Muuan maailmanvalloitus

Sanonnan mukaan pimeässä tähdet loistavat kirkkaimmin. Tätä aikaa vasten Yhdysvaltain edellisen ensimmäisen naisen Michelle Obaman elämäkerran (2018) lukeminen tuo ajatuksen mieleen tuskastuttavan elävästi.

Jos Michelle Obama olisi saanut yksin päättää, hänen miehensä ei koskaan olisi lähtenyt mukaan politiikkaan eikä varsinkaan presidenttikilpaan. Lopulta annettuaan periksi yleisen painostuksen alla hän toivoi vain, että ehdokkuus tulisi ajankohtaiseksi vasta vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Toisin kävi, onneksi.

Ajatusleikki: Jos Barack Obama olisi jäänyt odottamaan myöhempää aikaa, ja nykyinen presidentti olisi hoitanut virkaa ennen häntä, mitkä olisivat mahtaneet olla Obaman mahdollisuudet tulla valituksi tilanteessa, johon nyt on tultu? Vaikka hän ominaisuuksiltaan olisikin mitä sopivin johtaja, ilmapiiri ja keinot ohjailla kansan ajatuksia ovat jo muuttaneet Yhdysvaltoja kovin toisenlaiseksi.

Obamat tiesivät liiankin hyvin, että heitä katsotaan aina ja kaikessa suurennuslasin kanssa. Että mustalta odotetaan kaksin verroin enemmän kuin valkoiselta. Kahden virkakauden jälkeen Michelle Obama kirjoittaa: ”Olimme vaatineet itseltämme ja alaisiltamme etiikan ja soveliaisuuden korkeimpien normien noudattamista ja päässeet maaliviivalle asti.”

Pariskunnasta tuntuu varmaan erityisen turhauttavalta nyt seurata, miten valkoinen presidentti saa mielin määrin rellestää ja käyttäytyä ala-arvoisesti.

Kirjassaan Michelle Obama kertoo oman näkemyksensä monista asioista, joista viestimet hänen aikanaan tekivät kohu-uutisia. Tiukan etiketin takana jopa kuningatar Elisabeth saattaa sulaa kosketuksesta.

Paitsi Michellen pukeutuminen suurennuslasin alle joutuivat myös hänen kasvonilmeensä ja hiuksensa. Kun hän halusi leikkauttaa otsatukan, hänen alaisensa varmistivat presidentin henkilökunnalta, että se ei aiheuta ongelmia.

Kiinnostavaa oli myös päästä ”näkemään” elämää, josta monella riittää kriittisiä mielipiteitä. Vapaan maailman johtaja perheineen elää kuitenkin kaikkea muuta kuin vapaana jopa Valkoisessa talossa. Mihinkään ei myöskään voi lähteä ilman turvamiesten saattuetta, mikä puolestaan hankaloittaa monien muiden ihmisten elämää, koska esimerkiksi teitä joudutaan sulkemaan ja henkilöllisyyksiä tarkistamaan. Tästä Michelle Obama kertoo tunteneensa usein suorastaan syyllisyyttä.

Presidentin puoliso ajoi erityisesti lasten asiaa, ja hän korosti heille koulutuksen tärkeyttä. Siinä asiassa hän oli ja on oivallinen esimerkki siitä, miten pitkälle se voi viedä.

Jos ensimmäiseltä mustalta presidenttiparilta odotettiinkin kaksin verroin parempaa suoriutumista kuin muilta, niin Obamat varmasti täyttivät tehtävänsä. Inhimillisyys, sivistyneisyys, määrätietoisuus ja toisten kunnioittaminen tulee esiin kaikessa heidän tekemisessään. Kuin tulevaa enteillen pariskunnan häissä vuonna 1992 soikin Stevie Wonderin You and I, In my mind we can conquer the world.

Menossa kohti parempaa maailmaa?

Jälleen kerran luvut kertovat kylmän tosiasian maailman tilasta. Toinen luku on 26 ja toinen 3 800 000 000. Ensi silmäyksellä niillä ei näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.

Epäsuhtaisista luvuista kuitenkin hohkaa toisaalta jäätävä ahneus, toisaalta lähimainkaan yhtäläisten mahdollisuuksien täydellinen puuttuminen. 

Suomen Kuvalehdessä (4/2019) julkaistujen Viikon lukujen taakse on ryhmittynyt joukko ihmisiä. Pienempi joukko mahtuisi vaikkapa tavalliseen luokkahuoneeseen. Isompi joukko on kolme kertaa Kiinan nykyinen väkiluku, niin paljon, että lukua ei ole yhtä helppo konkretisoida ymmärrettävämpään muotoon.

Lukuja yhdistää mainittujen joukkojen omistaman varallisuuden määrä: maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman 3 800 000 000 köyhintä yhteensä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu jotakuinkin puolet maapallon tämänhetkisestä väestöstä.

Jos rikkain ja köyhin tapaisivat, tuntisivatko he kuuluvansa samaan ihmiskuntaan? Olisiko heillä mitään yhteistä puheenaihetta, edes sää? Jos unohdetaan mahdollinen kielimuuri, olisiko sanoja kuvaamaan toiselle omaa todellisuutta niin, että kumpikin voisi edes alkeellisella tasolla ymmärtää siitä jotain?

Tuntisiko toinen pelkkää ylimielisyyttä, toinen pelkkää kateutta?

Nykyhetkeä etsimässä

Maailmanlaajuinen herääminen ilmastonmuutokseen ja yrityksiin hillitä sitä on pakottanut ihmiset elämään enemmän tässä hetkessä, vaikka katse onkin samalla käännetty tulevaisuuteen. Moni miettii, mitä voisi arjessaan juuri siinä tilanteessa tehdä pallomme hyväksi. Tekojen vaikutuksia mittaa tuomiopäivän kellon kuvitteellinen vastine tuomiopäivän lämpömittari.

Toisaalta sama ilmastohuoli voi saada etsimään ratkaisuja myös perinteisistä tavoista ja menetelmistä, jotka nyt on jo lähes unohdettu.

Kuka tietää, ehkä ilmastohuolen ohella on tapahtumassa muutos ihmisen suhtautumisessa aikaan. Useinhan ihmistä syytetään siitä, ettei hän osaa elää nykyhetkessä. Monen elämä on sitten kun -elämää: täyteen ahdettu kalenteri edessä olevia menoja tai toteutumistaan odottavia tulevaisuudenunelmia. Toisten silloin kun -onnenajat kuuluvat pääasiassa menneisyyteen.

Olen huomannut, että jos kirja- tai televisiosarja kuvaa historiaa monelta 1900-luvun vuosikymmeneltä, se jostain syystä menettää kiinnostavuuttaan, mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan. Luultavasti siitä myös johtuu, että mitä pidemmälle tulevaisuuteen nykyajasta mennään, kiinnostus scifi-sarjojen kuviteltuun maailmaan on jo täysin olematonta.

Nykyhetki yleensä todellistuu silloin, kun ihminen kokee jotain mullistavaa. ”Tajusin kokemukseni kautta, että toiset ihmiset joutuvat elämään niin hetkessä, ettei heillä ole huomista. Me täällä länsimaissa maksamme satoja euroja kursseista, jotta oppisimme elämään tässä ja nyt.”

Edellisessä Anu Rohima-Mylläri kertoo veljensä häistä Bangladeshissa. Rakennuksessa, jossa häitä vietettiin, räjähti, mutta ennakkoilmoituksen ansiosta juhlavieraat saatiin ajoissa ulos. (Oma Aika 1/2019)

Elämään innostuneen uteliaasti suhtautunut ystävä joutui yllättäen kuulemaan, että aika olikin vähissä. Hänelle jäi kuusi viikkoa aikaa ”elää hetkessä”. Hetkiä, joina ei kuitenkaan istutettu omenapuuta eikä matkustettu maailman ympäri. Menneet ja "nyt" olivat jaettavissa, tuleva ei.

Kaikki aika on äkkiä tässä, eiliset kavunneet huomisen hartioille. 

(Asko Sahlberg)