lauantai 26. elokuuta 2017

Luonnon helma



Usein puhutaan menemisestä luonnon helmaan, mutta sitten kun siellä ollaan, kielikuva vaihtuu ja siirtyy päähän, kasvoihin, niiden eri osiin. Tuolla näkyy niemennenä, tuolla taas lahdensuu. Tienposkessa voi kulkija istahtaa kannonnokkaan. Sillankorvasta saattaa aueta kuuloyhteys kohisevaan koskenniskaan. Jos jano kuivaa kurkkua, sumeankin katseen kirkastaa lähteensilmä.

Luonnon helmassa ei kuitenkaan katsella vain kuvia. Siellä liikennemelun raastamat hermot saavat edes hetken viipyä ihanassa rauhassa. Mustikkametsässä vastakohta oli niin suuri, että meni aikaa, ennen kuin havahduin hiljaisuuden ääniin. Yhtäkkiä vain huomasin kuulevani puiden hiljaista huminaa. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Joskus tuntuu siltä kuin ihmiselläkin olisi juuret,
kun hän seisoo peltoaukealla
metsän esirippu takanaan,
kun hän muistelee menneitä vuosiaan, 
jotka ovat tehneet hänestä sellaisen kuin hän on:

tuossa opin lukemaan, tuossa rakastamaan
tuossa tein ensimmäisen rusetin kenkääni
tuossa hiuksiisi mustan rusetin.

Joskus on oltava puita
hartaita puita, martaita sitten joskus. 

Tomi  Kontio 


Aiemmin televisiossa esitetyssä sarjassa Meidän maamme Suomea esiteltiin eri puolilta yläilmoista. Sarja oli kaikkineen hienoa katsottavaa. Silti kaikkein parasta oli luonto, sen sinisyys ja vihreys, siitäkin huolimatta, että metsät ja järvet näyttävät kaikkialla hyvin samanlaisilta. Luonnon helmaan kaupungitkin on aikoinaan rakennettu.


○○  Suomen luonnon päivänä