Pako putkeen

Urheilu voi uuvuttaa paitsi Seefeldin laduilla myös television ääressä. Kehotus kääntää kanavaa ei auta, jos kanavanvaihdin ei ole omissa käsissä.

Aikuinen sukulainen väitti lasten tapaan vastaan, kun kerran nimitin häntä urheiluhulluksi. Mutta mitä muuta voi olla sellainen, joka katsoo lähes kaikkea lajista riippumatta ja paikalliskisoista olympialaisiin?

Niinpä television urheiluputkipäivä onkin osittain pilannut sunnuntait nyt viikko toisensa jälkeen.

Joitakin vuosia sitten tuli sukulaisen kanssa tavaksi lounastaa kerran viikossa yhdessä. Parasta on, että hän valmistaa yleensä kaiken tarjottavan – ei tarvitse kuin astua valmiiseen pöytään. Kaiken lisäksi hän tekee maistuvaa ruokaa ja täysin omasta halustaan.

Yhteisen päivän vietto toistuu jokseenkin aina samanlaisena: ruoka, kahvit, peli. Hänellä on kortit, minulla pöytäpeli Rummy, ja vain toista pelataan kunakin päivänä. Yhden kerran sukulaisen ehdotuksesta pelasimme šakkia. Luultavasti ei ehdota toiste.

Lounashetket ovat jatkuneet, mutta oma pelaaminen on pitkään joutunut väistymään urheiluputken tieltä. ”Kai sieltä jotain urheilua tulee”, totesi sukulainen eräänkin kerran kauan ennen maailmanmestaruuskisoja. Kun hän nousee pöydästä, se on sitten siinä eikä mikään protestointi auta.

Katse tähyää jo epätoivoisena horisonttiin: missä lienee putken pää?

Pallopelejä

Myös urheilussa voi poimia rusinat pullasta, jos ei jaksa syödä koko pitkoa. Kokonainen kuukausi esimerkiksi jalkapalloa saisi ähkyyn. Sitten löytääkin ne rusinat. Viime kesänä ne olivat islantilaisia.

Kun Islanti alkoi menestyä jalkapallon EM-kisoissa, pitihän sitä sivusilmällä seurata. Itse peliäkin kiinnostavampaa taisi silti olla se tapa, jolla pelaajat ja heidän kannattajansa viestivät keskenään loppusummerin soitua. Yhteenkuuluvuudentunne välittyi varmasti kaikille katsojille.

Harmi vain, ettei joukkueen kannustustapa ole omaperäinen vaan otettu Skotlannin Valioliigasta. Siis harmi nyt kun sen tietää. Kisojen aikaan en tiennyt

• • •

Aivan toisenlaista peliä pelaavat isot pojat, jotka kiihko silmissään mielivät päästä potkimaan tätä kaikille yhteistä palloa. Tai heittelemään, koskapa ainakin toiselle heistä koripallo on mieluisin laji. Kummallakin on kova halu näyttää niin vastustajalle kuin omille kannustusjoukoilleen, mitä miehiä tässä oikein ollaan. 

Maailmanpolitiikassa peliä pelataan kuitenkin tyystin toisin kuin urheilun pallokentillä, kahden sarjassa omavaltaisesti ilman sääntöjä. Huh pääsee nytkin huulilta, mutta katsojia hirvittää. Erotuomaria kaivataan – tosin se pesti vaikuttaa lähes mahdottomalta tehtävältä.