Elämästä on tullut eräänlaista jatkuvaa selviytymistä. Kaiken aikaa pitäisi osata varautua niin henkisesti kuin fyysisesti erilaisiin todellisiin, mahdollisiin tai luuloteltuihin uhkiin tai kriisitilanteisiin, vaikka aiemmatkin olisivat vielä selviämättä. Pitäisi tietää, miten toimia, jos joutuu keskelle jotain ennen kokematonta. Ennalta voi arvella kaikenlaista, mutta tositilanne on aina toinen tilanne. Arvaamaton.
Jos jotain puuttuu, jos on jotain ilonaihetta, niin luonnonvoimat ovat näyttäneet suomalaisille lempeämmän puolensa toisin kuin eri puolilla maapalloa.
Ruumiinkuntoa voi kohottaa monin tavoin melkein missä vain ja siten vahvistaa fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Entä henkinen kestävyys? Se, mikä yhdelle on kuin kauhuelokuvaa, voi toiselle olla kuin jännitysnäytelmää ja kolmannelle selviytymisseikkailua.
Olipa kriisi laajamittainen tai henkilökohtainen, voi käydä niin, ettei kykene järkevästi toimimaan vaan jäätyy. Jäätyä voi sisäisesti myös niin, että toimintakykynsä säilyttäneenäkin ohittaa toisten hädän tilanteen itselleen tuoman hyödyn kustannuksella.
Seuraavassa kirjoista poimittuja otteita, joissa sekä fiktiiviset että todelliset henkilöt elävät keskellä mielettömyyttä joko ajatuksissaan tai todellisuudessa.
Astrobiologi: ”Kaikki oli tapahtunut kirkkaassa päivänvalossa, ja häikäilemättömyyttä vastaan suuttumus oli voimatonta. Tämä kriisi väistyi kahden päivän kuluttua toisen sävyisen hulluuden tieltä. Mutta kahden päivän ajan olin liimautunut kiinni uutisiin. Uppouduin iltaisin tuomioselailuun sillä välin kun Robin piirsi uhanalaisia lajeja ruokapöydän ääressä.” (Richard Powers: Hämmästys, 2021, suom. 2022)
Baarimestari: ”Eräs hotellipojista tiesi kertoa, että Elmiger on pestannut joukon pyöräilijöitä lämmittämään permanenttikypäriä pyörien dynamoiden ja lihasvoiman avulla. Nerokas keksintö. Pariisissa on jatkuvasti sähkökatkoja, mutta asiakkaat saakoot silti kiharakampauksensa. Ulkona jäljitetään juutalaisia ja näännytetään nälkään, ja Mont Valérienin linnoituksella ammutaan nuoria poikia vastarintaliikkeeseen osallistumisesta, mutta luksushotellin palvelu pysyy moitteettomana aina papiljotteja myöten.” (Philippe Collin: Ritzin baarimestari 2024, suom. 2026)
Poika, 15 v.: ”Iltaisin sängyllään Aarre pohti, kestäisikö hän pitkiä öisiä kuulusteluja, vuorokausien seisottamista, unen kieltämistä ja hakkaamista, sekoaisiko hän puheissaan, paljastaisiko solun toiminnan, olisiko heikko vai vahva, voittaisiko oveluudellaan kuulustelijan ja lausuisi tyynesti halveksivan sanan vai murtuisiko, alentuisi pyytämään armoa ja kavaltaisi toverinsa?” (Anneli Kanto: Punaorvot, 2023)
Keskitysleiriselviytyjä: ”Kaikki sodan, vankeuden tai sorron kokeneet reagoivat omalla tavallaan − ja ne, jotka ovat välttyneet siltä, ehkä yrittävät arvata, miten itse olisivat toimineet tai reagoineet niissä olosuhteissa. Mutta he eivät todella tiedä.” (Heather Morris: Cilkan tarina, 2019, suom. 2020. Lisätty alleviivaus)
Pappi: ”Hizbollah piti Terry Waitea, sitä pappia, lähes viisi vuotta vankinaan kellarissa, joka oli kaksi kertaa kaksi metriä, eikä Waitella ollut mitään − ei kirjoja, ei lehtiä, ei mitään. Viidessä vuodessa hän rakensi kokonaisen linnan − ajatuksissaan. Hän kertoi siitä jossakin televisio-ohjelmassa. Hän aloitti ajotiestä ja nostosillasta ja jatkoi sitten seiniin ja huoneisiin. Sen jälkeen hän sisusti huoneet. Näin hän eteni joka päivä vähän pidemmälle, viiden vuoden ajan. Oikeastaan hän pelkäsi vain, että jonakin päivänä linna tulisi valmiiksi.” (Herman Koch: Vankiloma, 2024, suom. 2026)
Pakolaisasiantuntija: ”Onneksi kyseessä oli poliojalkani”, Jody kertoi Chicago Tribunen toimittajalle. ”Minulla on aina ollut hyvä tuuri.” Avustusjärjestön lentokoneesta pudotettu ruokasäkki putosi pakolaisasiantuntija Jody Mayoretten (= Judith Ann Mayotten) jalalle niin pahasti, että se jouduttiin amputoimaan. (Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri, 2012, suom. 2014)
Tyttö, 13 v.: ”En vielä ole päättänyt, hyppäänkö kaivoon ennen kuin se ehtii tehdä mitä meinaa, niin ettei tarvitse sitä kokea. Ainakin sitten hyppään, kun se on temppunsa tehnyt. En voisi enää elää sellaisen jälkeen. Mutta voi olla parempi kuolla ennen sitä, koska se on niin kamala teko, että tekee pahaa ajatellakin. Sitä minä mietin.” (Anneli Kanto: Punaorvot, 2023)
”Jokaiselle tulee se hetki, jolloin on sanottava jyrkästi ei ja päättäväisesti kyllä.” (Theodor Kallifatides televisiohaastattelussa muutama vuosi sitten)
Tietokirjailija, toimittaja: ”Ihmisiä voidaan pysäyttää milloin tahansa ja vaatia henkilöpapereita. Vaikka niin kävisi vain kerran pari vuodessa, silti on seistävä jonoissa ja koputeltava oville hankkiakseen kaikki tarvittavat leimat, lausunnot ja luvat ja täyttääkseen lain määräämät ehdot ja vaatimukset, jotka muuttuvat alinomaa. Näin ihminen pysyy jatkuvasti varpaillaan, tunnustelee aina taskuaan ja herää sydän kylmänä, kun pelkää papereiden hukkuneen baariin. Ennen pitkää passia alkaa tunnustella vaistomaisesti. Käsi käy taskulla niin monta kertaa päivässä, ettei sitä enää edes huomaa. Se on todellista valtaa − pystyä vaikuttamaan ihmisen tiedostamattomiin kädenliikkeisiin.” (Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista, 2014, suom. 2015)
Taidemaalari: ”Joskus kuvitelma on pahempi kuin todellisuus, siihen mahtuu liian paljon. Tapahtunutta ei tarvitse pelätä, mutta tapahtumaton kerää itseensä kieroa voimaa.” (Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta, 2025)
