Siihen aikaan, kun vielä matkustettiin vapaasti, brittitoimittaja
Michael Portillo kiersi junamatkoillaan
maita ja mantuja ja kertoi paikkakuntiin liittyvästä historiasta, tekijöistä ja
erikoisuuksista.
Suomessa vuonna 2016 vieraillessaan hän tosin jätti merkittävät nähtävyydet väliin lähes tyystin ja viihtyi enimmäkseen vesillä. Järvellä soudellessaan hän koki jotain, mitä ei missään muualla: ympäröivä hiljaisuus lumosi hänet täysin.
Seuraavana vuonna Portillo suuntasi toisen kerran Yhdysvaltoihin. Televisiossa juuri alkanut Junamatka Amerikkaan vie häntä länteen lähtöpisteenä Missourin Saint Louisin kaupunki. Pelkkä nimi saattaa tuoda jonkin epämääräisen häivähdyksen katsojan mieleen.
Saint Louisissa Portillo tutustuu sen aikansa tunnetuimpaan maamerkkiin, ensimmäisiin rautatiesiltoihin kuuluvaan Eads Bridgeen. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1868, ja 1 964 metriä pitkän sillan avajaisia vietettiin vuonna 1874. Se nimettiin suunnittelijansa ja rakennuttajansa James Buchanan Eadsin mukaan.
Eads Bridge jäi kuitenkin toiseksi, kun vuonna 1965 tunnetuimmaksi maamerkiksi kohosi "portti länteen", 192 metrin korkeuteen ulottuva hopeanhohtoinen metallikaari Gateway Arch. Portillo ihastelee sitä vuolaasti ja arvelee sen olevan koko Yhdysvaltain suurin muistomerkki. Hän jopa ahtautuu kaaren sisäpinnalla liikennöivään vaunuun, joka vie ylös makuuasentoa vaativalle näköalapaikalle.
Vaan mitä ihmettä?
Yleensä historiaa ja taustatietoja esittelevä, nyt ainutlaatuista rakennelmaa ihasteleva Portillo ei mainitse sanallakaan sen suunnittelijaa. Se olisi tyrmistyttävä puute kenen tahansa suunnittelijan työtä esiteltäessä. Tässä tapauksessa Suomea tai paremminkin suomalaista ei mainittu. Yhdysvaltain suurimman (tai ainakin suurimpiin kuuluvan) muistomerkin Gateway Archin on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarisen poika, arkkitehti Eero Saarinen (1910–1961).
Yhtä leveä kuin korkea Gateway Arch on sikälikin historiallinen, että se pystytettiin vuonna 1803 tehdyn Louisianan territorion maakaupan muistoksi. Yhdysvallat osti alueen Ranskalta ja kaksinkertaisti samalla maa-alueensa.
Mikä sai Portillon ”unohtamaan” olennaisen tiedon kertomisen? Aivan varmasti hän oli ottanut suunnittelijan nimen selville. Toiko suomalaisuus mieleen jotain ikävää edellisvuoden käynniltä maassa, kenties huonoa palautetta sarjan Suomi-jaksosta? Paitsi ettei sitä kaiketi silloin vielä ollut esitetty täällä. Toisaalta Portillon kokeman hiljaisuuden hurmion olisi voinut antaa olettaa päinvastaista: tällaisessa maassa syntyi mies, jonka kädenjälkeä ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta toisaalla.
Gateway Archin näköalapaikka muuten on paikka, jonne Yhdysvaltain presidenteillä ei ole pääsyä, poikkeuksena kuitenkin kautensa jo päättänyt Dwight D. Eisenhower.
Suomessa vuonna 2016 vieraillessaan hän tosin jätti merkittävät nähtävyydet väliin lähes tyystin ja viihtyi enimmäkseen vesillä. Järvellä soudellessaan hän koki jotain, mitä ei missään muualla: ympäröivä hiljaisuus lumosi hänet täysin.
Seuraavana vuonna Portillo suuntasi toisen kerran Yhdysvaltoihin. Televisiossa juuri alkanut Junamatka Amerikkaan vie häntä länteen lähtöpisteenä Missourin Saint Louisin kaupunki. Pelkkä nimi saattaa tuoda jonkin epämääräisen häivähdyksen katsojan mieleen.
Saint Louisissa Portillo tutustuu sen aikansa tunnetuimpaan maamerkkiin, ensimmäisiin rautatiesiltoihin kuuluvaan Eads Bridgeen. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1868, ja 1 964 metriä pitkän sillan avajaisia vietettiin vuonna 1874. Se nimettiin suunnittelijansa ja rakennuttajansa James Buchanan Eadsin mukaan.
Eads Bridge jäi kuitenkin toiseksi, kun vuonna 1965 tunnetuimmaksi maamerkiksi kohosi "portti länteen", 192 metrin korkeuteen ulottuva hopeanhohtoinen metallikaari Gateway Arch. Portillo ihastelee sitä vuolaasti ja arvelee sen olevan koko Yhdysvaltain suurin muistomerkki. Hän jopa ahtautuu kaaren sisäpinnalla liikennöivään vaunuun, joka vie ylös makuuasentoa vaativalle näköalapaikalle.
Vaan mitä ihmettä?
Yleensä historiaa ja taustatietoja esittelevä, nyt ainutlaatuista rakennelmaa ihasteleva Portillo ei mainitse sanallakaan sen suunnittelijaa. Se olisi tyrmistyttävä puute kenen tahansa suunnittelijan työtä esiteltäessä. Tässä tapauksessa Suomea tai paremminkin suomalaista ei mainittu. Yhdysvaltain suurimman (tai ainakin suurimpiin kuuluvan) muistomerkin Gateway Archin on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarisen poika, arkkitehti Eero Saarinen (1910–1961).
Yhtä leveä kuin korkea Gateway Arch on sikälikin historiallinen, että se pystytettiin vuonna 1803 tehdyn Louisianan territorion maakaupan muistoksi. Yhdysvallat osti alueen Ranskalta ja kaksinkertaisti samalla maa-alueensa.
Mikä sai Portillon ”unohtamaan” olennaisen tiedon kertomisen? Aivan varmasti hän oli ottanut suunnittelijan nimen selville. Toiko suomalaisuus mieleen jotain ikävää edellisvuoden käynniltä maassa, kenties huonoa palautetta sarjan Suomi-jaksosta? Paitsi ettei sitä kaiketi silloin vielä ollut esitetty täällä. Toisaalta Portillon kokeman hiljaisuuden hurmion olisi voinut antaa olettaa päinvastaista: tällaisessa maassa syntyi mies, jonka kädenjälkeä ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta toisaalla.
Gateway Archin näköalapaikka muuten on paikka, jonne Yhdysvaltain presidenteillä ei ole pääsyä, poikkeuksena kuitenkin kautensa jo päättänyt Dwight D. Eisenhower.
