lauantai 9. helmikuuta 2019

Nykyhetkeä etsimässä


Maailmanlaajuinen herääminen ilmastonmuutokseen ja yrityksiin hillitä sitä on pakottanut ihmiset elämään enemmän tässä hetkessä, vaikka katse onkin samalla käännetty tulevaisuuteen. Moni miettii, mitä voisi arjessaan juuri siinä tilanteessa tehdä pallomme hyväksi. Tekojen vaikutuksia mittaa tuomiopäivän kellon kuvitteellinen vastine tuomiopäivän lämpömittari.

Toisaalta sama ilmastohuoli voi saada etsimään ratkaisuja myös perinteisistä tavoista ja menetelmistä, jotka nyt on jo lähes unohdettu.

Kuka tietää, ehkä ilmastohuolen ohella on tapahtumassa muutos ihmisen suhtautumisessa aikaan. Useinhan ihmistä syytetään siitä, ettei hän osaa elää nykyhetkessä. Monen elämä on sitten kun -elämää: täyteen ahdettu kalenteri edessä olevia menoja tai toteutumistaan odottavia tulevaisuudenunelmia. Toisten silloin kun -onnenajat kuuluvat pääasiassa menneisyyteen.

Olen huomannut, että jos kirja- tai televisiosarja kuvaa historiaa monelta 1900-luvun vuosikymmeneltä, se jostain syystä menettää kiinnostavuuttaan, mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan. Luultavasti siitä myös johtuu, että mitä pidemmälle tulevaisuuteen nykyajasta mennään, kiinnostus scifi-sarjojen kuviteltuun maailmaan on jo täysin olematonta.

Nykyhetki yleensä todellistuu silloin, kun ihminen kokee jotain mullistavaa. ”Tajusin kokemukseni kautta, että toiset ihmiset joutuvat elämään niin hetkessä, ettei heillä ole huomista. Me täällä länsimaissa maksamme satoja euroja kursseista, jotta oppisimme elämään tässä ja nyt.”

Edellisessä Anu Rohima-Mylläri kertoo veljensä häistä Bangladeshissa. Rakennuksessa, jossa häitä vietettiin, räjähti, mutta ennakkoilmoituksen ansiosta juhlavieraat saatiin ajoissa ulos. (Oma Aika 1/2019)

Elämään innostuneen uteliaasti suhtautunut ystävä joutui yllättäen kuulemaan, että aika olikin vähissä. Hänelle jäi kuusi viikkoa aikaa ”elää hetkessä”. Hetkiä, joina ei kuitenkaan istutettu omenapuuta eikä matkustettu maailman ympäri. Menneet ja "nyt" olivat jaettavissa, tuleva ei.

Kaikki aika on äkkiä tässä, eiliset kavunneet huomisen hartioille
(Asko Sahlberg)