Hämäävät sanat

Mielestäni ristikoita ei ratkota googlaamalla valmiita vastauksia.

Pitkään meni ihmetellessä lehden ristikoissa muuatta, usein toistuvaa vihjettä ja sen saamaa vastaussanaa. Jos ei tiedä jonkin asian merkitystä, se usein vaikeuttaa myös muistamista. Vastaus piti monta kertaa ratkoa uudelleen. Kun sanat sitten oppi muistamaan, niiden merkitys oli edelleen kateissa.

  

Keväällä kysyin asiaa sukulaiselta, mutta hän ratkoo eri ristikoita: edes kyseiset sanat sanoina eivät olleet hänelle tuttuja.

Lopulta oli pakko etsiä tietoa. Atle oli vihjesana. Asanti oli vastaus. Tai päinvastoin. Tuskin enempää olisin voinut hämmästyä, kun Atle Asanti osoittautui ihmisen, peräti suomalaisen, jo edesmenneen diplomaatin nimeksi. Wikipedian mukaan vuosina 1905–1992 elänyt Asanti toimi muun muassa suurlähettiläänä Kairossa ja Prahassa.

• • •

Vaikka tuttuja ovat monet, suomen kielessä niin yleisniminä kuin erisniminä esiintyvät sanat (esimerkiksi Rauha, Toivo, Onni), loogisesti samaan joukkoon kuuluva nimi Ilo hautakivessä pääsi yllättämään. Almanakassa sitä en ole nähnyt koskaan, Ilonan kyllä.

Hautakirjoituksen lumoa lisäsi siihen merkitty toisen henkilön nimi Helmi. Kummallakaan ei ollut kivessä muita nimiä. Luulin heitä ensin siskoksiksi, mutta syntymäajat kertoivat toista – niiden väli oli vain parisen kuukautta. Feminiiniseltä kuulostava Ilo kuuluikin ilmeisesti Helmin aviomiehelle. 

Jälleen Wikipedia antoi ensitietoa: Kansanvalistusseura esitti Iloa miehen nimeksi kalenterissaan jo vuonna 1883. Kuluvalle vuosikymmenelle päästyä Ilon on saanut nimekseen yli 220 miestä ja myös yli 30 naista.

• • •

Muutenkin harvenevista suomalaisista yritysnimistä se selkein näyttää kadottaneen ikivanhan nimensä punaisen langan. Vuonna 1638 perustettu postilaitos ehti olla Posti liki 370 vuotta, kunnes 2007 siirtymäajan jälkeen koko emoyhtiö otti uudeksi nimekseen Itellan. 

Vuonna 2015 yritys palasi Posti-nimeen perustelemalla vaihdosta muun muassa seuraavasti: ”Muutos parantaa entisestään asiakaskokemusta ja selkeyttää yhtiön identiteettiä suomalaisena postin, logistiikan ja verkkokaupan palveluyrityksenä.” 

Kuluneen vuoden mittaan yrityksen toiminta alkuperäisessä tehtävässään on ikävästi takkuillut ja toisaalta laajentunut sellaisiin suuntiin, että mieleen hiipii jo kysymys: mikä ihmeen Posti?

Mieleenjuolahduksia eli niitä näitä nimistä

Ilo Postin viimeisimmästä nimenmuutoksesta näyttää jäävän lyhytaikaiseksi. Entiseen ytimekkääseen nimeen palattiin vuoden 2015 alussa. Kuinka sitten kävikään? Posti alkoi kehitellä työn puutteessa oleville jakajille kaikenlaisia uusia tehtäviä; samalla postinjakoa on joillakin alueilla ryhtynyt suorittamaan myös lähinnä teleoperaattorina tunnettu Elisa.

Postin uusista suunnitelmista osaa on jo alettu toteuttaa. Siinä mielessä edellinen, mitäänsanomaton nimi Itella olisi nyt paikallaan: yksittäiset kirjaimet voisivat toimia muistilappuna postinjakajien tehtävälistasta. Ehkäpä tarjottujen palvelujen lista näyttää joskus seuraavalta: I imurointi, T tiskaus, E empaattinen kuuntelu, L leikkuu (ruohon-), L lumenluonti ja A ateriatoimitus.

○ ○ ○

Nimenmuutos aiheuttaa aina jonkinlaisia hankaluuksia. Esimerkiksi kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus lyhensi nimensä vuonna 2012 Kotimaisten kielten keskukseksi, arkikäyttöön ja verkkosivujen osoitteeseen jäi kuitenkin alkuperäinen lyhenne Kotus (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Se saattaa hämätä entiseen nimeen tottunutta käyttämään nimeä edelleen, eikä lyhenne heti avaudu uusille käyttäjille.

Tosin Kotuksen verkkosivulla pidetään huoli siitä, että lyhennetty koko nimi ei pääse unohtumaan: Kotimaisten kielten keskus (perusmuodossa tai taivutettuna) aloittaa kaikki 16 kappaletta, joissa organisaatiota ja sen toimintaa lyhyesti esitellään.

Äskettäin opin, että Kotus ei ole pelkkä lyhenne vaan myös itsenäinen sana ja merkitsee tilapäistä majaa, kuten (lauta)hökkeliä. 40-vuotisen historiansa aikana keskus on muuttanut useamman kerran, joten siinä mielessä myös yleisnimi kotus sopii hyvin tähän yhteyteen.

 ○ ○ ○

Jos haluaa lääkäriksi, pitää päästä lääketieteelliseen, jos taas asianajajaksi, haetaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Miten hauskalta kuulostaisi opiskella maailmankaikkeuden ilmiöitä tähtitieteellisessä, mutta ei − silloin päätyykin vain paljon säntillisemmältä kuulostavaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

○ ○ ○

Eräissä häissä vihkiparille laulettiin kappale Nousee päivä, laskee päivä musikaalista Viulunsoittaja katolla. ”Tyyneltä molemmat niin näyttää…” kuului pöydistä. Säe näytti osuvan seurueeni jäsenen nauruhermoon. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, että morsiamen (ja vain morsiamen) äiti oli nimeltään Tyyne.

○ ○ ○

Olisi hienoa päästä kuljeskelemaan Pariisissa sijaitsevalle Père Lachaisen hautausmaalle. Ei niinkään muistelemaan sinne haudattuja kuuluisia vainajia eikä varsinkaan ottamaan omakuvia hautojen äärellä, vaan katselemaan niille pystytettyjä mitä erilaisimpia muistomerkkejä.

Kävelykierros suomalaisillakin hautausmailla voi olla antoisa. Sinänsä vaatimattomista kivistä voi esimerkiksi löytää outoja, kiinnostavia nimiä. Maamme ensimmäinen etunimilaki tuli voimaan tasan 70 vuotta sitten eli vuonna 1946. Tätä ennen 1800-luvulla oli mahdollista antaa etunimeksi vaikkapa järjestysluku Toinen, kuten Hanna Toinen Sofia (muut nimet muutettu). Vanhempien ilosta kertonee nimi Kyllikki Iltalahja (ensimmäinen nimi muutettu).

Korttikampanja kiireen kurimuksessa

Sattuipa todella huono ajoitus Postin sotaveteraanikampanjalla. Kampanjasta kerrottiin eilen keskiviikkona kotiin jaetussa Postinen-kääreessä, ja samana päivänä kerrottiin Posti- ja logistiikka-alan unionin tänään alkavista (toistaiseksi vielä) paikallisista lakoista. Tavallisesti oranssi Postinen oli tällä kertaa sinivalkoinen ja herätti huomion. Ensimmäistä kertaa siinä oli asiaa.

Koska lähettelen kortteja muutenkin, kampanjaan osallistuminen tuntui heti luontevalta. Siinä on tarkoitus ilahduttaa jokaista vielä elossa olevaa veteraania henkilökohtaisesti. Postilla on siis tavoitteena saada kansalaisilta noin 24 000 korttia toimitettavaksi eteenpäin näille Suomen itsenäisyyttä puolustaneille miehille ja naisille.

Aika käy kuitenkin vähiin: kortit pitäisi postittaa viimeistään 25.11. Kampanjan verkkosivulla sanotaan, että työtaistelusta huolimatta kaikki kortit ja kirjeet pyritään toimittamaan veteraaneille itsenäisyyspäiväksi. Sitä ennen ne pitää vielä tarkistaa ja käsitellä jatkolähetystä varten. Onnistuukohan tämä?

En ota kantaa itse lakkoiluun, mutta toivotan menestystä kampanjalle, kaikesta huolimatta.