Maalaismaisemassa

Vuosia sitten sukulainen perheineen muutti takaisin kotiseudulleen taloon, josta oli lähtenyt. Asiasta ilmoitettiin tavanomaisesta poikkeavalla osoitteenmuutoskortilla, oikeammin -kirjeellä. Sitä ei tiedon siirtämisen jälkeen kerta kaikkiaan voinut hävittää kuten tarkoitukseen painetulle kortille on tapana tehdä.

Yksi, kenties tärkein muuton syy käy ilmi runotekstistä, jonka alle on merkitty lähteeksi Marjatta Pokelan Mörköooppera.

Olen nähnyt ja kokenut kaupungin valot,
sen kiviset kadut, sen kiviset talot,
ja ihmisten elämän siellä,
missä pienet oli kaikkien tiellä.
Kai olen jo viipynyt tarpeeksi kauan,
nyyttini otan ja matkasauvan,
ja matkustan maisemiin muihin,
pian lehtikin puhkeaa puihin.

Silloinen perheen pieni on jo aikuinen mies. Kävi aikansa katselemassa muualla, kunnes hänkin palasi samaan paikkaan ja jatkoi sukunsa maiden viljelyä.

Tosin myös paikkakuntaa alettiin sittemmin jostain syystä nimittää kaupungiksi. Mahtuu se sentään nykyiselle C106-listalle. Tai koska puhutaan suomalaisista kaupungeista, käytän – toisin kuin Helsingin herra – listastakin nimeä K106. 

Kaupunki-nimityksen voi viimeistään unohtaa, kun astuu kadulta pihapiiriin. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa. Jukka Virtanen sen puki sanoiksi, vaikka katselikin jotain toista maisemaa. 

• • • 

Nykyään ei kai enää lähetetä edes osoitteenmuutoskortteja. Sen sijaan kaikkia Suomen sotaveteraaneja toivotaan jälleen muistettavan kortilla tulevana itsenäisyyspäivänä. Oikealla postikortilla, joka hyllyssä tai piirongin päällä todennäköisesti ilahduttaa saajaa paljon enemmän kuin laitteessa piileskelevä tekstiviesti tai klikattava nettikortti. 

Toivottavasti kaikki saisivat omansa, niin ettei tulisi pettymystä kuten heti juhlavuoden alussa. Silloin muuan veteraanin omainen pahoitti mielensä ilmeisesti vuodenvaihteen tapahtumajärjestelyistä ja ilmaisi närkästyksensä jotenkin liikuttavan sumeasti:

”Mitä varten Suomi 100v juhliin on valittu esiintyjät, jotka eivät ole olleet edes syntyneet, kun Suomi itsenäistyi? Tämä on sotaveteraanien halveeraamista.” Rintamasotilaan tytär 

(alun perin Metro 5.1.2017, Suomen Kuvalehti nro 4/2017)

Korttikampanja kiireen kurimuksessa

Sattuipa todella huono ajoitus Postin sotaveteraanikampanjalla. Kampanjasta kerrottiin eilen keskiviikkona kotiin jaetussa Postinen-kääreessä, ja samana päivänä kerrottiin Posti- ja logistiikka-alan unionin tänään alkavista (toistaiseksi vielä) paikallisista lakoista. Tavallisesti oranssi Postinen oli tällä kertaa sinivalkoinen ja herätti huomion. Ensimmäistä kertaa siinä oli asiaa.

Koska lähettelen kortteja muutenkin, kampanjaan osallistuminen tuntui heti luontevalta. Siinä on tarkoitus ilahduttaa jokaista vielä elossa olevaa veteraania henkilökohtaisesti. Postilla on siis tavoitteena saada kansalaisilta noin 24 000 korttia toimitettavaksi eteenpäin näille Suomen itsenäisyyttä puolustaneille miehille ja naisille.

Aika käy kuitenkin vähiin: kortit pitäisi postittaa viimeistään 25.11. Kampanjan verkkosivulla sanotaan, että työtaistelusta huolimatta kaikki kortit ja kirjeet pyritään toimittamaan veteraaneille itsenäisyyspäiväksi. Sitä ennen ne pitää vielä tarkistaa ja käsitellä jatkolähetystä varten. Onnistuukohan tämä?

En ota kantaa itse lakkoiluun, mutta toivotan menestystä kampanjalle, kaikesta huolimatta.