Maailmaa kiertämässä – Suomesta käsin, tosin

Kuvitellaan Suomeen alue, joka pituudeltaan vastaisi suoraa matkaa vaikkapa Jyväskylästä Kauhajoelle (hieman vaille 190 km) ja leveydeltään jotakuinkin samaa kuin Kauhajoelta Jalasjärvelle (31 km). Kuvitellaan tälle alueelle noin 9 miljoonaa asukasta.

Totta puhuen sitä ei lainkaan halua kuvitella.

Vuonna 2016 kuvatussa sarjassa Junamatka Amerikkaan brittitoimittaja Michael Portillo käy New Yorkin osavaltioon kuuluvalla Long Islandilla, jonka pinta-ala on 3 629 km². Saaren tuolloiseksi väkiluvuksi hän mainitsee noin 9 miljoonaa. Englanninkielisessä Wikipediassa tosin kerrotaan luvuksi 7,87 vuonna 2017. Saman lähteen mukaan väkiluku kasvoi sadassa vuodessa reipasta vauhtia 1,45 miljoonasta asukkaasta (v. 1900) 7,44 miljoonaan asukkaaseen (v. 2000).

Kaiken lisäksi ihmiset eivät jakaudu tasaisesti koko saarelle. Kahdelle pienimmälle alueelle Brooklyniin ja Queensiin on ahtautunut kaksi kolmasosaa väestöstä.

Onneksi Suomessa sittenkin riittää tilaa hengittää: 5,5 miljoonan ihmisen ympärille levittäytyy 338 424 km² tätä maata. Long Island olisi vain kuin pieni paikkatilkku Suomi-neidon mekossa.

Valmiiksi väekäs Long Island varmaan uppoaisi, jos siellä järjestettäisiin jokin samantapainen vetovoimainen tapahtuma kuin Hokkaidon saaren pääkaupungissa Sapporossa. Siellä nimittäin järjestetään vuosittain lumiveistosfestivaali, joka kaksinkertaistaa kaupungin väkiluvun (noin 2 miljoonaa v. 2017) viikon ajaksi.

Toinen britti, näyttelijä Joanna Lumley kasvatti lukua omalta osaltaan käydessään Japanin-matkallaan myös Sapporon festivaalilla. Hän pääsi näkemään muun muassa maan itsepuolustusvoimien SDF:n rakentaman 25 metriä korkean jäljitelmän Macaon Pyhän Paavalin kirkosta. Häkellyttävän lumiveistoksen teossa oli ollut mukana arviolta 3 600 ihmistä, ja aikaa oli kulunut kuukauden verran. Käsittämätöntä, että veistokset hajotetaan heti festivaalin päätyttyä.

Ikävä tosiasia on, että joskus tulevaisuudessa tuokin talvinen tapahtuma uhkaa vesittyä. Osittain niin käy luontoa kuluttavan matkailun takia.

Maailman kiehtovista paikoista voi hyvin nauttia myös television välityksellä ilman tungeksivia turistilaumoja ympärillä. Tunnetut oppaat kuten Portillo ja Lumley kuvausryhmineen tarjoavat lisäksi pääsyn moneen muuten saavuttamattomaan kohteeseen.

Raiteilla

Kesän tv-uusintavyöryn joukkoon pääsi myös matkailusarjahelmi, Kiehtovan maailman Junamatka Eurooppaan (Great Continental Railway Journeys). Yhtä kiinnostavaa kuin ensimmäiselläkin kerralla on ollut matkata brittiläisen toimittajan (ja entisen poliitikon) Michael Portillon seurassa Espanjasta Italian, Saksan, Skandinavian ja Tšekin kautta Ranskaan.

Verrattuna esimerkiksi Lonely Planet -sarjan maailmaa koluaviin nuoriin, suorastaan ylipirteisiin juontajiin rauhallisempi Portillo junailee maasta toiseen George Bradshaw'n rautatieoppaan johdattelemana. Vuoden 1913 paksussa painoksessa annetaan tietoja junien aikatauluista sekä paikkakuntien hotelleista ja nähtävyyksistä. Toisinaan jo itse asemarakennus edustaa entisaikojen arkkitehtuurin loistoa.

Enimmäkseen Portillo tekeekin matkaa historiaan, aikakauteen, joka päättyi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Vaikka hän saa kokea ja maistella monenmoista, kolme yli satavuotiasta ranskalaisviinipulloa jäivät vielä odottamaan avaamista. Arvokkaasti vanhenneen viinipullon saisi 85 000 eurolla.

Oppaan ajoista junat ovat muuttuneet nopeammiksi ja uusia raiteita on rakennettu. Toisin kuin Bradshaw aikoinaan Portillo pääsee matkustamaan junalla Tanskasta Ruotsiin yhdistettyä maantie- ja rautasiltaa pitkin. Maailmanlaajuista näkyvyyttä Silta-sarjassa saanut Juutinrauman siltahan avattiin vasta vuonna 2000. Nykyiset pakolaiskriisistä seuranneet turvatarkastukset tarjoavat luontevasti juonenjatketta, jos sarjaa vielä tehdään.

Ruotsin Lundissa on osattu hauskasti hyödyntää käytöstä poistettu radanpätkä: kesäpiknikille voi lähteä vuokratun resiinan kyydissä, kuten tilaisuuteen tarttunut Portillo. Hampurin pienoisrautatiekeskuksessa hän sai oman miniatyyrinsa opaskirjoineen odottelemaan asemalaiturille.

Aiemmin Kiehtova maailma -otsikon alla walesilainen näyttelijä Griff Rhys Jones matkusti junalla halki Afrikan varsin toisenlaisissa, ei niin mukavissa olosuhteissa kuin Portillo. Ehkä siitä johtuu, että matkustajamäärät voivat olla varsin vaatimattomia verrattuna eurooppalaisiin: Rhys Jonesin mukaan esimerkiksi koko Namibiassa junalla kulkee päivittäin vain 200 ihmistä.

Keniassa hotellivieras saattaa aamiaisella yllättyä joko iloisesti tai vähemmän iloisesti. Rhys Jones sai seurakseen kirahvin, joka avoimesta ovesta kurotteli kieltään hänen lautaselleen.

Maantieteellisesti minut yllätti täysin tieto, että Saharaan (noin 9 400 000 km²) mahtuisi lähes koko Yhdysvallat (9 857 000 km²). On siinä autiomaalla kokoa. Ei ole koskaan tullut katseltua maailmankarttaa sillä silmällä.

○ ○ ○

Sirpa Kähkösen romaanissa Hietakehto (Otava 2012) käydään rautateitä sivuava lyhyt keskustelu, jonka todellinen tai keksitty väärinkuulema herättää hilpeyttä. Kahden nuoren henkilön aiheena on yhteinen ystävä:

”− Arvi on heitetty taipalelle, sanoi Charlotta, kun he tulivat tienmutkaan ja kääntyivät seurailemaan kallionlaitaa. −−

− Oho, sanoi Juho. − Miks.

Charlotta kohautti olkapäitään.

− En tiä. Mut pääsee Veeranka Neppajalle töihin.

Charlotta hätkähti Juhon ammosuista naurua. Charlotta odotti kärsivällisesti, mutta kun hohotuksesta ei vain alkanut tulla loppua, hän sanoi selkeästi, niin kuin vajaaälyiselle:

− Kysy Marilta. Tai Arvilta. Veeranka Neppajalle oppipojaksi.

− Vee ärrän konepajalle! huusi Juho. − Vee ärrän konepajalle!

− No, mitä sä kiroilet, sanoi Charlotta. − Niinhän sanoin. Vai mitä."