Sattuipa samalle viikolle kartanolounas kahden kuninkaan
seurassa. Kumpikin asui Isossa-Britanniassa, ja kumpikin oli suomalaisittain
nimeltään Yrjö.
Oikeastaan kyse oli osittain dramatisoiduista tv-aterioista, mutta juuri sen vuoksi ja säilyneiden historiallisten dokumenttien ansiosta niiden todellinen, yli sadan vuoden välinen aikaero onnistui supistumaan alle viikkoon.
Ensimmäiselle lounaalle Skotlannissa sijaitsevaan Hopetoun Houseen saapui varta vasten Ylämaan asuun pukeutunut kuningas Yrjö IV. Kuninkaallinen vierailu maahan vuoden 1822 elokuussa oli ensimmäinen 170 vuoteen, joten lounaspaikalta vaadittiin paljon. Silloisen jaarli John Hopen asuttama Hopetoun olikin valtava kolossi, jonka rakennuttaminen kaikkine laajennuksineen 1700-luvun alkupuolella oli tullut maksamaan 181 000 puntaa, nykyrahassa yli 3 miljardia puntaa.
Myös ateriajärjestelyt vastasivat sitä tasoa, johon arvovieras oli tottunut. Pöydät notkuivat kaikista kuninkaan lempiruoista.
Sitten kävi niin, että Yrjö IV ei ollutkaan nälkäinen. Hän söi vain alkuruoan eli kilpikonnakeittoa, kulautteli viinimaljoja ja lähti jatkamaan matkaansa.
Jaarlia mahtoi kismittää, tekihän 1 400 punnan ruokalasku melkoisen loven kartanon talouteen. Tai jos ei, niin luultavasti ainakin syntyi ruokahävikkiä: Tuskin jaarli perheineen söi seuraavan viikon ajan lämmitettyjä kyljyksiä. Toisaalta, mahtoiko hän olla halukas tarjoamaan palvelusväelleen niin ylellisiä pitoja?
Vaikka tämä vierailu jäikin lyhyeksi, Skotlanti sai muutama vuosikymmen myöhemmin hallitsijaperheestä vakituisen vieraan: Aberdeenshiressä sijaitsevasta Balmoralin linnasta tuli perheen kesäasunto kuningatar Viktorian hallitusaikana.
Kesäkuussa vuonna 1939 kuningas Yrjö VI puolestaan matkasi lounaalle Yhdysvaltoihin asti. Puolisonsa Elisabetin kanssa hän lähti hakemaan amerikkalaisten tukea odotettavissa olevaan sotaan natsi-Saksaa vastaan.
USA:n kamaralle astuneen kuningasparin tekemä ensivaikutelma ei luvannut hyvää. Amerikkalaisten mielestä parin käytös oli ylimielistä: Yrjö oli tullessaan sonnustautunut täyteen kenraalin asuun, Elisabet taas käytti autosaattueessa päivänvarjoa, joka peitti näkyvyyden katsomaan tulleelta kadunvarsiyleisöltä. Kaiken lisäksi New Yorkissa hallitsija osoitti huonoja käytöstapoja poistumalla kesken (tervetuliais?)seremonian, koska hänelle kävi päinvastoin kuin kaimalleen – iski nälkä.
Huonoon suuntaan mennyttä tilannetta pelastamaan tuli presidentti Franklin D. Roosevelt. Hän kutsui parin lounaalle Hyde Parkissa sijaitsevaan kartanoonsa. Lisäksi kutsun sai myös talon palvelusväki, mikä tuskin olisi tullut mieleenkään Yrjö IV:n isännälle.
Lounaan koneella kirjoitettu ruokalista on nähtävillä presidentin nimeä kantavassa Franklin D. Roosevelt Presidential Library and Museumissa. Yksinkertaisella valkoisella paperiarkilla luetellaan kymmenisen ruokalajia.
Kuningasparin ilmeet voi vain kuvitella, kun eteen tuotiinkin hotdoglautanen. Eritoten Elisabet tyrmistyi: miten sellaista edes syödään? Roosevelt neuvoi, että helpoin tapa on syödä käsin, mutta kuningatar maisteli nakkisämpyläänsä haarukan ja veitsen avustuksella.
Kuningas puolestaan taisi hetken mietittyään oivaltaa, missä piili asian ydin. Hän nappasi hotdogin hyppysiinsä ja sen syötyään pyysi vielä toisenkin.
Kun lehdistön kuvat levisivät kansan nähtäviksi, kansa oli aivan myyty. Presidentin tarjoama lounas todisti, että ”tie amerikkalaisten sydämiin kävi kuninkaan vatsan kautta”. Myös kuningaspari sai Amerikasta sen, mitä oli tullut hakemaankin.
Lähteet: Kartanoelämää Britanniassa, osa 5/6. Hopetoun House.
Museoiden
mysteerit, amerikkalainen dokumenttisarja museoiden vähemmän tunnetuista
aarteista
Oikeastaan kyse oli osittain dramatisoiduista tv-aterioista, mutta juuri sen vuoksi ja säilyneiden historiallisten dokumenttien ansiosta niiden todellinen, yli sadan vuoden välinen aikaero onnistui supistumaan alle viikkoon.
Ensimmäiselle lounaalle Skotlannissa sijaitsevaan Hopetoun Houseen saapui varta vasten Ylämaan asuun pukeutunut kuningas Yrjö IV. Kuninkaallinen vierailu maahan vuoden 1822 elokuussa oli ensimmäinen 170 vuoteen, joten lounaspaikalta vaadittiin paljon. Silloisen jaarli John Hopen asuttama Hopetoun olikin valtava kolossi, jonka rakennuttaminen kaikkine laajennuksineen 1700-luvun alkupuolella oli tullut maksamaan 181 000 puntaa, nykyrahassa yli 3 miljardia puntaa.
Myös ateriajärjestelyt vastasivat sitä tasoa, johon arvovieras oli tottunut. Pöydät notkuivat kaikista kuninkaan lempiruoista.
Sitten kävi niin, että Yrjö IV ei ollutkaan nälkäinen. Hän söi vain alkuruoan eli kilpikonnakeittoa, kulautteli viinimaljoja ja lähti jatkamaan matkaansa.
Jaarlia mahtoi kismittää, tekihän 1 400 punnan ruokalasku melkoisen loven kartanon talouteen. Tai jos ei, niin luultavasti ainakin syntyi ruokahävikkiä: Tuskin jaarli perheineen söi seuraavan viikon ajan lämmitettyjä kyljyksiä. Toisaalta, mahtoiko hän olla halukas tarjoamaan palvelusväelleen niin ylellisiä pitoja?
Vaikka tämä vierailu jäikin lyhyeksi, Skotlanti sai muutama vuosikymmen myöhemmin hallitsijaperheestä vakituisen vieraan: Aberdeenshiressä sijaitsevasta Balmoralin linnasta tuli perheen kesäasunto kuningatar Viktorian hallitusaikana.
Kesäkuussa vuonna 1939 kuningas Yrjö VI puolestaan matkasi lounaalle Yhdysvaltoihin asti. Puolisonsa Elisabetin kanssa hän lähti hakemaan amerikkalaisten tukea odotettavissa olevaan sotaan natsi-Saksaa vastaan.
USA:n kamaralle astuneen kuningasparin tekemä ensivaikutelma ei luvannut hyvää. Amerikkalaisten mielestä parin käytös oli ylimielistä: Yrjö oli tullessaan sonnustautunut täyteen kenraalin asuun, Elisabet taas käytti autosaattueessa päivänvarjoa, joka peitti näkyvyyden katsomaan tulleelta kadunvarsiyleisöltä. Kaiken lisäksi New Yorkissa hallitsija osoitti huonoja käytöstapoja poistumalla kesken (tervetuliais?)seremonian, koska hänelle kävi päinvastoin kuin kaimalleen – iski nälkä.
Huonoon suuntaan mennyttä tilannetta pelastamaan tuli presidentti Franklin D. Roosevelt. Hän kutsui parin lounaalle Hyde Parkissa sijaitsevaan kartanoonsa. Lisäksi kutsun sai myös talon palvelusväki, mikä tuskin olisi tullut mieleenkään Yrjö IV:n isännälle.
Lounaan koneella kirjoitettu ruokalista on nähtävillä presidentin nimeä kantavassa Franklin D. Roosevelt Presidential Library and Museumissa. Yksinkertaisella valkoisella paperiarkilla luetellaan kymmenisen ruokalajia.
Kuningasparin ilmeet voi vain kuvitella, kun eteen tuotiinkin hotdoglautanen. Eritoten Elisabet tyrmistyi: miten sellaista edes syödään? Roosevelt neuvoi, että helpoin tapa on syödä käsin, mutta kuningatar maisteli nakkisämpyläänsä haarukan ja veitsen avustuksella.
Kuningas puolestaan taisi hetken mietittyään oivaltaa, missä piili asian ydin. Hän nappasi hotdogin hyppysiinsä ja sen syötyään pyysi vielä toisenkin.
Kun lehdistön kuvat levisivät kansan nähtäviksi, kansa oli aivan myyty. Presidentin tarjoama lounas todisti, että ”tie amerikkalaisten sydämiin kävi kuninkaan vatsan kautta”. Myös kuningaspari sai Amerikasta sen, mitä oli tullut hakemaankin.
Lähteet: Kartanoelämää Britanniassa, osa 5/6. Hopetoun House.
