Tammikuun kolmantena perjantaina maailma istahti ruutujensa
ääreen seuraamaan ennakkonäytöstä näytelmästä, joka jatkaa ohjelmistossa
seuraavat neljä vuotta. Näytelmän pääesiintyjä tekee kaikkensa pysyäkseen
parrasvaloissa. Yleisön kiinnostusta ei kysytä. Farssi tai tragedia – tässä
tapauksessa kumpikin nimitys käy.
Samana perjantaina tapasin pitkästä aikaa Suomessa asuvan iäkkään amerikkalaispariskunnan, jonka luona ystävän kanssa istuimme iltaa. Emme avanneet televisiota lainkaan.
Pariskunnan kasvoilta saattoi lukea suuttumusta ja häpeää siitä, mihin suuntaan asiat kotimaassa ovat kääntyneet. Henkisen vireytensä ansiosta puolisot seuraavat tarkkaan sen tapahtumia. Suretti heidän puolestaan. Toisaalta Suomi alkoi jo viimeistään viime marraskuun 9. päivänä näyttää heidän silmissään paljon paremmalta asuinpaikalta.
Jo aiemmin olen maininnut psykiatri Bertram S. Brownin, jota Ronald Kessler on haastatellut kirjaansa Presidentin turvamies (2010). Brownin mukaan tasapainoinenkin ihminen presidentiksi tultuaan joutuu taistelemaan, jotta säilyttäisi todellisuudentajunsa ja pysyisi edes kohtuullisen nöyränä, kun työpaikka sijaitsee maan mahtavimmassa toimistossa. Ilmeisesti helpommalla pääsee silloin, kun tasapainoisuudesta, nöyryydestä ja todellisuudentajusta ei ole tietoakaan.
Brown käsitteli asiaa presidentin näkökulmasta pohtiessaan, miten ihminen pystyy lannistumatta työskentelemään ajoittain sairaalloisessa ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka. Olisi kiintoisaa tietää, mitä sanottavaa tähän on maan mahtavimman toimiston henkilökunnalla.
• • •
”Aina jollain lahjuksella hyvä myydään maailmasta”, totesi Hector laulussaan Woyzeck. Kalliiksi käy, mutta kenelle?
Samana perjantaina tapasin pitkästä aikaa Suomessa asuvan iäkkään amerikkalaispariskunnan, jonka luona ystävän kanssa istuimme iltaa. Emme avanneet televisiota lainkaan.
Pariskunnan kasvoilta saattoi lukea suuttumusta ja häpeää siitä, mihin suuntaan asiat kotimaassa ovat kääntyneet. Henkisen vireytensä ansiosta puolisot seuraavat tarkkaan sen tapahtumia. Suretti heidän puolestaan. Toisaalta Suomi alkoi jo viimeistään viime marraskuun 9. päivänä näyttää heidän silmissään paljon paremmalta asuinpaikalta.
Jo aiemmin olen maininnut psykiatri Bertram S. Brownin, jota Ronald Kessler on haastatellut kirjaansa Presidentin turvamies (2010). Brownin mukaan tasapainoinenkin ihminen presidentiksi tultuaan joutuu taistelemaan, jotta säilyttäisi todellisuudentajunsa ja pysyisi edes kohtuullisen nöyränä, kun työpaikka sijaitsee maan mahtavimmassa toimistossa. Ilmeisesti helpommalla pääsee silloin, kun tasapainoisuudesta, nöyryydestä ja todellisuudentajusta ei ole tietoakaan.
Brown käsitteli asiaa presidentin näkökulmasta pohtiessaan, miten ihminen pystyy lannistumatta työskentelemään ajoittain sairaalloisessa ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka. Olisi kiintoisaa tietää, mitä sanottavaa tähän on maan mahtavimman toimiston henkilökunnalla.
• • •
”Aina jollain lahjuksella hyvä myydään maailmasta”, totesi Hector laulussaan Woyzeck. Kalliiksi käy, mutta kenelle?
