Näytetään tekstit, joissa on tunniste David Attenborough. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste David Attenborough. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Yksi ylitse muiden



Jos kirjaston varatuinta kirjaa jonottaa yli 1 400 lukijaa, luulisi jonkun jo luovuttavan ja suuntaavan kirjakauppaan ostoksille. Pieneltä osin jonoa lyhentävät viikkolainat. Kun sukulainen onnistui sitä kautta saamaan tuon halutuimman kirjan, lyötiin siinä niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällä tavalla kirja kiersi entistä nopeammin.

Poikkeuksellisesti kaupasta ja sopivaan hintaan löytyi mielenkiintoni herättänyt teos. Valintaan vaikutti sen alaotsikko Ylimielisyyden historiaa. Varsinaiselta nimeltään Ari Turusen kirja Ettekö te tiedä, kuka minä olen on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2010 (Atena). Uudistettu neljäs painokseni on viime vuodelta.

Pitkien katsausten sijaan Turunen poimii ”historian lehdiltä kohtia, joissa muutos on tapahtunut jonkin naurettavan tai vähäpätöisen asian takia. Etsin ylimielisyyden katastrofaalisia käännekohtia, momentteja, jotka tavalla tai toisella ovat muuttaneet maailmaa. Munattu momentti voi olla vähättelyä, tuudittautumista omaan erinomaisuuteen, kulttuurillista omahyväisyyttä tai monopoliaseman aiheuttamaa itseriittoisuutta.”

Ylimielisyys vaivaa kaikkia joskus, toisia vähän väliä. Se tuntuu olevan yhä useamman nykyisen valtiojohtajan ominaispiirre. Listan voi aloittaa Filippiinien, Pohjois-Korean, Turkin, Venäjän ja Yhdysvaltain johtajista.

Jätän kuitenkin hallitsijat kalisuttamaan sapeleitaan. Sivuutan tässä myös ne muut häikäilemättömät, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet maailmanhistoriaan, kuten laman aiheuttaneet rahanahneet pankkiirit. Energiayhtiö Enronin johtajakin jääköön muhimaan omaan itseriittoisuuteensa. Ylenkatse loukkaa pienemmissäkin piireissä.

Turusen esimerkkeihin on päässyt myös luontodokumenttien tekijänä ja uudistajana ansioitunut David Attenborough ja hänen osakseen tullut kohtelu Yhdysvalloissa. Attenboroughin palkittu Elävä maa -dokumenttisarja vuodelta 1979 ei ollut kelvata sellaisenaan sikäläiseen televisioon. Hassua kyllä, osin kelpaamattomuus johtui kielestä: Yhdysvalloissa katsottiin, että amerikkalaiset eivät ymmärrä brittienglantia, joten puheosuudet haluttiin dubata amerikanenglanniksi. Sen lisäksi itse Attenborough haluttiin leikata pois ja tilalle juontamaan esimerkiksi näyttelijä Robert Redfort. 
 
Kirjasta ei ilmene, milloin sarjasta käytiin näitä neuvotteluja. Vuonna 1979 Attenborough oli 53-vuotias, Redfort vain kymmenen vuotta nuorempi. Harmillista, että tuolloin 18-vuotias George Clooney oli vasta kasvamassa miesten mieheksi. Hänkään ei ole voinut välttää vanhenemista, mutta kuka muu olisi voinut kaikkina näinä vuosikymmeninä paremmin täyttää ulkonäköön keskittyvät vaatimukset? Tosin hän tuskin koskaan olisi suostunut noin röyhkeään tarjoukseen.

Sattumalta Yhdysvallat esittää röyhkimyksen roolia toisessakin poimimassani esimerkissä, joka liittyy Suomeen. Turusen mukaan risteily-yritys Royal Caribbean on jättänyt maailman meriä seilaavien, Suomessa rakennettujen risteilijöiden valmistajan tarkoituksellisesti lähes täysin pimentoon. Sen sijaan esittelymateriaaleissa mieluusti kerrotaan kaikenlaista muuta, kuten laivan tekniset tiedot, laivalla saatavilla olevien tuotteiden tiedot ja se, kuka minkäkin laivan on samppanjalla kastanut. 

Turunen on matkustanut kahdella risteilijällä, joissa Suomi mainitaan vain risteilijän 0-kannelle sijoitetuissa pohjapiirroksissa. Jos tilanne ei ole tuosta muuttunut, olisiko syytä vaatia jokin näkyvä Suomi-signeeraus.

Nämä tai muut kirjassa esitetyt esimerkit ylimielisyydestä eivät ole maailmaa kaataneet, vaikka yritystä on ollut. Eikä ylimielisyys ole jäänyt historiaan. Sama meno jatkuu, ja joku ehkä vielä onnistuu.


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Luonnon omat kehruu-Jennyt



Linnan juhlilla ja brittiläisten kansallisaarteella David Attenboroughilla saattaa tulevaisuudessa olla jotain yhteistä. Tämä luonto-ohjelmien ikihonka nimittäin esitteli sarjassaan Attenboroughin erikoiset (David Attenborough's Natural Curiosities 2014) vaihtoehdon silkkiperhosen toukan kotelosta saatavalle silkkimateriaalille: hämähäkin kehräämän seitin. Seittilangasta tehty puku olisi takuuvarmasti juhlien kuvatuin, todennäköisesti myös kallein.

Ilmeisesti seittipukuja ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan nähdä silkkipukujen joukossa. Attenboroughin mukaan jo vuonna 2004 kerättiin hämähäkkien takaruumistaan kehräämää seittiä niin paljon, että siitä saatiin kudottua kangasta. Valmistusprosessi lienee ollut kovin hankala, jos kerran kymmenessä vuodessa ei ole innostuttu jatkokehittelyyn. Televisiokuvassa kohokuvioin kudottu kangas näytti kullanhohtoisen oranssilta. Attenboroughin kertomat luvut unohtuivat tuota hämmästyttävää materiaalia ihmetellessä.

Olisi tietenkin kiintoisaa tietää − kutomistyön lisäksi − enemmän esimerkiksi siitä, kuinka paljon yksi hämähäkki pystyi seittilankaa kerralla tuottamaan, kuinka paljon sitä kankaaseen käytettiin kaiken kaikkiaan ja kuinka kauan tarvittavan määrän keräämiseen kului aikaa.

Kumpi mahtaa kehrääjänä olla tuotteliaampi, hämähäkki vai silkkitoukka? Wikipedian mukaan silkkitoukka tarvitsee 2,5 × 3,5 senttimetrin kokoiseen koteloonsa eli kokongiin 2 000–3 000 metriä yhtenäistä silkkisäiettä. Silkin jatkokäsittelyssä tuosta määrästä saadaan yhtenäistä grège-lankaa yleensä 500−1 000 metriä.

Hämähäkinseitti on kestävin tunnettu ja biologisesti hajoava luonnonmateriaali. Attenboroughin mukaan sen käyttöä onkin kokeiltu myös lääketieteessä: seitistä on valmistettu esimerkiksi tekoniveliä. Tällaisen materiaalin luulisi kiinnostavan useammallakin alalla. Kuka tietää monen inhoama niveljalkainen voi vielä osoittautua mitä hyödyllisimpien uudennosten lähteeksi.

○ ○ ○

David Attenboroughin valtaisa innostus tutkia maailman luontoa on jatkunut jo 60 vuotta. Sinä aikana hän on tehnyt lukuisia luontoelokuvia ja -sarjoja, joissa uusimpien teknisten välineiden avulla on päästy kerta kerralta pintaa syvemmälle, yhä lähemmäs kohteita. BBC:llä esitetään parhaillaan uutta, saalistajista ja saaliista kertovaa sarjaa The Hunt, jonka tekemisessä tämä pian 90-vuotias luonnontieteilijä oli jälleen mukana. Toivottavasti myös se saadaan Suomen televisioon, kuten niin moni aiempi sarja.

Mitäpä olisikaan oma tietämykseni maailman luonnon ihmeistä ja ilmiöistä ilman Attenboroughia?