Kiitos Ylen Teeman, saimme äskettäin nähdäksemme kiinnostavan
dokumentin Mies joka pelasti Louvren.
Se kertoo museon johtajasta Jacques
Jaujardista, jonka nerokas ja mittava siirto-operaatio pelasti Ranskan
taideaarteet maan valloittaneilta natseilta. Dokumentin kiinnostavuutta lisäsi
se, että noin vuosi sitten luin samaa aihetta käsittelevän kirjan Monuments Men. Historian suurin taideryöstö,
jonka ovat kirjoittaneet Robert M. Edsel
ja Bret Witter (Minerva Kustannus 2014). Vaikka Jaujard pelasti suuren osan Louvressa sijainneista
taideteoksista, öykkärimäisen röyhkeä Hitler halusi ja sai käsiinsä melkein koko Euroopan
aarteet.
Taiteilijaurasta nuorena haaveillut Hitler unelmoi
perustavansa maailman hienoimman taidemuseon synnyinkaupunkiinsa Linziin. Hänen
kokoelmansa alkuna olivat Saksan juutalaisilta takavarikoidut taidekokoelmat.
Toisen maailmansodan lopulla tarkoin valituista kätköpaikoista löytyi yli viisi miljoonaa taideteosta, jotka olivat peräisin eri
puolilta Eurooppaa. Hitlerille tärkeimpiä olivat hollantilaisen Jan Vermeerin Tähtitieteilijä ja
belgialaisten veljesten Hubert ja Jan van Eycken Gentin alttaritaulu.
Missään muussa sodassa ei ole nimetty erillistä yksikköä
kulttuurikohteiden pelastustöihin. Monumenttimiehet joutuivat käyttämään kaiken
taitonsa ja kekseliäisyytensä suunnatonta tehtävää suorittaessaan, sillä heille
ei ollut varattu välttämättömimpiäkään työvälineitä. Esimerkiksi natsien piilottamien taideteosten siirtäminen pois suolakaivoksesta oli vaikuttava urakka ihan vain luettunakin.
Mittaamattoman arvokkaiden aarteiden jäljittämiseen ja
pelastamiseen osallistui parhaimmillaankin vain noin 350 monumenttimiestä ja
-naista. Edsel esittelee heistä kymmenen, joista suurin osa kuului Yhdysvaltain
armeijaan. He olivat arkkitehteja, museon työntekijöitä ja taidehistorian
ammattilaisia. Mainittakoon nimeltä vain James
Rorimer, George Stout ja
Jaujardin luotettu Rose Valland.
Monet Euroopan taidemuseoissa ja kirkoissa vierailleet ovat
tuskin aavistaneet, kuinka lähellä oli satojen vuosien aikaisen
kulttuuriperinnön tuho: jos monumenttimiehet eivät olisi ehtineet ajoissa
kätköpaikoille, häviönsä tunnustaneet saksalaiset olisivat räjäyttäneet ne
ilmaan. Tulee hakematta mieleen oman aikamme ääri-islamilaisten terroristien
toiminta: hekin ryöstelevät ja myös tuhoavat arvokasta vanhaa kulttuuria.
Mielestäni monumenttimiesten tarina on uskomaton. Kuitenkin
he saivat harvoin ansaitsemaansa tunnustusta, ja heidän työnsä unohdettiin
pian. Siksi tämä kirja kuten myös Jaujardista kertova dokumentti ovat arvokas
täydennys toisesta maailmansodasta kertovien sankaritarinoiden joukkoon.
