Luontodokumentteja televisiosta katsoessa voi saada vaikutelman, että niin norsu kuin sammakko olisivat samankokoisia. Ruudussa ne nimittäin saattavat täyttää saman tilan, eikä taustastakaan aina selviä suuri kokoero. Meille se kuitenkin opetetaan yleensä jo pienestä pitäen, joten tiedämme heti vaikutelman vääräksi.
Yhtä helppoa ei lähikuvassa ole erottaa sammakkojen keskinäisiä kokoeroja. Siksi on vaikea mieltää sitä, että maailman pienin sammakkolaji voi olla mitaltaan alle sentin eikä varmaan paina henkäystä enempää. Toiseen ääripäähän eli suurimpaan sukulaiseensa goljatsammakkoon verrattuna kokoero kasvaa melkoiseksi: jopa 30-senttinen saku voi painaa kolmekin kiloa.
Kynnelle mahtuva minisammakko saa seuraa alle 3-senttisen paperiliittimen mittaisesta tursaasta ja viittoilijaravusta. Näitä pieneläjiä ei osaa oikein edes kuvitella, ne olisi nähtävä luonnossa. Tässä tapauksessa kuvaruutu vääristää todellisuutta niin, että ilman ohjelman antamaa tietoa eläimen todellisesta koosta sitä ei pysty mitenkään arvioimaan.
Kahdeksanlonkeroisten tursaiden (eli mustekalojen) painoerot ovat vielä hurjempia kuin sammakkojen: pienimmillään otus voi painaa alle gramman, enimmillään noin sata kiloa.
Nukketalon akvaarion asukkailta vaikuttavien minilajien seuraan liittyy vielä 5-senttisen tulitikkuaskin kokoinen lintu, kimalaiskolibri. Maailman pienin lintu ei sekään paina kuin alle 2 grammaa. Mistä sillä riittääkin energiaa niin ajatusta nopeampaan siipien räpyttelyyn kuin jälkeläisten saamiseen?
Pikkuruiselle kolibrille Goljatia edustavat jättiläisalbatrossi ja andienkondori, joiden yli kolmimetrinen siipiväli saisi ihmisenkin sen nähdessään hiljaiseksi.
Suomen luonnossa – eikä juuri muuallakaan − näitä pienoismaailman eläviä ei pääse kohtaamaan. Senttinen sammakko asustaa trooppisessa Papua-Uudessa-Guineassa ja tursas sekä viittoilijarapu Kaakkois-Aasian saarilla. Kimalaiskolibri puolestaan lentelee Kuubassa.
Luonto osaa totisesti olla ihmeellinen. Usein ihastellaan suurta ja näyttävää, milloin leijonaa, milloin kirahvia, mutta toisaalta iso koko tekee eläimestä myös helpon maalitaulun. Pienikin on ihmettelyn arvoista – ja pienen elämä luultavasti monin verroin pelottavampaa jättiläisten maailmassa.
