Tasan ei käy

Syyskuun alussa Helsingin Sanomissa uutisoitiin, että Lääkärit saivat vahingossa liikaa palkkaa Oulussa (1.9.2023). Vahinko vain oli jäänyt huomaamatta peräti viiden vuoden ajan, jolloin useille kymmenille lääkäreille maksettiin enemmän palkkaa kuin olisi kuulunut. Uutisen mukaan joillekin oli ehditty maksaa tuhansia ja jopa kymmeniätuhansia euroja ylimääräistä. Tekisi varmaan mukavan lisän myös eläkekertymään.

Silti tämän vuoden elokuussa hyvinvointialueella yhä vasta mietittiin, pitääkö lääkärien maksaa takaisin osa, kaikki vai ei mitään. Viimeinen vaihtoehtokin on todella mahdollinen, sillä lain mukaan työnantaja voi antaa liikamaksut anteeksi, kerrotaan uutisessa. Tässä kohden oli hieraistava silmiä.

Muistuu nimittäin mieleen saman lehden toinen uutinen toukokuulta (10.5.2023), joka oli otsikoitu seuraavasti: Hoitajille maksettiin 600 euron bonus, joka perittiinkin heti pois: ”Motivaatio on ihan nolla”. Tämä puolestaan tapahtui Varkaudessa. Silloin ei jääty turhia pohtimaan, annetaanko olla vai peritäänkö takaisin, sillä jo seuraava tili palautti bonuksen saaneet hoitajat takaisin kylmään todellisuuteen.

Esimerkeistä saa käsityksen, että hyvinvointialueiden toiminta noudattaa samaa politiikkaa kuin uusi hallitus: annetaan niille, joilla jo on, ja otetaan pois niiltä, jotka eivät ole ymmärtäneet vaurastua pärjäämään omillaan. Hallituksen pääpuolueitahan ei mikään muu näytä edes kiinnostavan kuin kaiken kattava puhe taloudesta.

Jostain syystä se, millaisia helpotuksia tai palkkioita hyvätuloiset saavat, on aina vain ”pisara meressä” kokonaisuuden kannalta. Niinpä myöskään nyt ”ei puhuta kovin merkittävistä summista, kun katsotaan koko julkisen talouden kuvaa”, sanoi valtiovarainministeri kommentoidessaan tuloveroa koskevia päätöksiä (HS 8.9.2023).

Kolmas kerta toden sanoo

Lukuinto uutisia lukiessa voi lopahtaa helposti, jos asiassa ei tunnuta pääsevän alkua pidemmälle. Tuore esimerkki tältä päivältä on Helsingin Sanomissa julkaistu STT:n uutinen, joka liittyy mihinpä muuhun kuin koronaan.

Uutisen otsikko on Kiuru: THL esittänee pian siirtymistä tasolle 2. Lukija haluaa tietenkin tietää enemmän siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, joten hän alkaa perehtyä tekstiin.

On vain päivien kysymys, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) esittää koronastrategiassa siirtymistä tasolle kaksi, arvioi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd). Taso kaksi eli uudet rajoitukset ja suositukset odottavat siis nurkan takana, pian eli päivien päässä. Hieman lihaa (eli lisää sanoja) luiden ympärille. No niin, se asia tuli siis selväksi. Vai tuliko?

”Nyt on ajan kysymys, koska THL tulee esittämään tasolle 2 siirtymistä. Me odotamme tätä päätöstä nyt sitten. Tämä ei taida olla enää tämän aamun jälkeen kuin päivien kysymys”, Kiuru sanoi toimittajille eduskunnassa.

Toisen kappaleen muodostava ministerin lausuma on tällä kertaa sijoitettu lainausmerkkeihin, mutta asiasisältö on sama kuin ensimmäisessä.  Aivan kuin pallottelu päivien kysymyksellä tai ajan kysymyksellä olisi tärkeintä tai toisi jotain uutta tietoa sitä haluavalle.

Jaksanko vielä lukea eteenpäin? Uskallanko lukea? Mitä jos älykkyyttäni koetellaan jollain salaisella Mensa-testillä?

Hiontapuuhia

Uutisia lukiessa huomaa monesti, että kieltä on alettu käyttää huolettomammin, ellei peräti huolimattomammin. Hämmästyttävää on törmätä Havaijilaisen tulivuoren tapaiseen ilmaisuun muualla kuin virkkeen alussa. Ei ole kauan, kun jossain silmiin osui vastaavanlaisesti Akavalainen ja Yhdysvaltalainen.

Nimistä muodostettujen asukkaannimitysten, adjektiivien ja muiden johdosten kirjoitussäännön mukaan tällaiset sanat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kaikkialle rynnivän muutospaineen ei kuitenkaan soisi hivuttautuvan näin myös kielenkäyttöön.

Orkesterin intendentti Helena Hiilivirta on paiskonut töitä Rouvalin sopimuksen yksityiskohtien kanssa yli puoli vuotta. (AL 29.11.2017)

HS (Helsingin Sanomat) kysyi lukijoilta, miltä tuntuu paiskoa töitä, kun muut nukkuvat (Otsikko verkossa 7.5.2018)

Kielitoimiston sanakirjassa paiskoa, paiskia ja paiskella tosin mainitaan synonyymeina, mutta vanhastaan töitä on paiskittu ja jotain käteen osuvaa, kuten ovia, paiskottu. Mielikuva töiden paiskomisesta tuo siis verkkokalvoille varsin konkreettisia näkymiä.

Hyvin usein sellaiset muodoltaan vähäiset mutta merkitystehtävältään tärkeät adverbit kuin esimerkiksi myös ja edes tuntuvat sijoittuvan häiritsevästi väärään paikkaan. Puheessa myös on joko painollinen ja viittaa taaksepäin tai painoton ja viittaa eteenpäin. Sen sijaan kirjoitetussa kielessä lukija hahmottaa sen usein lähinnä painottomaksi. (Terho Itkosen Kieliopas)

Sijainnista johtuvan merkityseron huomaa vaikkapa seuraavista artikkeliesimerkin tekstipätkistä:

Trump luonnehti myös Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Iranin lisäksi hänellä on mielessään muitakin tukijamaita.

Presidentti Trumpin mukaan sopimus on huono, koska se ei estä Irania kehittämästä ydinasetta. Trump luonnehti myös Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Kun otetaan mukaan laajempi tekstikokonaisuus eli edellinen virke, merkitys muuttuu. Nyt myös viittaakin tekemiseen eli Yhdysvaltain presidentin sanomisiin: paitsi että hän pitää sopimusta tietystä syystä huonona hän myös luonnehtii Irania terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

 

Siis Presidentti Trumpin mukaan sopimus on huono, koska se ei estä Irania kehittämästä ydinasetta. Trump myös luonnehti Irania kansainvälisen terrorismin merkittäväksi tukijaksi.

Vastaavaa näkee usein televisiosarjojen käännösteksteissä. Viikko sitten draamassa elettiin Suomen sisällissotaa, jossa vihollisen ihmisarvoa kommentoitiin näin: ”– – joiden en antaisi edes tyhjentää Björknäsin (kartano) käymälää.” (Missä kuljimme kerran, Teema & Fem 6.5.2018)

Tosin väärään paikkaan sijoitettu edes heikentää puhujan tarkoittamaa herraskaista tehoa. Hän halusi korostaa kartanon ja sen asukkaiden asemaa verrattuna tavalliseen työväkeen. Mikähän olisi voinut olla vielä ikävämpää puuhaa kuin käymälän tyhjentäminen?

Joten edes löytää paikkansa näin: ”– – joiden en antaisi tyhjentää edes Björknäsin käymälää.”

Kielitoimiston sanakirjan mukaan myös viilata, hioa, hangata, tasoittaa t. teroittaa (jotakin viilalla) ovat synonyymeja. Siispä vaihtelun vuoksi hiotaan omaa tekstiä naureksitun pilkunviilauksen sijaan. Kyllä hymy sitten hyytyy, kun yritetään saada aikaiseksi vaikkapa kaikkien hyväksymiä kansainvälisiä sopimuksia, joissa virhetulkinnoille ei saa jäädä sijaa.

J. V. Snellmanin päivänä