Kuka on syypää siihen, että sopivien housujen ostaminen on
niin vaikeaa? Turhaudun kerrasta toiseen kiertäessäni vaatekauppoja ja lähtiessäni
tyhjin käsin pois. Olen mielestäni jotakuinkin normaalipainoinen, joku muu saattaa
olla toista mieltä.
Aiemmin kiukkuni herättivät niin sanotut lantiohousut, joissa
vyötärö jää epämukavan alas. Nyt jo pitkään kaupat ovat tarjonneet lähes pelkästään
rimppakintuille tarkoitettuja malleja, joissa on − hauskankuuloista vironkielistä
ilmaisua käyttääkseni − kitsas sääreosa, siis kapea lahje.
Kun (yrittää) sovittaa tällaisia makkarankuoria, alkaa ahdistaa.
Talvisin niitä on mahdoton saada kiskottua sukkahousujen päälle, kesäkuumalla ihoa
nuoleva kangas läkähdyttää.
Onko suurin syyllinen huonosti istuvaan tarjontaan vaatesuunnittelija, jolle tavallisen
ihmisen vartalo on kauhistus? Vai onko vielä suurempi syypää vaatteiden sisäänostaja,
joka valinnoillaan asettuu suunnittelijan eikä asiakkaan puolelle? Onko heillä
silmillään suodatin, joka estää näkemästä todellisia ihmisiä sellaisina kuin he
ovat?
Juuri uutisoidun tutkimuksen mukaan suomalaisista 33
prosenttia on ylipainoisia ja 24 prosenttia liikalihavia. Vastaajista kuitenkin
vain 4 prosenttia näki peilissään liikalihavan ihmisen. Suodatin silmillään
kulkee siis moni mahdollinen ostajakin, mutta viimeistään sovituskopissa näkö paranee.
Kun sitten on alennusmyyntien vuoro, tangot pursuavat näitä
pillijalkaisten pukineita. Jos kukaan ei osta niitä alehinnallakaan, mitä
niille tehdään? Puretaan ja annetaan uusi, toivottavasti hyödyllisempi elämä?
