sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mieleenjuolahduksia eli niitä näitä nimistä



Ilo Postin viimeisimmästä nimenmuutoksesta näyttää jäävän lyhytaikaiseksi. Entiseen ytimekkääseen nimeen palattiin vuoden 2015 alussa. Kuinka sitten kävikään? Posti alkoi kehitellä työn puutteessa oleville jakajille kaikenlaisia uusia tehtäviä; samalla postinjakoa on joillakin alueilla ryhtynyt suorittamaan myös lähinnä teleoperaattorina tunnettu Elisa.

Postin uusista suunnitelmista osaa on jo alettu toteuttaa. Siinä mielessä edellinen, mitäänsanomaton nimi Itella olisi nyt paikallaan: yksittäiset kirjaimet voisivat toimia muistilappuna postinjakajien tehtävälistasta. Ehkäpä tarjottujen palvelujen lista näyttää joskus seuraavalta: I imurointi, T tiskaus, E empaattinen kuuntelu, L leikkuu (ruohon-), L lumenluonti ja A ateriatoimitus.

○ ○ ○

Nimenmuutos aiheuttaa aina jonkinlaisia hankaluuksia. Esimerkiksi kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus lyhensi nimensä vuonna 2012 Kotimaisten kielten keskukseksi, arkikäyttöön ja verkkosivujen osoitteeseen jäi kuitenkin alkuperäinen lyhenne Kotus (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Se saattaa hämätä entiseen nimeen tottunutta käyttämään nimeä edelleen, eikä lyhenne heti avaudu uusille käyttäjille.

Tosin Kotuksen verkkosivulla pidetään huoli siitä, että lyhennetty koko nimi ei pääse unohtumaan: Kotimaisten kielten keskus (perusmuodossa tai taivutettuna) aloittaa kaikki 16 kappaletta, joissa organisaatiota ja sen toimintaa lyhyesti esitellään.

Äskettäin opin, että Kotus ei ole pelkkä lyhenne vaan myös itsenäinen sana ja merkitsee tilapäistä majaa, kuten (lauta)hökkeliä. 40-vuotisen historiansa aikana keskus on muuttanut useamman kerran, joten siinä mielessä myös yleisnimi kotus sopii hyvin tähän yhteyteen.

 ○ ○ ○

Jos haluaa lääkäriksi, pitää päästä lääketieteelliseen, jos taas asianajajaksi, haetaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Miten hauskalta kuulostaisi opiskella maailmankaikkeuden ilmiöitä tähtitieteellisessä, mutta ei − silloin päätyykin vain paljon säntillisemmältä kuulostavaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

○ ○ ○

Eräissä häissä vihkiparille laulettiin kappale Nousee päivä, laskee päivä musikaalista Viulunsoittaja katolla. ”Tyyneltä molemmat niin näyttää…” kuului pöydistä. Säe näytti osuvan seurueeni jäsenen nauruhermoon. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, että morsiamen (ja vain morsiamen) äiti oli nimeltään Tyyne.

○ ○ ○

Olisi hienoa päästä kuljeskelemaan Pariisissa sijaitsevalle Père Lachaisen hautausmaalle. Ei niinkään muistelemaan sinne haudattuja kuuluisia vainajia eikä varsinkaan ottamaan omakuvia hautojen äärellä, vaan katselemaan niille pystytettyjä mitä erilaisimpia muistomerkkejä.

Kävelykierros suomalaisillakin hautausmailla voi olla antoisa. Sinänsä vaatimattomista kivistä voi esimerkiksi löytää outoja, kiinnostavia nimiä. Maamme ensimmäinen etunimilaki tuli voimaan tasan 70 vuotta sitten eli vuonna 1946. Tätä ennen 1800-luvulla oli mahdollista antaa etunimeksi vaikkapa järjestysluku Toinen, kuten Hanna Toinen Sofia (muut nimet muutettu). Vanhempien ilosta kertonee nimi Kyllikki Iltalahja (ensimmäinen nimi muutettu).