Joukko tavallisimpia suomalaisia etunimiä on saanut hieman kyseenalaisen kunnian edustaa yhdyssanan osana jotain yleistä, yleensä tietyntyyppistä ihmistä. Toinen osa voi olla substantiivi tai adjektiivi, ja osia yhdistää usein kirjaimen tai kahden alkusointu.
Nimitykset ilmaisevat ihmisestä usein jotain kielteistä, kuten itkuiikka, kuumakalle ja laiskajaakko. Kahdella jälkimmäisellä on jopa sanalliset (vaan ei merkitykselliset) vastapainot kylmäkalle ja ahkeraliisa. Ahkeraliisaksi voidaan toki kutsua uurastajaakin, yleensä sillä tarkoitetaan suosittua koristekasvia. Kylmäkallen voi puolestaan ottaa mukaan pakastimesta, mutta sillä voidaan viitata myös ihmiseen, joka muka nukkuu sängyssään. Tarkemmin katsottaessa paljastuukin harhautus: peiton alla on pelkkiä tyynyjä ja nukkuja tiessään.
Myös sanoissa helppoheikki ja häntäheikki kuuluu kielteinen sävy. Markkinoiden hauskuuttajasta helppoheikki siirtyi aikoinaan muun muassa politiikassa käytetyksi haukkumasanaksi (Suomalainen fraasisanakirja 1983). Moni toisten silmissä häntäheikki pitää itseään mieluummin melkoisena naistenmiehenä.
Jotkin nimitykset voivat viitata myös ammattiin, kuten kellokalle, lappuliisa eli parkkipirkko, ovimikko sekä vanhojen kotimaisten elokuvien puhelinkeskuksen hoitaja sentraalisantra. Ajankäyttöä seuraava kellokalle kyttää työpaikalla ja parkkipirkko kadulla, sentraalisantra taas juorusi ihmisten asiat kylillä. Nykyäänhän mitään välikäsiä ei enää tarvita.
Niin ikään vanhojen Suomi-filmien perinteisistä sukupuolirooleista muistuttavat sanat kahvikaisa (-pannu) ja taskumatti. Emännät palkitsivat talosta taloon kiertäneen Santran pannukahvilla, jota hän ryysti sokeripala huulessa lautaselta. Miesten kesken puolestaan kaivettiin esiin taskusta väkevämpää, joka tosin kelpaa myös kassialmalle.
Kun sille päälle sattuu, kuumakallesta voi tulla myös vauhtiveikko. Vauhtiveikko hurjastelee huolettomasti pitkin penkereitä, kunnes mustamaija tulee ja vie.
Jos monia näistä ihmistä kuvaavista sanoista käytetäänkin henkisen närästyksen vallassa, ainakin yhden ”olennon” päivittäistä vierailua kaipaa jokainen: kuuluuhan unijukka eli nukkumatti tasapainoisen elämän kulmakiviin.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kukapa ei haluaisi olla se, jota toiset jopa kadehtien kutsuvat onnenpekaksi?