Lehtikierrätystä harrastava ystävä löysi äskettäin johonkin kätköön unohtamansa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen numeron vuodelta 2020. Ei tämän edemmäksi, kun maailma tuntuu sittemmin nyrjähtäneen sijoiltaan.
Kummallista on, että ensimmäinen ajatus helmikuussa ilmestyneestä lehdestä liittyi koronapandemiaan, joka piileksi aivan nurkan takana mutta jonka valtaisaa ylivyöryä ei kuitenkaan osattu odottaa. Lehdessä ei ole siitä edes mainintaa. Kummallista sikäli, että kaiken maailman rajat sulkenut ajanjakso on oikeastaan jo pyyhkiytynyt muistista. Kuitenkaan epäilemättä, että joihinkin se varmasti on jättänyt pysyvämmät jäljet.
Sukujuuriaan tutkivaa ystävää oli kiinnostanut Jouni K. Kemppaisen kirjoittama artikkeli Euroopan kiinnostavimmasta paikasta, jota lähestyttäessä kehotetaan vielä miettimään, jatkaako eteenpäin vai kannattaisiko kääntyä pois. Kainuun pohjoisosassa sijaitsevasta Puolangasta olivat tuolloin etsineet jutunaihetta monet eurooppalaiset viestimet, vaikka kunnassa väki oli vähissä ja lähes kaikki palvelut lakkautettu, kuten monessa muussakin Suomen kunnassa.
Hankekoordinaattori Tommi Rajalan tehtäväksi annettiin markkinoida Puolangan pessimistipäiviä. Vaikka kunnan vakinainen väkimäärä on artikkelin julkaisuvuodesta edelleen laskemaan päin, erilaiset yleisötapahtumat ovat vetäneet aiempaa enemmän muualta tulevaa yleisöä.
Wikipedian mukaan Puolanka sijoittui vuonna 2025 väkiluvultaan (2 322 asukasta) sijalle 240. Suomessa on kaikkiaan 308 kuntaa, joista liki 100:ssa asuu alle 3 000 ihmistä. Viime aikoina on uutisoitu pienenpienistä ilonaiheista: maaseutu vetää yhä puoleensa ja autiotalot saavat uusia asukkaita.
Vuonna 2020 ei voinut edes kuvitella sodan alkamista missään päin maanosaamme. Nyt koko Euroopan voi katsoa olevan sotatilassa, vaikka vain yhdellä laidalla soditaan. Tykkien ja hävittäjien sijaan nykyajan aseina käytetään osumatarkkoja drooneja, joskin toisinaan ne saattavat harhautua (tai ne harhautetaan) myös muihin maihin. Katsookohan myös Puolangan pessimistipäivien johto vielä joskus aiheelliseksi pohtia ministerin äskettäistä neuvoa varautua droonihyökkäykseen?
Kuukausiliitteen toisessa artikkelissa Kolme miestä ja petos (kirj. Sami Sillanpää) käsiteltiin toisen maailmansodan lopun rauhanhierontaa Krimin Jaltalla helmikuussa 1945. Osallistujat Winston Churchill, Franklin D. Roosevelt ja Josif Stalin tuskin odottivat rauhansopimukseen päästävän tunneissa tai edes yhdessä päivässä, mihin muuan nykypäivän egoisti luulee kykenevänsä.
Sodan lopettamisen ohella konferenssin tärkeimpinä tavoitteina oli Saksan jakaminen ja Puolan kysymyksen ratkaiseminen sekä YK:n perustaminen. Maailmaa jaettiin kolmen maan johtajan omien intressien mukaan. Myös YK:n turvallisuusneuvoston tulevaa toimintaa tai oikeastaan toimimattomuutta ohjailtiin samoin sopimalla kunkin viiden pysyvän jäsenmaan oikeudesta veton käyttöön.
Saman vuoden huhtikuussa Roosevelt kuoli ja heinäkuun vaaleissa Churchill menetti asemansa Britannian johdossa. Historiaa tuntevat tietävät, mitä sitten tapahtui Stalinin räikeän diktatuurin nimissä.
Kolmas pitkä artikkeli (kirj. Anni Pesonen) käsittelee otsikon Sinut on tilastoitu mukaisesti sitä, miten kaikenlaista tietoa keräämällä kansalaisista on laadittu lukemattomia tilastoja erilaisiin tarkoituksiin. On vaikea kuvitella toimivaa yhteiskuntaa ilman luotettavaa numerotietoa. Onko kaikki sitten tarpeellista? Suomen virallisia tilastoja ylläpitää Tilastokeskus.
Suomi oli vielä osa Ruotsia, kun siellä sai alkunsa maailman vanhin säännöllisesti laadittu väestötilasto. Kuutisen vuotta tietojen keräämisen aloituksen jälkeen ensimmäiset tulokset saatiin 1755. 1800-luvulla tilastointia kehitettiin jo laajasti eri maissa. Lukemattomista tilastoista tutuimpia tämän päivän uutisista lienevät työllisyystilastot.
Tämän vuoden helmikuussa kerrottiin hallituksen aikeista leikata Tilastokeskuksen määrärahoja 6 miljoonaa euroa.
Jo useana vuonna ovat sään ääri-ilmiöt aiheuttaneet valtavia tuhoja eri puolilla maailmaa. Tänä kesänä Eurooppaa ovat laajasti kurittaneet ennätyshelteet sekä järkyttävät maastopalot. Ilmastonmuutos ei silti vaikuta vain kesäsäihin.
Kuukausiliitteen 2/2020 aloittaa Saska Saarikosken lyhyenlyhyt historiikki koululaisten talvella pitämän loman nimestä. 1930-luvulla voimistelunopettaja Santeri Hirvosen mielestä lasten olisi hyvä päästä lyhyelle lomalle hangille hiihtelemään. Lomaehdotus hyväksyttiin ja nimettiin hiihtolomaksi. Vuonna 1972 muiden harrastusten tultua hiihdon rinnalle nimi muutettiin urheilulomaksi. Vaikka 1990-luvulla ehkä vielä urheiltiinkin vapaaehtoisesti, nimi haluttiin jälleen vaihtaa: siitä tuli talviloma.
Lopuksi toimittaja enteilee jo tulevaa nimenmuutosta, koska talvet hankineen ja jäineen ovat katoamassa. Seuraavaksi lomaa kutsutaankin sitten kevätlomaksi. Silloin päästään poimimaan myös ensimmäiset leskenlehdet.
*Arto Mellerin mietelausetta mukaillen Älä sano, että näin on ollut maailman sivu. Se kääntyy.
