Onneksi hallitusneuvottelut vihdoin päättyivät. Vielä kun
päästäisiin uutisoinnissakin taas tavalliseen aikaan: ei toistettaisi joka
uutispätkässä sitä kipeyttä, joka meitä kaikkia nyt odottaa. Toivottavasti
adjektiivi kipeä ei pesiydy
kielenkäyttöön samoin kuin vuosia sitten siihen ilmaantunut nöyrä. Liitän mielessäni sanan
johonkuhun silloiseen jääkiekkopomoon, mutta voin kyllä olla väärässäkin. Joka
tapauksessa olemme mediassa tavanneet jo monen monta nöyrää poikaa sen jälkeen.
Jos politiikka nosti ajankuvaksi kipeän ja urheilu nöyrän,
niin mitä tekikään sosiaalinen media? Missä yhtään virallisemmassa yhteydessä
vielä kymmenen vuotta sitten käytettiin verbiä tykätä? Kun suomalainen Facebook alkoi yleistyä, kaikki alkoivat
kovasti tykätä toisistaan. Poliisikin ilahtuu, jos saa tykkäysilmoituksia. Vaikka
sana onkin selvää suomea, viranomaisten ja monenlaisten yritysten sivustoilla sen käyttäminen kuulostaa suoraan
sanottuna lapselliselta.
Entäs sitten seuraaja?
Somen peruja senkin leviäminen, vaikka itselleni se tuo ensimmäiseksi mieleen
aivan toisen ajan ja toisenlaisen tyypin, nimittäin kalastavan partasuun parintuhannen
vuoden takaa. Kuulostaa todella huvittavalta, jos joku Meikäläisen Maija saa vaikkapa tuhat seuraajaa. Silti tämän tyyppinen käyttö mainitaan Kielitoimiston verkkosanakirjan esimerkeissä
jo toisena. Hengellinen johtaja ja presidentti joutuvat
väistymään, kun tavis seuraajineen rynnistää ohi!
