maanantai 19. kesäkuuta 2017

Epätodennäköisyyksiä



Harvoin voi valita vain kahdesta vaihtoehdosta, jolloin olisi 50 prosentin mahdollisuus osua oikeaan.

Uudistuneen monikansallisen rahapelin esitteessä kerrotaan, että päävoiton todennäköisyys on 1:98 172 096. Esimerkiksi Suomen väkiluku oli helmikuun lopussa 5 503 879, joten luulisi voitontavoittelijoiden kyllästyvän nopeasti mahdottomalta tuntuvaan yritykseen.

Joskus tosin vaikuttaa siltä, että viestimissä harva se viikko uutisoidaan jonkin rahapelin suomalaisesta voittajasta tai voittajajoukosta. Jotakuta oikein onnekasta jahdattiin keväällä kuin englantilaista kettua.

Luulisi niin ikään, että tavallisen ihmisen on vaikea erottua monisatamiljoonaisesta kansasta. Yhdysvalloissa riittää, että osallistuu johonkin tositelevisioseikkailuun. Siitä monelle urkenee oikein ura: sama kilpailija voidaan valita myöhemmin toiselle ja jopa kolmannelle kaudelle tai kokonaan eri ohjelmaan.

Hullultahan se kuulostaa. Kaikille halukkaille ei sittenkään anneta mahdollisuutta tavoitella amerikkalaista unelmaa. Pyrkijöistä näihin ohjelmiin ei liene pulaa, vaikka heitä olisi vain prosentti maan väkiluvusta: viime vuonna Yhdysvaltojen asukasluku oli 321 418 820 Helsingin Sanomien Teema-lehden nro 4/2016 mukaan.

Mikään ei tietenkään ylitä sitä hulluutta, että kaikista noista miljoonista ihmisistä liittovaltion johtoon pääsi mitä epätodennäköisin ehdokas. Mies, joka vie sanat suusta: Kuinka tyhmää tämän maan väki on, kun se uskoo moista sontaa? (12.11.2015 Fort Dodge, Iowa) 

Valitettavasti sitaattilähteestä ei käy ilmi, näyttikö hän yleisölleen omaa kuvaansa mietiskellessään seuraavaa: Katsokaa tuota naamaa. Äänestäisikö kukaan sitä? Voitteko kuvitella, että siinä ovat seuraavan presidenttimme kasvot? (9.9.2015 Rolling Stone) Oletukseni tuskin kuitenkaan pitää paikkaansa, sillä puhujaa ei taideta (itseironisena) huumorimiehenä tuntea.