Juoksimme aikoinaan
maailmankartalle, / juoksimme Kalevalan kokoon, / kontti selässä
juoksentelimme, / tämä on kylmä maa, / juostava on / jotta tarkenee, /
verryteltävä on. (Harri Kaasalainen)
Kun ottaa lähteeksi Jarkko Laineen toimittaman Suuren sitaattisanakirjan vuodelta 1983 ja pysähtyy hakusanan suomalaiset kohdalle, voi saman havainnon yleistää koko kirjaan: miehiä on siteerattu ahkerasti (56 mainintaa), naisten sanomisia on vain ripoteltu sinne tänne (3). Viimeistään termi tasa-arvo osoittaa selkeästi, että miesten sana painaa enemmän, sillä 27 siteeratun miehen joukkoon on mahtunut vain yksi nainen.
Kirjailija Minna Canthin (1844−97) näkemys suomalaisista kuulostaakin sitten kovin pessimistiseltä.
Kyllä tätä Suomen kansaa kehutaan rehelliseksi ja Jumalaa pelkääväksi kansaksi, mutta mistä se tulee, ettei täällä rehellinen ja hiljaluontoinen ihminen säily? Mitä vähemmän omatuntoa, sen parempi. Mitä rohkeammin puoliaan pitää, sen varmempi voitto, oli sitten kuinka väärässä hyvänsä.
Siltikin yhä elää vahvana mielikuva siitä, että rehellisyys on asettunut pysyvästi Suomeen.
Kirjailija F. E. Sillanpää (1888−1964) puki sanoiksi toisen suomalaisuuteen olennaisesti liitetyn luonteenpiirteen, tarpeen pitää etäisyyttä toisiin. Jo ennen tätä virusaikaa täkäläiset ihmiset osasivat sujuvasti seistä bussipysäkillä parin metrin päässä muista ja varoa istumasta toisen viereen, mikäli vain mahdollista.
Minun lähimmäiselläni pitää olla vaisto siitä, missä niin sanoakseni yleinen tie loppuu ja minun oma alueeni alkaa. Rohkenen tehdä sen hiukan vaativaisen väitteen, että perisuomalainen hengenrakenne yleensäkin on sellainen.
Taidemaalari voi henkilökuvaa maalatessaan tehdä monenlaisia havaintoja ihmisestä. Kohdettaan tarkkaillessaan Akseli Gallen-Kallela (1865−1931) näki suomalaisen miehen sielun peiliin.
Kun katselee umpisuomalaista miestä, niin hän voi olla hidas ja kömpelö, mutta mikä hänessä ei koskaan ole kömpelöä, ovat silmät. Ne ovat tarkasti hereillä, niin kuin itsesuojelukseen valmiina.
Gallen-Kallelan aikalainen runoilija Eino Leino (1878−1926) maalasi sanoillaan toisenlaisen kuvan:
Muualla tulta säihkyy harmaahapset, / vanhoissa hehkuu hengen aurinko. / Meill’ ukkoina jo syntyy sylilapset / ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Hyvä esimerkki tästä on meneillään oleva Yhdysvaltojen presidentinvaalien ehdokasasettelu. Säihkystä ja hehkusta voidaan toki olla muutakin mieltä, mutta ainakaan itseluottamuksesta ja uskalluksesta siellä ei ole puutetta.
Kirjassa kiinnittää huomion myös se, että miesten maailmassa myös sitaateissa mainitut ihmiset ovat yleensä miehiä. Sen mukaisesti ajatuksensa muotoili myös säveltäjä Jean Sibelius (1865−1957).
Perisuomalaisuus on mennyt minussa lihaan ja vereen. Sellaisessa minä onnistun parhaiten. Sitä paitsi on suomalaisuus tullut minulle pyhäksi. Minun vakaumukseni on, että suomalaisen miehen on tunnettava ja ajateltava suomalaisesti.
Jos niin kutsutun "heikomman astian" päätä alkaa pakottaa, mielipiteen voi tietenkin kääntää niin, että suomalaisella naisella on vapaus ajatella miten haluaa.
Kun käy läpi sitaattisanakirjan hakusanat suomalainen, suomen kieli ja Suomi, silmiin osuu vain yksi J. V. Snellmanilta (1806−81) mukaan otettu lainaus.
Suomi ei voi saada väkivallalla mitään aikaan, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.
Kun ottaa lähteeksi Jarkko Laineen toimittaman Suuren sitaattisanakirjan vuodelta 1983 ja pysähtyy hakusanan suomalaiset kohdalle, voi saman havainnon yleistää koko kirjaan: miehiä on siteerattu ahkerasti (56 mainintaa), naisten sanomisia on vain ripoteltu sinne tänne (3). Viimeistään termi tasa-arvo osoittaa selkeästi, että miesten sana painaa enemmän, sillä 27 siteeratun miehen joukkoon on mahtunut vain yksi nainen.
Kirjailija Minna Canthin (1844−97) näkemys suomalaisista kuulostaakin sitten kovin pessimistiseltä.
Kyllä tätä Suomen kansaa kehutaan rehelliseksi ja Jumalaa pelkääväksi kansaksi, mutta mistä se tulee, ettei täällä rehellinen ja hiljaluontoinen ihminen säily? Mitä vähemmän omatuntoa, sen parempi. Mitä rohkeammin puoliaan pitää, sen varmempi voitto, oli sitten kuinka väärässä hyvänsä.
Siltikin yhä elää vahvana mielikuva siitä, että rehellisyys on asettunut pysyvästi Suomeen.
Kirjailija F. E. Sillanpää (1888−1964) puki sanoiksi toisen suomalaisuuteen olennaisesti liitetyn luonteenpiirteen, tarpeen pitää etäisyyttä toisiin. Jo ennen tätä virusaikaa täkäläiset ihmiset osasivat sujuvasti seistä bussipysäkillä parin metrin päässä muista ja varoa istumasta toisen viereen, mikäli vain mahdollista.
Minun lähimmäiselläni pitää olla vaisto siitä, missä niin sanoakseni yleinen tie loppuu ja minun oma alueeni alkaa. Rohkenen tehdä sen hiukan vaativaisen väitteen, että perisuomalainen hengenrakenne yleensäkin on sellainen.
Taidemaalari voi henkilökuvaa maalatessaan tehdä monenlaisia havaintoja ihmisestä. Kohdettaan tarkkaillessaan Akseli Gallen-Kallela (1865−1931) näki suomalaisen miehen sielun peiliin.
Kun katselee umpisuomalaista miestä, niin hän voi olla hidas ja kömpelö, mutta mikä hänessä ei koskaan ole kömpelöä, ovat silmät. Ne ovat tarkasti hereillä, niin kuin itsesuojelukseen valmiina.
Gallen-Kallelan aikalainen runoilija Eino Leino (1878−1926) maalasi sanoillaan toisenlaisen kuvan:
Muualla tulta säihkyy harmaahapset, / vanhoissa hehkuu hengen aurinko. / Meill’ ukkoina jo syntyy sylilapset / ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Hyvä esimerkki tästä on meneillään oleva Yhdysvaltojen presidentinvaalien ehdokasasettelu. Säihkystä ja hehkusta voidaan toki olla muutakin mieltä, mutta ainakaan itseluottamuksesta ja uskalluksesta siellä ei ole puutetta.
Kirjassa kiinnittää huomion myös se, että miesten maailmassa myös sitaateissa mainitut ihmiset ovat yleensä miehiä. Sen mukaisesti ajatuksensa muotoili myös säveltäjä Jean Sibelius (1865−1957).
Perisuomalaisuus on mennyt minussa lihaan ja vereen. Sellaisessa minä onnistun parhaiten. Sitä paitsi on suomalaisuus tullut minulle pyhäksi. Minun vakaumukseni on, että suomalaisen miehen on tunnettava ja ajateltava suomalaisesti.
Jos niin kutsutun "heikomman astian" päätä alkaa pakottaa, mielipiteen voi tietenkin kääntää niin, että suomalaisella naisella on vapaus ajatella miten haluaa.
Kun käy läpi sitaattisanakirjan hakusanat suomalainen, suomen kieli ja Suomi, silmiin osuu vain yksi J. V. Snellmanilta (1806−81) mukaan otettu lainaus.
Suomi ei voi saada väkivallalla mitään aikaan, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.
