perjantai 11. elokuuta 2017

Pallopelejä



Myös urheilussa voi poimia rusinat pullasta, jos ei jaksa syödä koko pitkoa. Kokonainen kuukausi esimerkiksi jalkapalloa saisi ähkyyn. Sitten löytääkin ne rusinat. Viime kesänä ne olivat islantilaisia.

Kun Islanti alkoi menestyä jalkapallon EM-kisoissa, pitihän sitä sivusilmällä seurata. Itse peliäkin kiinnostavampaa taisi silti olla se tapa, jolla pelaajat ja heidän kannattajansa viestivät keskenään loppusummerin soitua. Yhteenkuuluvuudentunne välittyi varmasti kaikille katsojille.

Harmi vain, ettei joukkueen kannustustapa ole omaperäinen vaan otettu Skotlannin Valioliigasta. Siis harmi nyt kun sen tietää. Kisojen aikaan en tiennyt

• • •

Aivan toisenlaista peliä pelaavat isot pojat, jotka kiihko silmissään mielivät päästä potkimaan tätä kaikille yhteistä palloa. Tai heittelemään, koskapa ainakin toiselle heistä koripallo on mieluisin laji. Kummallakin on kova halu näyttää niin vastustajalle kuin omille kannustusjoukoilleen, mitä miehiä tässä oikein ollaan. 

Maailmanpolitiikassa peliä pelataan kuitenkin tyystin toisin kuin urheilun pallokentillä, kahden sarjassa omavaltaisesti ilman sääntöjä. Huh pääsee nytkin huulilta, mutta katsojia hirvittää. Erotuomaria kaivataan tosin se pesti vaikuttaa lähes mahdottomalta tehtävältä.