Polku metsän halki vie

  

Metsän myönteisestä vaikutuksesta ihmismieleen on jo sanottu, jos ei kaikkea, niin lähes kaikki kuitenkin. Kun iskulause Suomi elää metsästä aikoinaan syntyi, sillä viitattiin taloudelliseen pääomaan. Lauseen merkitys on tänä vuonna kokenut mullistuksen. Nyttemmin suomalaiset ovat lähteneet metsäluontoon etsimään henkisiä voimavaroja kestääkseen ahtaaksi käyneen elämänpiirinsä.

Jos hyvin käy, metsä säilyy avarana ihmisen kulkea ja rauhaisana siellä asuvien eläinten elää. Sellaisessa metsässä korkealle kurottavat puut humisevat keskenään ja polut vievät tuntemattomiin paikkoihin.

Jos taas käy huonosti, metsistä tehdään yhdenlaisia kauppa- tai kuntoilukeskuksia, joihin rakennetaan kaiken maailman temppuratoja ja vaativan mielen mukaisia palveluja: eihän metsässä voi mitenkään pärjätä ilman sushiateriaa, ohjattua liikuntaa ja lämmintä suihkua.

Jos Suomessa kävisi hyvin huonosti, metsiä alettaisiin tuhota kuin Amazonin sademetsää konsanaan. Etelä-Amerikan sademetsätuhot ovat esimerkki siitä, mihin äärimmäinen köyhyys voi johtaa, kun elanto on saatava jostakin. Puut kaatuvat, jotta perhe saa syödäkseen. Ne kaatuvat myös ahneuden tähden.

Käyköön meille siis hyvin. 

 

Polkua koukeroista

metsä sinua vie.

Ihmettä tuskin moista

tarjosi tasainen tie.

 

Asuu kaikissa puissa 

kauneus hiljainen.

Viipyy lintujen suissa 

onni sen.

 

Ote Helvi Juvosen runosta Tuohilippi ja lähde

Kiitos ystävälle yhteisestä metsäretkestä

Pienenpieni elämä

 

Luontodokumentteja televisiosta katsoessa voi saada vaikutelman, että niin norsu kuin sammakko olisivat samankokoisia. Ruudussa ne nimittäin saattavat täyttää saman tilan, eikä taustastakaan aina selviä suuri kokoero. Meille se kuitenkin opetetaan yleensä jo pienestä pitäen, joten tiedämme heti vaikutelman vääräksi.

Yhtä helppoa ei lähikuvassa ole erottaa sammakkojen keskinäisiä kokoeroja. Siksi on vaikea mieltää sitä, että maailman pienin sammakkolaji voi olla mitaltaan alle sentin eikä varmaan paina henkäystä enempää. Toiseen ääripäähän eli suurimpaan sukulaiseensa goljatsammakkoon verrattuna kokoero kasvaa melkoiseksi: jopa 30-senttinen saku voi painaa kolmekin kiloa.

Kynnelle mahtuva minisammakko saa seuraa alle 3-senttisen paperiliittimen mittaisesta tursaasta ja viittoilijaravusta. Näitä pieneläjiä ei osaa oikein edes kuvitella, ne olisi nähtävä luonnossa. Tässä tapauksessa kuvaruutu vääristää todellisuutta niin, että ilman ohjelman antamaa tietoa eläimen todellisesta koosta sitä ei pysty mitenkään arvioimaan.

Kahdeksanlonkeroisten tursaiden (eli mustekalojen) painoerot ovat vielä hurjempia kuin sammakkojen: pienimmillään otus voi painaa alle gramman, enimmillään noin sata kiloa.

Nukketalon akvaarion asukkailta vaikuttavien minilajien seuraan liittyy vielä 5-senttisen tulitikkuaskin kokoinen lintu, kimalaiskolibri. Maailman pienin lintu ei sekään paina kuin alle 2 grammaa. Mistä sillä riittääkin energiaa niin ajatusta nopeampaan siipien räpyttelyyn kuin jälkeläisten saamiseen?

Pikkuruiselle kolibrille Goljatia edustavat jättiläisalbatrossi ja andienkondori, joiden yli kolmimetrinen siipiväli saisi ihmisenkin sen nähdessään hiljaiseksi.

Suomen luonnossa – eikä juuri muuallakaan − näitä pienoismaailman eläviä ei pääse kohtaamaan. Senttinen sammakko asustaa trooppisessa Papua-Uudessa-Guineassa ja tursas sekä viittoilijarapu Kaakkois-Aasian saarilla. Kimalaiskolibri puolestaan lentelee Kuubassa.

Luonto osaa totisesti olla ihmeellinen. Usein ihastellaan suurta ja näyttävää, milloin leijonaa, milloin kirahvia, mutta toisaalta iso koko tekee eläimestä myös helpon maalitaulun. Pienikin on ihmettelyn arvoista – ja pienen elämä luultavasti monin verroin pelottavampaa jättiläisten maailmassa.

Kenen sana painaa

 Mikä valtava kuilu entisen ja nykyisen välillä onkaan!

Viimeisessä merkittävässä puheessaan John F. Kennedy painotti taiteen merkitystä ja koulutettujen kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen auttamiseen. Ihailemansa runoilijan Robert Frostin innoittaman puheen hän piti Massachusettsissa sijaitsevassa yleissivistävässä Amherst Collegessa lokakuun lopulla 1963.

Kun valta tekee ihmisen häikäilemättömäksi, runous muistuttaa häntä rajoistaan. Kun valta kaventaa näköaloja, runous muistuttaa olemassaolon rikkaudesta ja monimuotoisuudesta. Kun valta korruptoi, runous puhdistaa. (Vapaa käännös)

Yhdysvaltain presidenteistä Kennedy ja Barack Obama muistetaan esimerkkeinä puhujista, joiden sanoissa kuuluu muun muassa harkitsevuus, toisten huomioonottaminen, myötätuntoisuus, vastuullisuus sekä kulttuurinen ja muu sivistyneisyys. Heillä oli ja on taito ja kyky kannustaa kuulijoita myönteisiin tekoihin ja tavoittelemaan parempaa, tasa-arvoisempaa maailmaa.

Se, jolla on vain vasara, näkee pelkkiä nauloja.

Edellä olevan amerikkalaisen sanonnan kerrotaan olevan peräisin Abraham Maslow'lta.

Se iskee kuin naulankantaan Yhdysvaltain nykyiseen presidenttiin, jolta tuntuvat puuttuvan kaikki aiemmin mainitsemani ominaisuudet. Ilmeisen suppean sanavaraston mukaan kaikki mieluisa on mahtavaa ja kaikki epämieluisa häpeällistä. Mieluisaa on tietenkin vain se, minkä presidentti voi suoraan tai kiertoteitse liittää itseensä ja omaksi saavutuksekseen.

Nykyistä presidenttiä eivät näytä esimerkiksi maan myllerrykset kiinnostavan niin paljoa, että niiden vuoksi kannattaisi pitää julkisia puheita kansalaisten rauhoittelemiseksi. Itselleen merkityksettömät asiat hän ohittaa muutamalla lauseella. Sen sijaan hän saattaa pikkutarkasti selvittää kymmenisen minuuttia sitä, miksi tarvitsi esiintymislavalta poistumiseen muiden apua (lähde: The Daily Social Distancing Show with Trevor Noah).

Se, mikä on häpeällistä, on juuri presidentin oma kielenkäyttö, hänen tapansa puhua muista ihmisistä halveksivasti ja törkeästi.

Miten solvaamisen kestävät Yhdysvaltojen presidentinvaalien demokraattiehdokas Joe Biden ja hänen valitsemansa varapresidenttiehdokas senaattori Kamala Harris, se nähdään seuraavien kuukausien aikana. Ainakin edellinen vastaehdokas Hillary Clinton näyttää hänestä tehdyn dokumentin perusteella selvinneen myllytyksestä ehjänä. Jos voi menneelle nauraa, on voittanut.

 

Ennen kuin aidan rakennan, 

kysyn, millainen tulos, 

mitä aitaan sisään, mitä ulos.

Robert Frost