Luonto-ohjelmista oppii kaikenlaista. Jossain elää
esimerkiksi sammakkolaji, joka voi asustella kokonaisen vuoden mutakuopassa. Jos
olisikin sammakko, ei tarvitsisi tuhlata vettä peseytymiseen eikä siivoamiseen.
Jos taas olisi Afrikan autiomaassa viihtyvä Sicarius hahni -hämähäkki,
voisi niin ikään elää jopa vuoden syömättä ja juomatta. Mikäpä olisi elellessä,
kun ei tarvitsisi miettiä ruuanlaittoa. Ja taas säästyisi vettä ja muita
luonnonvaroja.
Sen sijaan varsin turhauttavaa olisi olla Magicicada-sukuun kuuluva laulukaskas. Pohjois-Amerikassa elävä laji viettää enimmän osan ajan elämästään toukkana maan alla eli siellä, minne yleensä päädytään viimeiseksi. Tässä tapauksessa enin osa tarkoittaa 13–17 vuotta maanalaista elämää, eikä se oikein innosta leikittelemään ajatuksella. Varsinkin kun aikuistunut laulukaskas lopulta kömpii esiin, elinaikaa onkin jäljellä enää viikkoja tai kuukausia. Paitsi jos oitis sattuu lentämään parempiin suihin.
Jos ei olisikaan laulukaskas vaan ihminen, joka syö sen ravinnokseen, niin huonosti kävisi päivittäistä illallista odotellessa. Tosin Amerikassa Magicicada tuskin isommin kuuluu ruokalistoille, sen sijaan joitain kaskaslajeja syödään esimerkiksi Kiinassa, Malesiassa ja Keski-Afrikassa. Nekin piilottelevat 5–8 vuotta ennen nousemistaan ihmisten ilmoille. Näin ollen ei kannata suosia kovin yksipuolista ruokavaliota, jos asiaan pystyy itse yhtään vaikuttamaan.
Mutta se, joka on jaksanut vuosikaudet odottaa tuota ”herkkua”, saakin sitten palkinnoksi runsaan aterian. Miljoonat maan alta nousevat kaskaat näyttävät synkentävän koko taivaan.
Sen sijaan varsin turhauttavaa olisi olla Magicicada-sukuun kuuluva laulukaskas. Pohjois-Amerikassa elävä laji viettää enimmän osan ajan elämästään toukkana maan alla eli siellä, minne yleensä päädytään viimeiseksi. Tässä tapauksessa enin osa tarkoittaa 13–17 vuotta maanalaista elämää, eikä se oikein innosta leikittelemään ajatuksella. Varsinkin kun aikuistunut laulukaskas lopulta kömpii esiin, elinaikaa onkin jäljellä enää viikkoja tai kuukausia. Paitsi jos oitis sattuu lentämään parempiin suihin.
Jos ei olisikaan laulukaskas vaan ihminen, joka syö sen ravinnokseen, niin huonosti kävisi päivittäistä illallista odotellessa. Tosin Amerikassa Magicicada tuskin isommin kuuluu ruokalistoille, sen sijaan joitain kaskaslajeja syödään esimerkiksi Kiinassa, Malesiassa ja Keski-Afrikassa. Nekin piilottelevat 5–8 vuotta ennen nousemistaan ihmisten ilmoille. Näin ollen ei kannata suosia kovin yksipuolista ruokavaliota, jos asiaan pystyy itse yhtään vaikuttamaan.
Mutta se, joka on jaksanut vuosikaudet odottaa tuota ”herkkua”, saakin sitten palkinnoksi runsaan aterian. Miljoonat maan alta nousevat kaskaat näyttävät synkentävän koko taivaan.
Ruoasta on puhuttu paljon ja monelta eri kantilta. Viime
aikoina esiin on nostettu myös sen puute, tällä kertaa Suomen näkökulmasta,
enkä nyt tarkoita leipäjonoja. Suomalaisia on muistutettu omasta historiastaan
eli suurista nälkävuosista 1866–1868, jolloin kahdeksan prosenttia maan
väestöstä kuoli nälkään.
Toisaalta on herätelty ennakoimaan tulevaisuutta, ettei toista nälänhätää tulisi. Vaikka monelle onkin ruokakaupassa tärkeää valita kotimaisia tuotteita, moni valitsee myös muilla perustein. Silloin ei yleensä tule sen enempää myöskään miettineeksi sitä, mistä ruoka konkreettisesti tulee.
Rahaakin saa automaatista, senkun ottaa.
Jos nykyisenlainen maatalous joskus häviäisi, mitä tulisi tilalle? Pelkkiä ötökkäkasvattamoja?
Jo kauan meille on kerrottu, ettei maapallo kestä nykyisenlaista väestönkasvua. Joitakin se ei silti estä haaveilemasta mahdollisuudesta pidentää ihmisen elinikää jopa vuosikymmenillä. Mitä järkeä siinäkin on? Luonnonvarojen lisäkulutuksen estämiseksi ihmiseen kannattaisi tällöin siirtää kestävyysgeeni vaikkapa Sicarius hahnilta. Jos kerran elämä on vain napinpainelua, eiköhän sitä jaksa vähemmälläkin energialla.
Toisaalta on herätelty ennakoimaan tulevaisuutta, ettei toista nälänhätää tulisi. Vaikka monelle onkin ruokakaupassa tärkeää valita kotimaisia tuotteita, moni valitsee myös muilla perustein. Silloin ei yleensä tule sen enempää myöskään miettineeksi sitä, mistä ruoka konkreettisesti tulee.
Rahaakin saa automaatista, senkun ottaa.
Jos nykyisenlainen maatalous joskus häviäisi, mitä tulisi tilalle? Pelkkiä ötökkäkasvattamoja?
Jo kauan meille on kerrottu, ettei maapallo kestä nykyisenlaista väestönkasvua. Joitakin se ei silti estä haaveilemasta mahdollisuudesta pidentää ihmisen elinikää jopa vuosikymmenillä. Mitä järkeä siinäkin on? Luonnonvarojen lisäkulutuksen estämiseksi ihmiseen kannattaisi tällöin siirtää kestävyysgeeni vaikkapa Sicarius hahnilta. Jos kerran elämä on vain napinpainelua, eiköhän sitä jaksa vähemmälläkin energialla.
