Kenen sana painaa

 Mikä valtava kuilu entisen ja nykyisen välillä onkaan!

Viimeisessä merkittävässä puheessaan John F. Kennedy painotti taiteen merkitystä ja koulutettujen kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen auttamiseen. Ihailemansa runoilijan Robert Frostin innoittaman puheen hän piti Massachusettsissa sijaitsevassa yleissivistävässä Amherst Collegessa lokakuun lopulla 1963.

Kun valta tekee ihmisen häikäilemättömäksi, runous muistuttaa häntä rajoistaan. Kun valta kaventaa näköaloja, runous muistuttaa olemassaolon rikkaudesta ja monimuotoisuudesta. Kun valta korruptoi, runous puhdistaa. (Vapaa käännös)

Yhdysvaltain presidenteistä Kennedy ja Barack Obama muistetaan esimerkkeinä puhujista, joiden sanoissa kuuluu muun muassa harkitsevuus, toisten huomioonottaminen, myötätuntoisuus, vastuullisuus sekä kulttuurinen ja muu sivistyneisyys. Heillä oli ja on taito ja kyky kannustaa kuulijoita myönteisiin tekoihin ja tavoittelemaan parempaa, tasa-arvoisempaa maailmaa.

Se, jolla on vain vasara, näkee pelkkiä nauloja.

Edellä olevan amerikkalaisen sanonnan kerrotaan olevan peräisin Abraham Maslow'lta.

Se iskee kuin naulankantaan Yhdysvaltain nykyiseen presidenttiin, jolta tuntuvat puuttuvan kaikki aiemmin mainitsemani ominaisuudet. Ilmeisen suppean sanavaraston mukaan kaikki mieluisa on mahtavaa ja kaikki epämieluisa häpeällistä. Mieluisaa on tietenkin vain se, minkä presidentti voi suoraan tai kiertoteitse liittää itseensä ja omaksi saavutuksekseen.

Nykyistä presidenttiä eivät näytä esimerkiksi maan myllerrykset kiinnostavan niin paljoa, että niiden vuoksi kannattaisi pitää julkisia puheita kansalaisten rauhoittelemiseksi. Itselleen merkityksettömät asiat hän ohittaa muutamalla lauseella. Sen sijaan hän saattaa pikkutarkasti selvittää kymmenisen minuuttia sitä, miksi tarvitsi esiintymislavalta poistumiseen muiden apua (lähde: The Daily Social Distancing Show with Trevor Noah).

Se, mikä on häpeällistä, on juuri presidentin oma kielenkäyttö, hänen tapansa puhua muista ihmisistä halveksivasti ja törkeästi.

Miten solvaamisen kestävät Yhdysvaltojen presidentinvaalien demokraattiehdokas Joe Biden ja hänen valitsemansa varapresidenttiehdokas senaattori Kamala Harris, se nähdään seuraavien kuukausien aikana. Ainakin edellinen vastaehdokas Hillary Clinton näyttää hänestä tehdyn dokumentin perusteella selvinneen myllytyksestä ehjänä. Jos voi menneelle nauraa, on voittanut.

 

Ennen kuin aidan rakennan, 

kysyn, millainen tulos, 

mitä aitaan sisään, mitä ulos.

Robert Frost

Punnittuja puheita

Maassa, jonka nykyinen presidentti on keskittynyt rypemään itsekeskeisyydessään, kuuluisan ja laajalti pidetyn ihmisen hautajaiset ovat monelle puhujalle oivallinen paikka saada kriittinen mielipide kuuluviin.

Näin voi päätellä hautajaisista, jotka ovat viime aikoina mittavasti ylittäneen uutiskynnyksen. Niiden perusteella laulaja Aretha Franklinia ja senaattori John McCainia ei muisteltu pelkästään yksityishenkilöinä vaan Yhdysvaltain nykyisen suunnan edesmenneinä vastustajina.

Hautajaisista on tullut demokratian ja niiden arvojen puolustamisen areena, jotka nykyisen presidentin valtakaudella ovat joutuneet mielivaltaisen egokatastrofin polkemiksi.

Isoissa, paljon julkisuutta saavissa hautajaisissa pääsevät puhumaan edelliset presidentit ja muut merkittävät henkilöt. McCainin omat puhujavalinnat eivät voi olla herättämättä kunnioitusta: hän halusi antaa puheenvuoron myös toisinajattelijoille, kuten entiselle kilpakumppanilleen Barack Obamalle.

McCainin elämästä luettuaan muistelee entistä hämmästyneempänä vuoden 2008 presidenttivaalikampanjaa, jolloin hän valitsi Sarah Palinin varapresidenttiehdokkaakseen. Myös järkevä ihminen voi olla erehtyväinen.

Maassa, jonka nykyinen johtaja hukuttaa maailman (usein tökeröihin) tviitteihinsä, hyvillä puhujilla luulisi olevan kysyntää. Toinen toistaan seuraavien, hetken mielijohteesta tehtyjen hyökkäysten sijaan tarvitaan pohdittuja sanoja, syvempää ymmärrystä, näkemystä ja toisten arvostamista.

Vuonna 2008 ilmestyi brittiläisen kirjailijan ja historioitsijan Simon Sebag Montefioren toimittama teos Suuret puheet, jotka muuttivat maailmaa. Noin viidenkymmenen valituksi tulleen puheen pitäjät eivät olleet vain valtiojohtajia vaan joukkoon mahtuu armeijoiden komentajia, hengellisiä johtajia ja tavallisia ihmisiä.

Tuottaakohan meneillään oleva aikakausi Suurille puheille joskus vielä jatko-osan? 

Suuri puhe ei ilmennä ainoastaan aikansa totuutta – se voi ilmentää myös suuria valheita. (Simon Sebag Montefiore)