Jokin aika sitten isot pojat leikkivät sanasotaa. Sanasodan
ydin oli uhossa, puhe aseista. Tällä kertaa vähiin näytti jäävän muiden ”pojat
ovat poikia” -kommentointi.
Omaelämäkerrassaan Bruce Springsteen mainitsee iskut New Yorkin kaksoistorneihin ja vertaa tunnelmiaan elokuvaan Viimeisellä rannalla. Siitä lukiessani Nevil Shuten samanniminen romaani (Gummerus), johon elokuva perustuu, odotti jo vuoroaan pöydälläni. Isojen poikien leikki sai etsimään sen uudelleen luettavaksi. Shuten omasta mielestä elokuva ei välitä kirjan keskeistä viestiä (Wikipedian mukaan).
Englanninkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1957 ja suomennos seuraavana vuonna. Japaniin pudotetuista atomipommeista oli tuolloin kulunut vasta hieman yli kymmenen vuotta.
Kuten isojen poikien sanasota myös 1960-luvulle sijoittuvan kirjan tapahtumia edeltänyt sota jäi lyhyeksi: se kesti vain 37 päivää. Vaikka varsinaisen ydintuhon aiheuttivatkin suurvallat Kiina ja Venäjä, sota sai alkunsa Euroopasta. Jostain syystä suomentaja käytti toisesta suurvallasta tuolloin nimitystä Venäjä, vaikka vuosina 1922–1991 maa tunnettiin nimellä Neuvostoliitto. Tosin Venäjä meni täydestä, kunnes pari päivää sitten niin ikään 60-luvulle sijoittuva poliisisarja muistutti asiasta mainitsemalla valtion nimeltä Neuvostoliitto.
Kirjassa koko pohjoisen pallonpuoliskon ihmiset ovat jo kuolleet radioaktiiviseen säteilyyn. Vain Australiassa on enää ihmisiä elossa. Heidänkin ”lasketun aikansa” on arvioitu päättyvän enintään yhdeksän kuukauden kuluttua.
Kirjailija ei kuitenkaan anna henkilöidensä vaipua täydelliseen epätoivoon.
Sukellusvenekomennuksen saanut meriupseeri ajattelee ensimmäisenä hyvin arkisia asioita: Miten hoituvat perheen ostosten teko ja maidollakäynti? Entä jos lapsi sairastuu? Polttoöljyn puute on pysäyttänyt suuren osan liikennevälineistä. Arvoonsa nousevat polkupyörä ja hevosvetoiset linjaalirattaat.
Meriupseerin vaimo suunnittelee keittiöpuutarhan perustamista ja puun istuttamista. Sukellusveneen amerikkalainen kapteeni ostaa tuliaisia perheelleen, vaikka tietää, etteivät vaimo ja lapset kotona Yhdysvalloissa enää ole niitä vastaanottamassa.
Kaikki kuitenkin tiedostavat, että tulee hetki, jolloin tuskalliselta lopulta säästävä pilleri on otettava.
Viimeisellä rannalla -romaanin julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Sinä aikana ydinaseita on kehitetty ja valmistettu, niiden käytöllä on uhkailtu, ja niillä varustautumista on yritetty rajoittaa ja kieltää. Kirjassa tiedemies toteaa, ettei ydinpommin seuraus ole maailmanloppu vaan ihmissuvun loppu. Mutta tarvitaanko maapalloa ilman asukkaita?
Omaelämäkerrassaan Bruce Springsteen mainitsee iskut New Yorkin kaksoistorneihin ja vertaa tunnelmiaan elokuvaan Viimeisellä rannalla. Siitä lukiessani Nevil Shuten samanniminen romaani (Gummerus), johon elokuva perustuu, odotti jo vuoroaan pöydälläni. Isojen poikien leikki sai etsimään sen uudelleen luettavaksi. Shuten omasta mielestä elokuva ei välitä kirjan keskeistä viestiä (Wikipedian mukaan).
Englanninkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1957 ja suomennos seuraavana vuonna. Japaniin pudotetuista atomipommeista oli tuolloin kulunut vasta hieman yli kymmenen vuotta.
Kuten isojen poikien sanasota myös 1960-luvulle sijoittuvan kirjan tapahtumia edeltänyt sota jäi lyhyeksi: se kesti vain 37 päivää. Vaikka varsinaisen ydintuhon aiheuttivatkin suurvallat Kiina ja Venäjä, sota sai alkunsa Euroopasta. Jostain syystä suomentaja käytti toisesta suurvallasta tuolloin nimitystä Venäjä, vaikka vuosina 1922–1991 maa tunnettiin nimellä Neuvostoliitto. Tosin Venäjä meni täydestä, kunnes pari päivää sitten niin ikään 60-luvulle sijoittuva poliisisarja muistutti asiasta mainitsemalla valtion nimeltä Neuvostoliitto.
Kirjassa koko pohjoisen pallonpuoliskon ihmiset ovat jo kuolleet radioaktiiviseen säteilyyn. Vain Australiassa on enää ihmisiä elossa. Heidänkin ”lasketun aikansa” on arvioitu päättyvän enintään yhdeksän kuukauden kuluttua.
Kirjailija ei kuitenkaan anna henkilöidensä vaipua täydelliseen epätoivoon.
Sukellusvenekomennuksen saanut meriupseeri ajattelee ensimmäisenä hyvin arkisia asioita: Miten hoituvat perheen ostosten teko ja maidollakäynti? Entä jos lapsi sairastuu? Polttoöljyn puute on pysäyttänyt suuren osan liikennevälineistä. Arvoonsa nousevat polkupyörä ja hevosvetoiset linjaalirattaat.
Meriupseerin vaimo suunnittelee keittiöpuutarhan perustamista ja puun istuttamista. Sukellusveneen amerikkalainen kapteeni ostaa tuliaisia perheelleen, vaikka tietää, etteivät vaimo ja lapset kotona Yhdysvalloissa enää ole niitä vastaanottamassa.
Kaikki kuitenkin tiedostavat, että tulee hetki, jolloin tuskalliselta lopulta säästävä pilleri on otettava.
Viimeisellä rannalla -romaanin julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Sinä aikana ydinaseita on kehitetty ja valmistettu, niiden käytöllä on uhkailtu, ja niillä varustautumista on yritetty rajoittaa ja kieltää. Kirjassa tiedemies toteaa, ettei ydinpommin seuraus ole maailmanloppu vaan ihmissuvun loppu. Mutta tarvitaanko maapalloa ilman asukkaita?
