Sanonnan mukaan pimeässä tähdet loistavat kirkkaimmin. Tätä
aikaa vasten Yhdysvaltain edellisen ensimmäisen naisen Michelle Obaman elämäkerran (2018) lukeminen tuo ajatuksen mieleen tuskastuttavan
elävästi.
Jos Michelle Obama olisi saanut yksin päättää, hänen
miehensä ei koskaan olisi lähtenyt mukaan politiikkaan eikä varsinkaan
presidenttikilpaan. Lopulta annettuaan periksi yleisen painostuksen alla hän
toivoi vain, että ehdokkuus tulisi ajankohtaiseksi vasta vuoden 2016
presidentinvaaleissa. Toisin kävi, onneksi.
Ajatusleikki: Jos Barack
Obama olisi jäänyt odottamaan myöhempää aikaa, ja nykyinen presidentti
olisi hoitanut virkaa ennen häntä, mitkä olisivat mahtaneet olla Obaman
mahdollisuudet tulla valituksi tilanteessa, johon nyt on tultu? Vaikka hän
ominaisuuksiltaan olisikin mitä sopivin johtaja, ilmapiiri ja keinot ohjailla
kansan ajatuksia ovat jo muuttaneet Yhdysvaltoja kovin toisenlaiseksi.
Obamat tiesivät liiankin hyvin, että heitä katsotaan aina ja
kaikessa suurennuslasin kanssa. Että mustalta odotetaan kaksin verroin enemmän
kuin valkoiselta. Kahden virkakauden jälkeen Michelle Obama kirjoittaa: ”Olimme
vaatineet itseltämme ja alaisiltamme etiikan ja soveliaisuuden korkeimpien
normien noudattamista ja päässeet maaliviivalle asti.”
Pariskunnasta tuntuu varmaan erityisen turhauttavalta nyt
seurata, miten valkoinen presidentti saa mielin määrin rellestää ja käyttäytyä
ala-arvoisesti.
Kirjassaan Michelle Obama kertoo oman näkemyksensä monista asioista,
joista viestimet hänen aikanaan tekivät kohu-uutisia. Tiukan etiketin takana jopa
kuningatar Elisabeth saattaa sulaa
kosketuksesta.
Paitsi Michellen pukeutuminen suurennuslasin alle joutuivat
myös hänen kasvonilmeensä ja hiuksensa. Kun hän halusi leikkauttaa otsatukan,
hänen alaisensa varmistivat presidentin henkilökunnalta, että se ei aiheuta
ongelmia.
Kiinnostavaa oli myös päästä ”näkemään” elämää, josta
monella riittää kriittisiä mielipiteitä. Vapaan maailman johtaja perheineen
elää kuitenkin kaikkea muuta kuin vapaana jopa Valkoisessa talossa. Mihinkään
ei myöskään voi lähteä ilman turvamiesten saattuetta, mikä puolestaan hankaloittaa
monien muiden ihmisten elämää, koska esimerkiksi teitä joudutaan sulkemaan ja
henkilöllisyyksiä tarkistamaan. Tästä Michelle Obama kertoo tunteneensa usein suorastaan
syyllisyyttä.
Presidentin puoliso ajoi erityisesti lasten asiaa, ja hän
korosti heille koulutuksen tärkeyttä. Siinä asiassa hän oli ja on oivallinen esimerkki
siitä, miten pitkälle se voi viedä.
Jos ensimmäiseltä mustalta presidenttiparilta odotettiinkin
kaksin verroin parempaa suoriutumista kuin muilta, niin Obamat varmasti
täyttivät tehtävänsä. Inhimillisyys, sivistyneisyys, määrätietoisuus ja toisten
kunnioittaminen tulee esiin kaikessa heidän tekemisessään. Kuin tulevaa
enteillen pariskunnan häissä vuonna 1992 soikin Stevie Wonderin You and I, In
my mind we can conquer the world.
