Mielen vallanpitäjät

Maailma on jo pitkään pyörinyt nollien ja ykkösten tahtiin.

Nolliin ja ykkösiin perustuvat jo lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot. Ne vilistävät hurjaa vauhtia kaiken sen taustalla, mikä on tehty digitaaliseksi. Siis melkein kaikki. Nyttemmin yritetään saada toisiinsa liitettävä kodinkoneiden verkosto laajenemaan ja viemään ihmisen viimeisenkin omatoimisuuden. Luultavasti se vie myös ihmisen käsissään pitämän hallinnan, vaikka päinvastaista uskotellaan.

Numero kaksi yrittää ankarasti kiriä nollien ja ykkösten rinnalle, mutta joutuu kuitenkin paljolti toimimaan niiden varassa. Nykyäänhän kaikki tuntuu jakautuneen kahtia. Ollaan kahta mieltä, kaksimielisiä, kaksijakoisia, kahdessa leirissä, kaksipuoluejärjestelmässä, puolesta ja vastaan, käydään kaksinkamppailua.

Kakkosen vastakkainasetteluun taipuvalla luonteella onkin pitkät perinteet renessanssiajalla kehittyneessä kaksintaistelukäytännössä. Aiemmin kasvotusten käydyissä välienselvittelyissä käytetyt raskaat miekat tai savua tuprauttavat aseet on sittemmin vaihdettu mieltä haavoittavaan sanan säilään.

Kahden kauppaan kuuluvat tavallisesti myös mielenosoitukset ja vastamielenosoitukset. Aihe kuin aihe saa vastavoiman liikkeelle., sanotaan tai tehdään mitä tahansa.

Yllättäen vastakkainasettelua nähdään myös ykkösissä ja nollissa. On todettu, että Digitaalisuuden binäärinen luonne, ykkönen ja nolla, kyllä tai ei, voimistaa ääripäitä. Digitaalisuudessa minulla on joko hattu päässä tai pois päästä, mutta ei välivaiheita. Voimme toki lisätä resoluutiota ja tuoda välivaiheita näkyviksi, mutta ne eivät muuta perusperiaatetta.

Saman kirjoittajan mukaan digitaalisuuden keskeinen rooli arjessamme luo myös epätasa-arvoa niiden välille, jotka ymmärtävät koodia, ja niiden, jotka eivät.

Nykyajassa vaikuttaa lisäksi siltä, kuin toisinaan etsimälläkin etsitty vastakkainasettelu, mutta samalla maailmaa herättelevät muutoksen tuulet olisivat tehneet monista niin kutsuttuja pilkunviilaajia. Ikävänsävyistä termiä on käytetty niistä, jotka ammatikseen tai kielestä muuten kiinnostuneina työskentelevät hyvän ja selkeän kielen puolesta.

Nyt vain ei viilata niinkään pilkkuja vaan enemmänkin sanoja: mitä tulisi käyttää, mitä ei saa tai ei ole soveliasta käyttää. Se koskee yhtä lailla muun muassa historiaa, kulttuuria, sukupuoleen liittyvää puhetta tai etnistä taustaa. Valtioiden välisiä sopimuksia laadittaessa takerrutaan yksittäisiin sanoihin, joilla on asian kannalta yleensä ratkaiseva, joskin toisille osapuolille erilainen konkreettinen merkitys kuin toisille.

Uutinen kertoo, että juuri julkaistun demokratiaraportin tekijöiden mukaan ”demokratian laadun suhteen on tapahtumassa jotain perustavanlaatuisen vakavaa”. Tämä johtuu siitä, että autoritarismia kohti luisuvia maita on usean viime vuoden aikana ollut enemmän kuin vapaan demokratian maita. Lisäksi maailmanlaajuinen koronapandemia on raportin mukaan vain edesauttanut demokratian heikentymistä.

Nollien, ykkösten ja kakkosten valtaa tässä kehityksessä ei voi eikä saa aliarvioida.

Insinööriopein yli esteiden

Esteet on tehty voitettaviksi ja ongelmat ratkaistaviksi, sopii insinöörin motoksi.

Jo aiemmin sarjassa Eurooppa ylhäältä päin esiteltiin muuan insinööriajattelun nerokas lopputulos, Skotlannin maamerkki, kaksi kanaalia yhdistävä pyörivä venehissi Falkirk Wheel. Kanaalien välinen korkeusero on 35 metriä. Hissin pyörän kahdessa altaassa lastit kulkevat samanaikaisesti ylös ja alas.

Äskettäin sarjassa nähtiin toinen nerokas keksintö, Sveitsin Stoosissa joulukuussa 2017 avattu Euroopan (ellei maailman) jyrkin kiskoköysirata eli funikulaari. Noin sadan asukkaan vuoristokylä Stoos sijaitsee 50 kilometrin päässä Zürichistä.

Maassa, jonka pinta-alasta yli 50 prosenttia on Alppien vuoristoseutua, on sopeuduttava jyrkkien, joskin kauniiden maisemien asettamiin vaatimuksiin. Sellaisissa olosuhteissa tarvitaan kekseliäisyyttä, joka tekee mahdottomasta mahdollista. Ilmeisen vaativan Stoosin radan kehittely ja rakentaminen vei yhteensä 14 vuotta. Sen edeltäjä oli ollut käytössä vuodesta 1933.

Edeltäjän korvanneen, toiseen paikkaan rakennetun uuden radan kaltevuudeksi mainitaan 110 prosenttia. Korkeusero 1,7 kilometrin matkalla on 744 metriä.

Erikoisen mallinen kulkuväline näyttää toisiinsa kiinnitettyjen 4 tynnyrin riviltä. Tynnyrit ovat vaunuja, joihin mahtuu 34 matkustajaa kuhunkin. Vaunuissa on mukautettu kallistusjärjestelmä, niin että matka etenee vakaana ilman kuperkeikkoja 10 metriä sekunnissa. Saattaa siinä silti heikompihermoista hirvittää.

Voi helposti kuvitella, että jo radan rakennusvaihe herätti paikallisissa suurta kiinnostusta saati sitten sen lopputulos. Kiitos televisiossa esitetyn Euroopan maita kuvaavan sarjan, tähän ihmeeseen pääsi nyt myös meillä tutustumaan.

 

 Muina lähteinä Wikipedian ja The Guardianin artikkelit

Säilyttämisen arvoisia asioita

                                            

Kauniskantinen, kenkälaatikkoa hieman pienempi laatikko tuntuu selvästi odottavan avaamista pitkän tauon jälkeen. Kannen alta paljastuu pieniä aarteita, kuten lehtileikkeitä, ystäviltä saatuja postikortteja, talteen otettuja viestejä, nimikortteja.

Lehtileikkeet ovat enimmäkseen eri vuosina julkaistuja päivän pilapiirroksia ajankohtaisista aiheista. On esimerkiksi siteerattu lehtiotsikkoa, jonka mukaan Television uutistenlukijaan suomalainen luottaa. Poliitikkojen uskottavuus taas on samaan aikaan 1990-luvulla koettu heikoimmaksi. Kuvassa (yhä edelleen voimissaan oleva) miespoliitikko kehaiseekin yleisölleen, että on keskustellut puheensa aiheesta jopa Arvi Lindin kanssa. Puhujapöntössä lukee EI EU.

Vaikka Politiikka-Suomi-sarjassa haastateltuja poliitikkoja onkin oikeasti hutkittu monenlaisin pilkkakirvein, näissä pilapiirroksissa käytetty terävä kynä on kuvannut heitä kuitenkin varsin hyväntahtoisesti. Poliitikkojen ohella kohteiksi on poimittu muun muassa presidenttejä, urheilijoita, tavallisia ihmisiä, tärkeitä tapahtumia ja vaikkapa suomen kieli. Oivaltavien piirrosten avulla tulee hauskasti kerrattua lähihistoriaa. Miten kadehdittava taito osata tiivistää isokin aihe olennaiseen!

Lähes tarkalleen 20 vuoden takaa on lehtileike, jossa toimittaja kertoo tiellä kohtaamastaan alle 10-vuotiaasta tenniksen harrastajasta. Pelaamaan pitäisi päästä, mutta sisäkentille meno maksaa. Innokkaassa pallopelin harrastajassa on myös taitelijaa, sillä hän on pelaamisen rahoittaakseen myymässä ”itte tekemiä kortteja”. Vieläkin toimittajan arvostava kirjoitustyyli lämmittää kuin ensi lukemalla.

Laatikkoon on päätynyt myös sähköpostikiertolainen muistiin merkitsemättömältä ajalta. Siinä on leikitelty suomen kielen sanaluokilla otsikolla Mutta mistä kaikki oikein alkoi? Esimerkkejä:

Räätäli alkoi napista; Merimies alkoi hytistä; Vauva alkoi tutista; Satakuntalaiset alkoivat porista; Pohjoiskarjalaiset alkoivat kolista; Kännykkämies alkoi jupista; Puuseppä alkoi rahista; Saapas alkoi kumista; Punoja alkoi korista; Kalastaja alkoi kuhista; Tiskaaja alkoi mukista; Automekaanikko alkoi rämistä; Pankkiiri alkoi kopista; Metsästäjä alkoi supista; Vuohi alkoi kilistä; Siivooja alkoi rätistä; Nalle alkoi puhista; Maalari alkoi väristä.

Laatikosta löytyy myös jo opiskeluaikojen suosikkini, joka tuolloin julkaistiin nimettömänä sanomalehdessä. Tämä 11-vuotiaan pojan kouluaine ihmisestä on melkoinen taidonnäyte – en ainakaan itse olisi senikäisenä pystynyt asiasisällöllisesti samanlaiseen suoritukseen. Aineen kirjoittaja erittelee, perustelee ja muistaa mainita myös poikkeukset säännöstä.

Ihmisen ruumis on täydellisempi kauneuden puolesta kuin eläinten paitsi hirven ja paratiisilinnun.

Ihmisen ruumis oli ennen voimakkaampi, kun se osasi kiivetä puissa ja tappaa eläimiä käsillään. Nyt on päinvastoin, sillä ihmiskunta heikkenee, kun sitä tarkastaa.

Ihmisen ruumis on jakautunut moneen osaan, joista toiset ovat tarpeellisia. Rungosta lähteviä osia, joita ovat nenä, poskiluut, leuka ja muutamia raajoja. Selkäranka antaa tukea ruumiille niin, että ne jotka tahtovat voivat istua suorina.

Elin on se ruumiin osa, jolla on tehtävä itsekseen, eikä niin kuin raajat. Verenkiertoelimet ovat: suonet ja sydän. Veri kiertää ympäri juostakseen laskimon kautta ulos; silloin se on muuttunut kuonaksi.

Keuhkot ovat pussissa, jotta ne eivät hajaantuisi. Ihminen hengittää tullakseen terveeksi. Ilmastakin voi kuolla, jollei hengitä.

Ruoansulatuselimet alkavat suusta ja kulkevat ruokatorvea pitkin vatsaan. Siellä ne sulavat ja alkavat työntyä suolia pitkin pois, paitsi ei umpisuolta.

Iho peittää ruumiista melkein joka paikasta. Sen tarkoituksena on, ettei veri pääse vuotamaan maahan.

Päässä ovat tärkeimmät asiat, jonka tähden päätä ei voi leikata pois ilman haittaa, niin kuin raajoja. Varsinkin kun isot aivot ja pienet aivot sijaitsevat päässä. Kukaan ei voi elää ilman aivoja paitsi hullut.

Terveytensä puolesta eläimet ovat ihmisiä etevämpiä. Niillä on paremmat hampaat eikä ole tuhkarokkoa eikä hinkuyskää, vaan kuolevat päinvastoin onnettomuuden kautta.

Naisen ruumis on tavallisesti erilainen kuin miesten. He elävät kauemmin ja heikommin. Ihmisen luut ovat sen puolesta hyvät, että ne eivät liho, vaikka söisi liian paljon. Muuta ihmisestä ei voi sanoa. Ja vaikka ruumis olisikin huono, niin se kestää ihmisen eliniän, paitsi pitaalisilla.

Laatikossa on lisäksi konkreettisia, korvaamattomia muistoja, ystävien (jotkut jo edesmenneitä) omalla käsialallaan kirjoittamia kortteja. Ne haluan tietenkin säilyttää aina.

Yhteen korttiin on painettu Heli Laaksosen runo Sil ko lähte uut alkku kohre. Siitä jää mieleen soimaan kolme riviä:

Ol ilone,

ol valone,

ol pulune.

 

Kortti on aivan pakko kehystää ja ripustaa seinälle.