamaa herraskaista tehoa. Hän halusi korostaa kartanon ja sen asukkaiden asemaa verrattuna tavalliseen työväkeen. Mikähän olisi voinut olla vielä ikävämpää puuhaa kuin käymälän tyhjentäminen?

Joten edes löytää paikkansa näin: ”– – joiden en antaisi tyhjentää edes Björknäsin käymälää.”

Kielitoimiston sanakirjan mukaan myös viilata, hioa, hangata, tasoittaa t. teroittaa (jotakin viilalla) ovat synonyymeja. Siispä vaihtelun vuoksi hiotaan omaa tekstiä naureksitun pilkunviilauksen sijaan. Kyllä hymy sitten hyytyy, kun yritetään saada aikaiseksi vaikkapa kaikkien hyväksymiä kansainvälisiä sopimuksia, joissa virhetulkinnoille ei saa jäädä sijaa.

J. V. Snellmanin päivänä