Jälleen kerran luvut kertovat kylmän tosiasian maailman
tilasta. Toinen luku on 26 ja toinen 3 800 000 000. Ensi silmäyksellä
niillä ei näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Epäsuhtaisista luvuista kuitenkin hohkaa toisaalta jäätävä ahneus, toisaalta lähimainkaan yhtäläisten mahdollisuuksien täydellinen puuttuminen.
Suomen Kuvalehdessä (4/2019) julkaistujen Viikon lukujen taakse on ryhmittynyt joukko ihmisiä. Pienempi joukko mahtuisi vaikkapa tavalliseen luokkahuoneeseen. Isompi joukko on kolme kertaa Kiinan nykyinen väkiluku, niin paljon, että lukua ei ole yhtä helppo konkretisoida ymmärrettävämpään muotoon.
Lukuja yhdistää mainittujen joukkojen omistaman varallisuuden määrä: maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman 3 800 000 000 köyhintä yhteensä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu jotakuinkin puolet maapallon tämänhetkisestä väestöstä.
Jos rikkain ja köyhin tapaisivat, tuntisivatko he kuuluvansa samaan ihmiskuntaan? Olisiko heillä mitään yhteistä puheenaihetta, edes sää? Jos unohdetaan mahdollinen kielimuuri, olisiko sanoja kuvaamaan toiselle omaa todellisuutta niin, että kumpikin voisi edes alkeellisella tasolla ymmärtää siitä jotain?
Tuntisiko toinen pelkkää ylimielisyyttä, toinen pelkkää kateutta?
Epäsuhtaisista luvuista kuitenkin hohkaa toisaalta jäätävä ahneus, toisaalta lähimainkaan yhtäläisten mahdollisuuksien täydellinen puuttuminen.
Suomen Kuvalehdessä (4/2019) julkaistujen Viikon lukujen taakse on ryhmittynyt joukko ihmisiä. Pienempi joukko mahtuisi vaikkapa tavalliseen luokkahuoneeseen. Isompi joukko on kolme kertaa Kiinan nykyinen väkiluku, niin paljon, että lukua ei ole yhtä helppo konkretisoida ymmärrettävämpään muotoon.
Lukuja yhdistää mainittujen joukkojen omistaman varallisuuden määrä: maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman 3 800 000 000 köyhintä yhteensä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu jotakuinkin puolet maapallon tämänhetkisestä väestöstä.
Jos rikkain ja köyhin tapaisivat, tuntisivatko he kuuluvansa samaan ihmiskuntaan? Olisiko heillä mitään yhteistä puheenaihetta, edes sää? Jos unohdetaan mahdollinen kielimuuri, olisiko sanoja kuvaamaan toiselle omaa todellisuutta niin, että kumpikin voisi edes alkeellisella tasolla ymmärtää siitä jotain?
Tuntisiko toinen pelkkää ylimielisyyttä, toinen pelkkää kateutta?
