Kieli mielessä

Mitä lie mainostekstin laatija ajatellut suunnitellessaan (omasta mielestään repäisevää?) plakaattia vaatekaupan oven pieleen: Osta 40 €, saat -10 € alennusta. Varsin hämäräksi jää, millaiseen kaupantekoon asiakas tässä oikein ryhtyisi. Mitä lopulta jäisi käteen hänelle ja kaupalle?

Kuulostaa enemmänkin siltä, että tarkoitus on vaihtaa valuuttaa vaateostosten ohessa.

Mainos on hyvä esimerkki muistuttamaan suomen kielen sijamuotojen käytön tärkeydestä. Ilman taivutusta asia muuttuu toiseksi, yhteydessään suorastaan absurdiksi. Ei ole lainkaan sama, kehotetaanko ostamaan 40 €:lla vai 40 €.

Mainos lupaa ostajalle lisäksi -10 € alennusta. Vähän niin kuin Hinnat laskevat alaspäin, kuten eräs ministeri totesi tiedotustilaisuudessaan viime syyskuussa. 

• • • 

Helsingin Sanomien Merkintöjä-palstalla kerrottiin 30.1.2017, että vastikään tarkastetun, kasvatustieteiden alaan kuuluvan väitöskirjan mukaan luokanopettajaopiskelijoiden kielioppitaidot ovat varsin heikoissa kantimissa. Vain viidennes testiin osallistuneista tunnisti lauseesta subjektin eli tekijän ja objektin eli toiminnan kohteen vain alle 10 prosenttia. Jos opettaja itsekään ei hallitse sitä, mitä opettaa, myös oppilaiden tietämys heikkenee entisestään.

• • • 

Tuttukin sana pääsee yllättämään tavallisesta poikkeavassa käytössä. Näin kävi äskettäin katsoessani espanjalaista televisiosarjaa, jossa keskusteltiin jostain ikävästä aiheesta. Toinen henkilö sanoi toiselle: Älä myrry. Verbiä myrtyä (masentua, katkeroitua) käytetään niin harvoin sellaisenaan, että se väkisinkin tarttui mieleen. Sitä en tiedä, oliko käännös koneen vai ihmisen. Hauskalta se joka tapauksessa kuulostaa.

Hetkiä historiassa

Äiti maa vaihtaa asentoa, ja hetken kaikki pidättävät hengitystään. Näin runollisesti kuvaili lyhytfilmin kertoja vuonna 1906 Kalifornian San Franciscossa tapahtunutta suurta maanjäristystä Ylen sarjassa Hetkiä historiassa. Kuvaus sopii yhtä lailla muihinkin vastaavanlaisiin luonnonmullistuksiin. Äiti maa tuntuu vanhetessaan vaihtavan asentoa aina vain useammin.

Runollisuus on kuitenkin kaukana tapahtumasta, jonka kesto lasketaan sekunneissa mutta uhriluku usein jopa kymmenissätuhansissa. Huhtikuun 18. päivänä sattuneessa San Franciscon järistyksessä kuoli noin 3 000 ja kodittomaksi jäi 250 000 ihmistä. Myös aineelliset tuhot olivat valtavat. Sen jälkeen on seurannut monia vielä tuhoisampia järistyksiä, kuten Intian valtamerellä 2004, Kiinan Sichuanissa 2008 ja Haitilla 2010.

San Franciscon tuhoalueen kuvauksessa käytettiin ensimmäisen kerran tuoreeltaan hyväksi myös ilmakuvausta. Tuolloin Yhdysvaltain laivaston kuvaaja George Lawrence lähetti kehittelemänsä panoraamakameran leijan matkassa taivaalle keräämään kuvamateriaalia tuhosta ja sen laajuudesta.

Kuten tapana on, kun maailmalla tapahtuu, myös vuonna 1906 uutisoitiin järistysalueella olleiden suomalaisten kohtalosta. Turkulaisen Uusi Aura -lehden numerossa 46 kerrottiin 21. huhtikuuta muun muassa seuraavaa: ”Suomalaisia asuu San Fransiscossa paljon, mutta heidän lukumääräänsä on vaikeata arvata, suureksi osaksi sen tähden, että siellä on lukuisasti sellaisia suomalaisia, jotka eivät enää tunnusta kansallisuuttaan, vaan elävät amerikalaisten joukossa ja käyvät amerikalaisista." 

Kaliforniaan on jo kauan ennustettu uutta tuhoisaa maanjäristystä. Luonnonmullistusta ennen ehti kuitenkin henkinen järistys iskeä koko maahan (ja maailmaan): kansakunnan yhdistämistä ja yhteistyötä tukenut tunnuslause Yes, we can muuttui yhdessä yössä yksinvaltiutta korostavaan muotoon Because I can.

Farssi vai tragedia

Tammikuun kolmantena perjantaina maailma istahti ruutujensa ääreen seuraamaan ennakkonäytöstä näytelmästä, joka jatkaa ohjelmistossa seuraavat neljä vuotta. Näytelmän pääesiintyjä tekee kaikkensa pysyäkseen parrasvaloissa. Yleisön kiinnostusta ei kysytä. Farssi tai tragedia – tässä tapauksessa kumpikin nimitys käy.

Samana perjantaina tapasin pitkästä aikaa Suomessa asuvan iäkkään amerikkalaispariskunnan, jonka luona ystävän kanssa istuimme iltaa. Emme avanneet televisiota lainkaan.

Pariskunnan kasvoilta saattoi lukea suuttumusta ja häpeää siitä, mihin suuntaan asiat kotimaassa ovat kääntyneet. Henkisen vireytensä ansiosta puolisot seuraavat tarkkaan sen tapahtumia. Suretti heidän puolestaan. Toisaalta Suomi alkoi jo viimeistään viime marraskuun 9. päivänä näyttää heidän silmissään paljon paremmalta asuinpaikalta.

Jo aiemmin olen maininnut psykiatri Bertram S. Brownin, jota Ronald Kessler on haastatellut kirjaansa Presidentin turvamies (2010). Brownin mukaan tasapainoinenkin ihminen presidentiksi tultuaan joutuu taistelemaan, jotta säilyttäisi todellisuudentajunsa ja pysyisi edes kohtuullisen nöyränä, kun työpaikka sijaitsee maan mahtavimmassa toimistossa. Ilmeisesti helpommalla pääsee silloin, kun tasapainoisuudesta, nöyryydestä ja todellisuudentajusta ei ole tietoakaan.

Brown käsitteli asiaa presidentin näkökulmasta pohtiessaan, miten ihminen pystyy lannistumatta työskentelemään ajoittain sairaalloisessa ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka. Olisi kiintoisaa tietää, mitä sanottavaa tähän on maan mahtavimman toimiston henkilökunnalla.

• • • 

”Aina jollain lahjuksella hyvä myydään maailmasta”, totesi Hector laulussaan Woyzeck. Kalliiksi käy, mutta kenelle?