tiistai 29. toukokuuta 2018

Kun hatuttaa


Seuratessani äskeisten brittihäiden kirkkoon kokoontunutta vierasjoukkoa tuli ohimennen mieleen ampumahiihtokilpailujen katsomot. Kummassakin ihmiset haluavat erottua muista, ja sehän onnistuu mitä omituisimpien päähineiden avulla.

Urheilukatsomoissa päähinemuoti vaikuttaa tietoisen koomiselta, ja suosikkityyppi vaikuttaa olevan jokin eläinhahmo. Tosin monenlaista töyhtöhyyppää näkee myös kuninkaallisten juhlahattumuodissa. Kohti korkeuksia nousevat töyhtöhyypät eivät yleensä ole täyshattuja vaan niin sanottuja hatukkeita.

Ilmeisesti häävieraat itse eivät nähneet mitään koomista milloin lautasantennia, milloin linnunpesää muistuttavissa hatuissaan: tuskin kukaan tieten tahtoen halusi naurunalaiseksi. Kotikatsomossa nämä ilmestykset kuitenkin herättivät suurta hilpeyttä.

Hattujen valtavat lierit vievät niin paljon tilaa, että naisvieraan kummallekin puolelle pitäisi jättää tyhjä tuoli. Koska se taas ei vieraiden lukumäärän vuoksi käy, tilaa on säästetty kääntämällä hattu pystyyn, ”lautaseksi poskelle”. Näin se suojaa esimerkiksi vieressä istujan epämiellyttävästi tuoksahtavalta hengitykseltä tai uteliaalta tuijotukselta.

Kummasti nuo ”lautaset” asennosta huolimatta pysyvät päässä. Aivan yhtä mystisesti kuin Jacqueline Kennedyn pillerirasia hänen takaraivollaan.

Englannissa juuri kuningasperhe juhlineen pitää yllä näyttävää hattumuotia. Modistin ammatti lienee suosittu ja varmasti työllistävä. 

Koska Suomeen ei aikoinaan saatu kuningasta, olisikohan suomalaisella modistilla aihetta miettiä erikoistuvansa penkkiurheiluväen asustamiseen?