torstai 27. elokuuta 2020

Polku metsän halki vie

  

Metsän myönteisestä vaikutuksesta ihmismieleen on jo sanottu, jos ei kaikkea, niin lähes kaikki kuitenkin. Kun iskulause Suomi elää metsästä aikoinaan syntyi, sillä viitattiin taloudelliseen pääomaan. Lauseen merkitys on tänä vuonna kokenut mullistuksen. Nyttemmin suomalaiset ovat lähteneet metsäluontoon etsimään henkisiä voimavaroja kestääkseen ahtaaksi käyneen elämänpiirinsä.

Jos hyvin käy, metsä säilyy avarana ihmisen kulkea ja rauhaisana siellä asuvien eläinten elää. Sellaisessa metsässä korkealle kurottavat puut humisevat keskenään ja polut vievät tuntemattomiin paikkoihin.

Jos taas käy huonosti, metsistä tehdään yhdenlaisia kauppa- tai kuntoilukeskuksia, joihin rakennetaan kaiken maailman temppuratoja ja vaativan mielen mukaisia palveluja: eihän metsässä voi mitenkään pärjätä ilman sushiateriaa, ohjattua liikuntaa ja lämmintä suihkua.

Jos Suomessa kävisi hyvin huonosti, metsiä alettaisiin tuhota kuin Amazonin sademetsää konsanaan. Etelä-Amerikan sademetsätuhot ovat esimerkki siitä, mihin äärimmäinen köyhyys voi johtaa, kun elanto on saatava jostakin. Puut kaatuvat, jotta perhe saa syödäkseen. Ne kaatuvat myös ahneuden tähden.

Käyköön meille siis hyvin. 

 

Polkua koukeroista

metsä sinua vie.

Ihmettä tuskin moista

tarjosi tasainen tie.

 

Asuu kaikissa puissa 

kauneus hiljainen.

Viipyy lintujen suissa 

onni sen.

 

Ote Helvi Juvosen runosta Tuohilippi ja lähde

Kiitos ystävälle yhteisestä metsäretkestä