Maailmat mullistuvat milloin kollektiivisesti, milloin
henkilökohtaisemmin.
Hyvä Presidentti Nixon, kuulin että sinulla oli keuhkokuume. Pääsin juuri eilen sairaalasta kotiin, minullakin oli keuhkokuume ja toivon että et saanut sitä minulta. Sinun pitää olla kiltti poika ja syödä vihanneksesi niin kuin minunkin täytyi!
Watergate-skandaalin pyörteissä presidentti Richard Nixonin fyysinen vastustuskyky ei kestänyt ja hän sai keuhkokuumeen, kuten 8-vuotias John W. James heinäkuussa 1973 lähettämässään kirjeessä toteaa. Samanlaisella kokemuksella on tapana yhdistää ihmisiä eroavaisuuksista huolimatta.
Yhdistävää kokemusta Nixonin kanssa etsi myös Elvis Presley kolme vuotta aiemmin joulukuussa 1970. Poliisin virkamerkkien keräilijänä Elvis halusi kokoelmiinsa myös Narkoottisten aineiden ja vaarallisten huumeiden viraston virkamerkin. Hän ei jättänyt kirjettään postin kuljetettavaksi vaan vei sen itse perille Valkoiseen taloon. Kirjeen hän kirjoitti lentokoneessa.
– – Pystyn saamaan aikaan enemmän hyvää, jos minusta tehtäisiin vapaa liittovaltion agentti. Autan omalla tavallani, kommunikoimalla kaikenikäisten ihmisten kanssa. – – Olen perehtynyt huumeidenkäyttöön ja kommunistien aivopesutekniikoihin. Olen keskellä sitä kuviota ja voin ja haluan tehdä paljon hyvää.
Juuri Elvis itse mullisti miljoonien elämän. Vuonna 1958 silloisen presidentti Dwight D. Eisenhowerin tavoitti laulajaa koskeva vuodatus, joka kolmen ystävyksen, Linda Kellyn, Sherry Banen ja Mickie Mattssonin sanoittamana todennäköisesti edusti huomattavasti laajempaa ihailijajoukkoa:
Arvoisa Presidentti Eisenhower, Tyttöystävät ja minä kirjoitamme kaukaa Montanasta, Meidän mielestä on tarpeeksi paha että Elvis Presley lähetetään armeijaan, mutta jos leikkaatte hänen pulisongit pois me kertakaikkiaan kuollaan!
Niin uskomatonta kuin onkin, pulisongit ovat aiheena myös toisessa, vasta tulevalle presidentille osoitetussa kirjeessä. 11-vuotias Grace Bedell lähetti postia lokakuussa 1860 A. B. Lincolnille tämän kuvan innoittamana.
Hyvä herra, Isäni tuli juuri markkinoilta ja toi minulle teidän ja herra Hamlinin kuvat. – – Minulla on neljä veljeä ja osa heistä äänestää sinua joka tapauksessa ja jos annatte pulisonkienne kasvaa yritän saada loputkin tekemään niin näyttäisitte huomattavasti paremmalta koska kasvonne ovat niin laihat.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Bedell ja Lincoln tapasivat rautatieasemalla, kun tytön toiveen toteuttanut Lincoln oli matkalla pääkaupunki Washingtoniin.
Marraskuussa 1940 Kuubassa asuva 14-vuotias poika – vaikka väittikin olevansa 12 – lähestyi kirjeellä silloista Yhdysvaltain presidenttiä Franklin D. Rooseveltia:
Jos haluatte, voitte antaa minulle kymmenen dollaria amerikan vihreää seteliä, lähettäkää se kirjeessä, koska en ole ikinä nähnyt tuota kymmenen dollaria amerikan vihreää seteliä ja haluaisinpa saada yhden sellaisen.
19 vuotta myöhemmin kirjeenkirjoittaja Fidel Castro pääsi tutustumaan Yhdysvaltoihin henkilökohtaisesti. Tuoreena maansa pääministerinä hän tapasi matkallaan muun muassa varapresidentti Nixonin. Millähän mielellä Castro muisteli lähettämäänsä raha-anomusta.
Rooseveltin vastauksesta ei ole tietoa, sen sijaan eräs toinen, rahalainaa pyytänyt Benjamin Webb sai huhtikuussa 1784 päivätyn kirjeen ja setelin Benjamin Franklinilta. Saatteessaan Franklin kirjoitti lainanmaksusta seuraavaa:
Kun sen aika tulee ja tapaatte jonkun toisen rehellisen miehen samankaltaisessa ahdingossa kuin itse olitte, maksakaa minulle takaisin lainaamalla tämä summa hänelle ja ohjeistamalla maksamaan laina takaisin samanlailla sitten kun hän on siihen valmis ja on saanut uuden mahdollisuuden. Toivon rahan kulkevan siten monien käsien kautta ennen kuin se kohtaa lurjuksen, joka päättää etenemisen.
Shaun Usherin koostamaan kirjaan Kirjeitä, jotka mullistivat maailmaa (suom. 2019) sisältyy useita Yhdysvaltain presidenteille osoitettuja kirjeitä. Mukana on myös paljon muuta, esimerkiksi seuraavat:
Kirjailija Mark Twainin kiukkuinen vastaus rohdoskauppiaan mainoskirjeeseen marraskuussa 1905. Kuolemantuomiosta pelastuneen, vankilaan määrätyn kirjailija Fjodor Dostojevskin jäähyväiskirje veljelleen joulukuussa 1849. Leonardo da Vincin työhakemus Ludovico Sforzalle noin vuonna 1483. Eudora Weltyn työhakemus The New Yorker -lehden toimitukselle maaliskuussa 1933. Francis Crickin DNA-molekyylin rakennetta kuvaava kirje pojalleen Michaelille maaliskuussa 1953. Stephen Tvedtenin ironinen vastaus ympäristöviranomaisilta saamaansa varoitukseen tammikuussa 1998. Lee Eung-Taen lesken vuonna 1586 kirjoittama, 1998 haudasta löytynyt kirje miehelleen.
Moni sydän on saatu puretuksi paperille. Kautta aikain se on tuonut helpotusta, lohdutusta, puhdistautumista siitä, mikä mieltä myllertää. Joskus jopa niin, että alkuperäistä kirjettä ei tarvitsekaan lähettää eteenpäin.
Hyvä herra, olen juuri kirjoittanut teille pitkän kirjeen. Luettuani sen läpi heitin sen roskakoriin. Toivon että arvostatte tekoani.
Alfred D. Wintley The Timesin toimitussihteerille helmikuussa 1946
Hyvä Presidentti Nixon, kuulin että sinulla oli keuhkokuume. Pääsin juuri eilen sairaalasta kotiin, minullakin oli keuhkokuume ja toivon että et saanut sitä minulta. Sinun pitää olla kiltti poika ja syödä vihanneksesi niin kuin minunkin täytyi!
Watergate-skandaalin pyörteissä presidentti Richard Nixonin fyysinen vastustuskyky ei kestänyt ja hän sai keuhkokuumeen, kuten 8-vuotias John W. James heinäkuussa 1973 lähettämässään kirjeessä toteaa. Samanlaisella kokemuksella on tapana yhdistää ihmisiä eroavaisuuksista huolimatta.
Yhdistävää kokemusta Nixonin kanssa etsi myös Elvis Presley kolme vuotta aiemmin joulukuussa 1970. Poliisin virkamerkkien keräilijänä Elvis halusi kokoelmiinsa myös Narkoottisten aineiden ja vaarallisten huumeiden viraston virkamerkin. Hän ei jättänyt kirjettään postin kuljetettavaksi vaan vei sen itse perille Valkoiseen taloon. Kirjeen hän kirjoitti lentokoneessa.
– – Pystyn saamaan aikaan enemmän hyvää, jos minusta tehtäisiin vapaa liittovaltion agentti. Autan omalla tavallani, kommunikoimalla kaikenikäisten ihmisten kanssa. – – Olen perehtynyt huumeidenkäyttöön ja kommunistien aivopesutekniikoihin. Olen keskellä sitä kuviota ja voin ja haluan tehdä paljon hyvää.
Juuri Elvis itse mullisti miljoonien elämän. Vuonna 1958 silloisen presidentti Dwight D. Eisenhowerin tavoitti laulajaa koskeva vuodatus, joka kolmen ystävyksen, Linda Kellyn, Sherry Banen ja Mickie Mattssonin sanoittamana todennäköisesti edusti huomattavasti laajempaa ihailijajoukkoa:
Arvoisa Presidentti Eisenhower, Tyttöystävät ja minä kirjoitamme kaukaa Montanasta, Meidän mielestä on tarpeeksi paha että Elvis Presley lähetetään armeijaan, mutta jos leikkaatte hänen pulisongit pois me kertakaikkiaan kuollaan!
Niin uskomatonta kuin onkin, pulisongit ovat aiheena myös toisessa, vasta tulevalle presidentille osoitetussa kirjeessä. 11-vuotias Grace Bedell lähetti postia lokakuussa 1860 A. B. Lincolnille tämän kuvan innoittamana.
Hyvä herra, Isäni tuli juuri markkinoilta ja toi minulle teidän ja herra Hamlinin kuvat. – – Minulla on neljä veljeä ja osa heistä äänestää sinua joka tapauksessa ja jos annatte pulisonkienne kasvaa yritän saada loputkin tekemään niin näyttäisitte huomattavasti paremmalta koska kasvonne ovat niin laihat.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Bedell ja Lincoln tapasivat rautatieasemalla, kun tytön toiveen toteuttanut Lincoln oli matkalla pääkaupunki Washingtoniin.
Marraskuussa 1940 Kuubassa asuva 14-vuotias poika – vaikka väittikin olevansa 12 – lähestyi kirjeellä silloista Yhdysvaltain presidenttiä Franklin D. Rooseveltia:
Jos haluatte, voitte antaa minulle kymmenen dollaria amerikan vihreää seteliä, lähettäkää se kirjeessä, koska en ole ikinä nähnyt tuota kymmenen dollaria amerikan vihreää seteliä ja haluaisinpa saada yhden sellaisen.
19 vuotta myöhemmin kirjeenkirjoittaja Fidel Castro pääsi tutustumaan Yhdysvaltoihin henkilökohtaisesti. Tuoreena maansa pääministerinä hän tapasi matkallaan muun muassa varapresidentti Nixonin. Millähän mielellä Castro muisteli lähettämäänsä raha-anomusta.
Rooseveltin vastauksesta ei ole tietoa, sen sijaan eräs toinen, rahalainaa pyytänyt Benjamin Webb sai huhtikuussa 1784 päivätyn kirjeen ja setelin Benjamin Franklinilta. Saatteessaan Franklin kirjoitti lainanmaksusta seuraavaa:
Kun sen aika tulee ja tapaatte jonkun toisen rehellisen miehen samankaltaisessa ahdingossa kuin itse olitte, maksakaa minulle takaisin lainaamalla tämä summa hänelle ja ohjeistamalla maksamaan laina takaisin samanlailla sitten kun hän on siihen valmis ja on saanut uuden mahdollisuuden. Toivon rahan kulkevan siten monien käsien kautta ennen kuin se kohtaa lurjuksen, joka päättää etenemisen.
Shaun Usherin koostamaan kirjaan Kirjeitä, jotka mullistivat maailmaa (suom. 2019) sisältyy useita Yhdysvaltain presidenteille osoitettuja kirjeitä. Mukana on myös paljon muuta, esimerkiksi seuraavat:
Kirjailija Mark Twainin kiukkuinen vastaus rohdoskauppiaan mainoskirjeeseen marraskuussa 1905. Kuolemantuomiosta pelastuneen, vankilaan määrätyn kirjailija Fjodor Dostojevskin jäähyväiskirje veljelleen joulukuussa 1849. Leonardo da Vincin työhakemus Ludovico Sforzalle noin vuonna 1483. Eudora Weltyn työhakemus The New Yorker -lehden toimitukselle maaliskuussa 1933. Francis Crickin DNA-molekyylin rakennetta kuvaava kirje pojalleen Michaelille maaliskuussa 1953. Stephen Tvedtenin ironinen vastaus ympäristöviranomaisilta saamaansa varoitukseen tammikuussa 1998. Lee Eung-Taen lesken vuonna 1586 kirjoittama, 1998 haudasta löytynyt kirje miehelleen.
Moni sydän on saatu puretuksi paperille. Kautta aikain se on tuonut helpotusta, lohdutusta, puhdistautumista siitä, mikä mieltä myllertää. Joskus jopa niin, että alkuperäistä kirjettä ei tarvitsekaan lähettää eteenpäin.
Hyvä herra, olen juuri kirjoittanut teille pitkän kirjeen. Luettuani sen läpi heitin sen roskakoriin. Toivon että arvostatte tekoani.
Alfred D. Wintley The Timesin toimitussihteerille helmikuussa 1946
