Kauniskantinen, kenkälaatikkoa hieman pienempi laatikko tuntuu
selvästi odottavan avaamista pitkän tauon jälkeen. Kannen alta paljastuu pieniä
aarteita, kuten lehtileikkeitä, ystäviltä saatuja postikortteja, talteen
otettuja viestejä, nimikortteja.
Lehtileikkeet ovat enimmäkseen eri vuosina julkaistuja päivän pilapiirroksia ajankohtaisista aiheista. On esimerkiksi siteerattu lehtiotsikkoa, jonka mukaan Television uutistenlukijaan suomalainen luottaa. Poliitikkojen uskottavuus taas on samaan aikaan 1990-luvulla koettu heikoimmaksi. Kuvassa (yhä edelleen voimissaan oleva) miespoliitikko kehaiseekin yleisölleen, että on keskustellut puheensa aiheesta jopa Arvi Lindin kanssa. Puhujapöntössä lukee EI EU.
Vaikka Politiikka-Suomi-sarjassa haastateltuja poliitikkoja onkin oikeasti hutkittu monenlaisin pilkkakirvein, näissä pilapiirroksissa käytetty terävä kynä on kuvannut heitä kuitenkin varsin hyväntahtoisesti. Poliitikkojen ohella kohteiksi on poimittu muun muassa presidenttejä, urheilijoita, tavallisia ihmisiä, tärkeitä tapahtumia ja vaikkapa suomen kieli. Oivaltavien piirrosten avulla tulee hauskasti kerrattua lähihistoriaa. Miten kadehdittava taito osata tiivistää isokin aihe olennaiseen!
Lähes tarkalleen 20 vuoden takaa on lehtileike, jossa toimittaja kertoo tiellä kohtaamastaan alle 10-vuotiaasta tenniksen harrastajasta. Pelaamaan pitäisi päästä, mutta sisäkentille meno maksaa. Innokkaassa pallopelin harrastajassa on myös taitelijaa, sillä hän on pelaamisen rahoittaakseen myymässä ”itte tekemiä kortteja”. Vieläkin toimittajan arvostava kirjoitustyyli lämmittää kuin ensi lukemalla.
Laatikkoon on päätynyt myös sähköpostikiertolainen muistiin merkitsemättömältä ajalta. Siinä on leikitelty suomen kielen sanaluokilla otsikolla Mutta mistä kaikki oikein alkoi? Esimerkkejä:
Räätäli alkoi napista; Merimies alkoi hytistä; Vauva alkoi tutista; Satakuntalaiset alkoivat porista; Pohjoiskarjalaiset alkoivat kolista; Kännykkämies alkoi jupista; Puuseppä alkoi rahista; Saapas alkoi kumista; Punoja alkoi korista; Kalastaja alkoi kuhista; Tiskaaja alkoi mukista; Automekaanikko alkoi rämistä; Pankkiiri alkoi kopista; Metsästäjä alkoi supista; Vuohi alkoi kilistä; Siivooja alkoi rätistä; Nalle alkoi puhista; Maalari alkoi väristä.
Laatikosta löytyy myös jo opiskeluaikojen suosikkini, joka tuolloin julkaistiin nimettömänä sanomalehdessä. Tämä 11-vuotiaan pojan kouluaine ihmisestä on melkoinen taidonnäyte – en ainakaan itse olisi senikäisenä pystynyt asiasisällöllisesti samanlaiseen suoritukseen. Aineen kirjoittaja erittelee, perustelee ja muistaa mainita myös poikkeukset säännöstä.
Ihmisen ruumis on täydellisempi kauneuden puolesta kuin eläinten paitsi hirven ja paratiisilinnun.
Ihmisen ruumis oli ennen voimakkaampi, kun se osasi kiivetä puissa ja tappaa eläimiä käsillään. Nyt on päinvastoin, sillä ihmiskunta heikkenee, kun sitä tarkastaa.
Ihmisen ruumis on jakautunut moneen osaan, joista toiset ovat tarpeellisia. Rungosta lähteviä osia, joita ovat nenä, poskiluut, leuka ja muutamia raajoja. Selkäranka antaa tukea ruumiille niin, että ne jotka tahtovat voivat istua suorina.
Elin on se ruumiin osa, jolla on tehtävä itsekseen, eikä niin kuin raajat. Verenkiertoelimet ovat: suonet ja sydän. Veri kiertää ympäri juostakseen laskimon kautta ulos; silloin se on muuttunut kuonaksi.
Keuhkot ovat pussissa, jotta ne eivät hajaantuisi. Ihminen hengittää tullakseen terveeksi. Ilmastakin voi kuolla, jollei hengitä.
Ruoansulatuselimet alkavat suusta ja kulkevat ruokatorvea pitkin vatsaan. Siellä ne sulavat ja alkavat työntyä suolia pitkin pois, paitsi ei umpisuolta.
Iho peittää ruumiista melkein joka paikasta. Sen tarkoituksena on, ettei veri pääse vuotamaan maahan.
Päässä ovat tärkeimmät asiat, jonka tähden päätä ei voi leikata pois ilman haittaa, niin kuin raajoja. Varsinkin kun isot aivot ja pienet aivot sijaitsevat päässä. Kukaan ei voi elää ilman aivoja paitsi hullut.
Terveytensä puolesta eläimet ovat ihmisiä etevämpiä. Niillä on paremmat hampaat eikä ole tuhkarokkoa eikä hinkuyskää, vaan kuolevat päinvastoin onnettomuuden kautta.
Naisen ruumis on tavallisesti erilainen kuin miesten. He elävät kauemmin ja heikommin. Ihmisen luut ovat sen puolesta hyvät, että ne eivät liho, vaikka söisi liian paljon. Muuta ihmisestä ei voi sanoa. Ja vaikka ruumis olisikin huono, niin se kestää ihmisen eliniän, paitsi pitaalisilla.
Laatikossa on lisäksi konkreettisia, korvaamattomia muistoja, ystävien (jotkut jo edesmenneitä) omalla käsialallaan kirjoittamia kortteja. Ne haluan tietenkin säilyttää aina.
Yhteen korttiin on painettu Heli Laaksosen runo Sil ko lähte uut alkku kohre. Siitä jää mieleen soimaan kolme riviä:
Ol ilone,
ol valone,
ol pulune.
Kortti on aivan pakko kehystää ja ripustaa seinälle.
