Ylhäällä lipuvat pilvet laskevan auringon hehkuttamina. Mutta niiden meno on niin hidasta, melkein huomaamatonta, että näyttää kuin ne pysyisivät paikollaan, kuin maa itse purjehtisi hiljalleen tuulen halki. (André Brink: Tuokio tuulessa, 1976, suom. 1978)
Useimmilla lienee tapana ihastella pilvetöntä sinitaivasta − aivan kuin maailma olisi silloin taivasta myöten avoinna. Kaunis ajatus ehkä mutta pidemmän päälle vaarallinen. Kukapa haluaisi elää paikassa, jossa hohkaava kuumuus näännyttää kaiken elämän, kun aurinko saa esteettä paistaa ja kuivattaa maan koppuraksi.
Sinitaivaaseen verrattuna pilvet eivät yleensä herätä samanlaista ihastusta. Vertauskuvallisesti niiden katsotaan yleensä merkitsevän jotain ikävää, murhetta tai uhkaa. Synkimmälläkin pilvellä on silti hopeareunus. Fyysisessä mielessä olkoon se niiden kyky heijastaa lumen ja jään tapaan auringon lämpösäteilyä takaisin avaruuteen.
Helsingin Sanomien artikkelin (12.11.2023) mukaan on havaittu, että ristiriidassa ilmansaasteiden vähentämistavoitteiden kanssa pilvipeite on supistunut ja lämpövaikutus lisääntynyt siksi, että ilman rikkidioksipäästöt ovat sitten 1980-luvun reippaasti vähentyneet. Ilmakehän rikkidioksidi on kestoltaan lyhytaikainen ja suppea-alainen, kun taas yleisin ilmakehään päästetty pahis hiilidioksidi säilyy hyvin pitkään ja leviää laajalle.
Artikkelin mukaan rikkidioksidin ja pilvien ”yhteistyön” perustana ovat tiivistymisytimet, joita muodostuu rikkidioksidin vaikutuksesta pilvien sisältämiin pisaroihin. Mitä enemmän näitä tiivistymisytimiä on, sitä pienempiä ovat pisarat, ja sitä pidempään kestää pilven kyky ”toimia vesisäiliönä” sen sijaan, että vesi sataisi maahan. Täten se siis pystyy myös kauemmin heijastamaan lämpösäteilyä takaisin yläilmoihin.
Sitten taas toisin paikoin, esimerkiksi Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, pilvien ei haluta pidättävän vesilastiaan vaan päinvastoin tuovan helpotusta aavikon kuivuuteen. Rikkaan maan säänmuokkaukseen keskittyvästä tutkimusprojektista kerrotaan suomalais-tanskalaisessa dokumentissa Näin pilvet kuolevat (2021). Dokumentissa esitetään muuan tärkeä huomio: se, joka saa haltuunsa veden, saa sen myötä myös vallan. Arabiemiraatit ei ole allekirjoittanut sopimusta, joka kieltää tuhoa aiheuttavan säänmuokkauksen.
Vietnamin sodassa (1955–1976) Yhdysvallat käytti yhtenä aseena pilviin ammuttua hopeasulfidia. Sitä seuranneet rankkasateet (monsuunisateiden jatkoksi) tuhosivat viljelysmaiden sadot ja aiheuttivat suuria tulvia.
Voiko pilvenhattaraa enää koskaan katsoa ajattelematta, millaiset joko luonnon omat tai ihmisen valjastamat voimat taivaalla vaikuttavat. Ihmisellä tuntuu olevan ainainen tarve keksiä uusia keinoja puuttua luonnon kulkuun, ehkä hyvin aikein mutta lopputulosta saatetaan käyttää myös väärin.
Sanotaan, että asioilla on aina kaksi puolta, mikään asia tuskin on totta tai hyväksi tai sellaisenaan arvo kaikille. Elämän monimutkaisuuden edessä on todettava kuten tanskalaiskirjailija Karen Blixen (o. s. Dinesen, 1885−1962):
−− maailmassa voi tapahtua yhtä ja toista, mikä on ajattelukykymme ulkopuolella, vaikka koettaisimme sitä tajuta joko ennen tai sillä hetkellä tai vasta jälkeenpäin. Asianhaaroilla on itsessään valtava liikevoima, niin että ne pystyvät luomaan tapahtumia, jotka ovat ihmisen ymmärrykselle tai mielikuvitukselle vieraita. Silloin voi ylläpitää yhteyttä ilmiöiden kanssa vain tarkkaavasti seuraamalla mukana hetkestä toiseen niin kuin sokea, joka toisen talutuksessa huolellisesti, mutta itse tietämättä minne, siirtelee jalkojaan eteenpäin. (Eurooppalaisena Afrikassa, 1937, suom. ensi kerran 1938)
Kuva ystäväni Sirpan ottama