Maailman katolla

Huomasin heidät vasta melko hiljattain, kenties joitakin kuukausia sitten − miehet mustissaan turvaamassa Pirkon selustaa valkoisen talon katolla. Siis Valkoisen talon.

Kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen suokoon anteeksi poikkeuksellisen tuttavallisuuteni. Oikeasti tiedän hänet vain Ylen ruutukasvona raportoimassa Yhdysvaltain asioista.

Mustapukuisten miesten ryhmä valvoo tietenkin presidentin ja hänen perheensä turvallisuutta. Milloin nämä Salaisen palvelun agentit ovat virka-asunnon katolle kiivenneet? Eivät ainakaan vuonna 1865, kun valtion virastona toimiva organisaatio perustettiin: Wikipedian mukaan Salaisen palvelun päätehtäväksi tuli Yhdysvaltain presidentin turvaaminen vasta vuonna 1901 tapahtuneen presidentti William McKinleyn salamurhan jälkeen.*

Vartioivatko agentit siellä jo ennen vuoden 2001 lentoteitse tehtyjä terrori-iskuja? Neljästä lentokoneesta yhden on arveltu alun perin suunnanneen juuri Valkoiseen taloon. Kone ei kuitenkaan koskaan päässyt kohteeseensa vaan syöksyi maahan toisaalla.

Ehkä ratkaiseva, traaginen muistutus ylhäällä vaanivasta vaarasta saatiin Dallasissa vuonna 1963, kun siellä vieraillut silloinen presidentti John F. Kennedy ammuttiin avoautoon kadunvarrella seisseen yleisön silmien edessä.

Vaikka vuonna 1800 käyttöön otettu Valkoinen talo on vain 21 metriä korkea, en hämmästyisi, jos suojelutehtäväänsä suorittava turvamies ajattelisi seisovansa ”maailman katolla”. Onhan Yhdysvaltain presidenttiä totuttu poliittisen valta-asemansa vuoksi pitämään ylimpänä kaikista. Tämä näkemys voi tosin monen silmissä muuttua piankin aivan mahdottomaksi.

Pirkon selän takana näkyviä miehiä (oletus!) on kymmenkunta. Heillä ei näytä olevan mitään tiettyjä vartiopaikkoja jonkin välimatkan päässä toisistaan, vaan he seisoskelevat ryhmissä ja varmaankin keskustelevat näkymistä. Sieltä ylhäältä osuu silmään vaikkapa väärin pysäköity auto.

Miten kokonaisen päivän tai vahtivuoron saa kulumaan kattoagentin työssä? Pysyykö työkaveriporukassa vaadittava tarkkaavaisuus yllä, jos jutellaan mukavia miesten kesken? Turvamiehet varmasti tiedostavat olevansa näkyviä maalitauluja itsekin, mutta sanotaanhan, että kaikkeen tottuu. Luulisi käyvän hieman tylsäksi, jos kuukausi toisensa jälkeen kuluu ilman, että mitään tapahtuu. Samalla voi hämärtyä agentin haukankatse.

Taidankin tehdä asiaa kirjastoon ja lainata Ronald Kesslerin agenttihaastatteluihin perustuvan kirjan Presidentin turvamies.

* Kesslerin mukaan kuitekin vasta vuonna 1951 kongressi hyväksyi presidentin suojelua koskevan lain.