Toisten silmin

Zimbabwessa syntynyt aamupostin jakaja, yksinäinen, melkein insinööriksi valmistunut mies kuolee Ruotsissa jättämättä testamenttia. Häneltä jää kuitenkin 225 000 kruunua. Kenelle ne kuuluvat?

Ruotsalaisessa sarjassa Arvinge okänd (2017−), Tuntematon perillinen, perehdytään tosielämän kuolemantapauksiin. Punaisena lankana kulkee edesmenneen näennäinen elämä ilman sukulaisia ja perillisiä. Kattis Ahlström ja Niklas Källner ovat ottaneet tehtäväkseen löytää mahdolliset perilliset ja viedä heille sekä suru- että ilouutisen.

Tehtävä on salapoliisityötä, jossa yritetään saada selville kaikki mahdolliset vihjeet salaperäisen vainajan lapsuudesta nykypäivään, jäljitetään kouluja, työpaikkoja, ystäviä. Joskus sukulaisia löytyy Ruotsista, usein jokin vaivoin löydetty johtolanka vie Ahlströmin ja Källnerin eri puolille maailmaa.

Moni tutkittava on pitänyt (esimerkiksi synnyinmaansa politiikkaan liittyvän) menneisyytensä salassa, ja siksi ruotsalaisilta tuttavilta saadut tiedot jäävät yleensä vähäisiksi. Jossain vaiheessa yhteydenpito sukulaisiin on syystä tai toisesta kokonaan katkennut. Lisäksi eri maiden virastoilla on omat käytäntönsä henkilötietojen luovuttamisesta, eikä niistäkään aina saa apua.

Toisinaan löytyy sukulaisia, jotka ovat pitkään kaivanneet ”kadonnutta lammasta”. Toisinaan taas etäinen sukulainen on hädin tuskin kuullut ihmisestä, jonka perijäksi hän omaksi yllätyksekseen osoittautuu.

Kun Kattis Ahlström päätyy Zimbabween postinjakajan vielä elossa olevien veljien ja siskojen luo, hän saa kuulla 225 000 kruunun (liki 22 000 euron) vastaavan opettajan 5 vuoden palkkaa. Veljiä kuitenkin murehduttaa se, ettei Ahlströmillä ollut mukanaan vainajan vaatteita, jotka sikäläisen tavan mukaan käytetään loppuun asti. Sisar kertoo, että koulutuksen puolesta puhunut edesmennyt veli kannusti myös sisariaan opiskelemaan.

Hiljaiseloa elänyt ihminen ei koskaan saa tietää, että on saanut pääroolin – yhden niistä – televisiosarjassa. Häneltä jää myös näkemättä, päätyykö omaisuus oikeisiin käsiin.

Mikä lienee kiinnostusta herättäneen sarjan tulevaisuus matkustusrajoitusten täyttämänä pandemiavuonna 2020 ja sen jälkeen?

Kun tietoa edesmenneistä kaivetaan kaksin käsin Ruotsissa, Islannissa sitä puolestaan on tarjolla runsain määrin. Kirjassaan Islantilainen voittaa aina (2015) Satu Rämö kertoo tehneensä kieliopintoihinsa kuuluneen kandintyön Morgunblaðið-lehdessä ilmestyneistä muistokirjoituksista. Niitä kertyi kuukauden ajalta yli 600.

Suomalainen sanomalehti julkaisee päivässä yhden tai kaksi muistokirjoitusta, siis korkeintaan 60 kuukaudessa.

Rämön mukaan kirjoituksissa ei muistella vain merkittäviä poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä vaan ketä tahansa. ”Lapsenlapset kirjoittavat kuolleista isovanhemmistaan, leski edesmenneestä puolisostaan, työkaverit kuolleesta työkaverista ja koulukaverit toisistaan. Samasta henkilöstä saatetaan julkaista jopa kymmeniä muistokirjoituksia.” Joku oli ahkera kalamies, toinen hyvä leipojamummo.

Tällä tavalla pois lähteneestä voi saada yllättävän monipuolisen kuvan. Vielä kuoleman jälkeenkin voi oppia uutta ihmisestä, jonka on tuntenut tai kuvitellut tuntevansa. 

Lehti on julkaissut kaikki kirjoitukset ilmaiseksi.

Kirjan maku suussa

Muutamia kirjoja pitää maistaa, jotkut pitää hotkaista, ja jotkut harvat pitää pureskella ja sulattaa. (Francis Bacon)

Se, joka lukee kirjoja, on luultavasti kokenut saman kuin englantilainen Francis Bacon. On jotain mystistä siinä, että peräkkäin asetellut sanat tietyssä järjestyksessä vetävät imuunsa ja toiset taas eivät. Jokin kirja tempaisee mukaansa eikä lukemista malta jättää kesken. Jotain toista kirjaa taas ei millään pääse etusivua pidemmälle: kirjoittajan tyyli tai aihe ei syystä tai toisesta sytytä. Riittääkö se edes maistamiseksi, ehkä ei.

Hotkaisemisen antama lukunautinto voi jäädä hetkelliseksi kuin jäätelönsyönti. Se ei haittaa, mikäli kaikki lukeminen ei ole pelkkää herkuttelua tai ahmimista. Joku saattaa lukemisessaan tavoitella laadun sijasta mahdollisimman suurta määrää, jolloin ainuttakaan kirjaa ei ehdi pureskella saati sulattaa. Tärkeintä tuntuu olevan vain saada merkintä lukupäiväkirjaan.

Baconin nykyaikaiselta kuulostavan sitaatin tekee kuitenkin erityisen mielenkiintoiseksi ajankohta. Kirjailija, lakimies, filosofi ja valtiomies Bacon eli vuosina 1561−1626. Kaukana edessä oli silloin aika, jolloin kirjahyllyt notkuisivat erilaista tarjontaa – ja tullee myös aika, jolloin se on takana. Lukutaito kansan keskuudessa ylipäänsä oli vielä harvinaista.

Kirjapainotaito oli keksitty 1400-luvun puolessavälissä, ja alkuaikojen painettu kirjallisuus keskittyi uskonnolliseen kirjallisuuteen. Ensimmäinen Raamattu ilmestyi vuonna 1455 Saksassa. Kaikkiaan noin 180 kappaleen painamiseen kului huimaavat kolmisen vuotta.

Ensimmäinen, Tukholmassa painettu suomenkielinen kirja, Mikael Agricolan Abckiria, on peräisin joko vuodelta 1542 tai 1543. Se oli nimestään huolimatta tarkoitettu ensisijaisesti papeille ja vasta sitten lukemaan opetteleville lapsille. Mikä rinnastus!

Kukapa tietää, oliko Bacon haalinut kirjahyllyynsä kaiken oman aikansa kirjallisuuden tai edes suuren osan siitä. Joka tapauksessa niin määrä kuin myös lajivalikoima on ollut varsin rajallinen verrattuna nykyaikaan.

Se taas vie huomion sitaatin eläväisen kuvailevista verbeistä epämääräisiin pronomineihin, jotka tuntuvat nyt saavan täsmällisemmän merkityksen. Voi vaikka ajatella, että sanat muutamat, jotkut (jotkin) ja jotkut harvat (jotkin harvat) kantaisivat tarkkaa tietoa siitä, kuinka Bacon oli koko senaikaisen kirjallisuuden lajitellut.

Sanat aikansa kuvastimena

Sanastollisesti eletään historiallista aikaa. Yhtäältä koko maailmassa on tänä vuonna tullut tutuksi kaiken mullistanut taudinaiheuttaja koronavirus, toisaalta Black lives matter -liikkeen myötä on aloitettu tietynlaisten sanojen ”alasajo” niiden epäkorrektin käytön vuoksi.

Esimerkiksi tuotteiden (Eskimo-jäätelö) ja urheilujoukkueiden (amer. baseballjoukkue Cleveland Indians ja jalkapallojoukkue Washington Redskins) nimien muuttamista ollaan miettimässä, koska niiden katsotaan loukkaavan alkuperäiskansoja.

Sanojen merkitykset näyttävät tietyissä maissa myös laajentaneen reviiriään. Kun puhutaan terroriteoista, useimpien mieleen tulevat suurta vahinkoa aiheuttavat, usein aseelliset hyökkäykset esimerkiksi toista valtiota vastaan. Terroriteon tekijäksi voi osoittautua myös yksittäinen ihminen, jonka hyökkäys kohdistuu johonkin suurempaan joukkoon mukaan lukien verkkomaailma.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan terrori merkitsee sekä pelkoa herättävää väkivaltaista sortoa, hirmuvaltaa (miehitysjoukkojen harjoittama terrori) että järjestelmällistä jatkuvaa häirintää, kiusaamista, uhkailua tms. (puhelinterrori, työmaaterrori).

Kiina otti heinäkuun alussa Hongkongissa käyttöön niin kutsutun turvallisuuslain, joka monelle hongkongilaiselle vaikuttaa merkitsevän päinvastaista, turvattomuuslakia. Sen on sanottu laaditun niin yleiseen muotoon, että sitä voi ilmeisesti tulkita tilanteen mukaan varsin vapaasti. Niinpä terroriteoksi voidaan katsoa esimerkiksi julkisen liikennevälineen rikkominen ja teon väkivallaton avustaminen (Helsingin Sanomat 3.7.2020).

Täkäläisessä bussissa on joskus sattunut silmään selkänojan kumiseen (?) yläosaan kaiverrettu isohko kolo. Yritykselle se on tietenkin ikävää ja harmillista kiusantekoa. Bussinistuinta ei voi silti verrata ihmiseen eikä ilkivallantekijää terroristiin. Esimerkki on kärjistetty, mutta mielivallan alaisena elävälle sekään tuskin mahdoton.

Autoritaarisesti johdetuissa maissa näyttäisi nykyään olevan yleistä, että kaikki valtakoneistoa kohtaan osoitettu kriittisyys leimataan nimenomaan terrorismiksi. Siten sanan antama leima oikeuttaa ankarat rangaistukset mitättömiltäkin tuntuvista teoista. 

Siitä huolimatta, että terrorismin käsite on eri puolilla maailmaa näin alkanut paisua kuin pullataikina, aina on niitä, jotka kokemastaan mielivallasta huolimatta ajattelevat ja toimivat sitä vastaan. Kuten jo Sinuhe egyptiläinen toistuvasti totesi, näin on aina ollut ja näin on aina oleva (Mika Waltari, 1945).

Näissä oman aikansa toisinajattelijoissa puolestaan havainnollistuu sana toivo.