Surma hiihti suota myöten

Vieläkö tästä mies tulisi,
uros uusi toimeaisi? (Kalevala, 15. runo)

Ei tullut, nimittäin influenssapandemian kouriin menehtyneestä taidemaalari Joseph Alasesta (1885−1920). Sata vuotta ennen koronapandemiaa jylläsi kohtalokkaampi espanjantauti, jonka neljäs aalto ehti vielä ennen hiipumistaan viedä mennessään lahjakkaan taiteilijan.

Alanen oli 34-vuotias ja maalannut jo liki sata Kalevala-aiheista teosta. Pandemia katkaisi uran, joka olisi voinut tehdä Alasesta laajemminkin tunnetun kalevalaiskuvittajan: hänen haaveenaan oli maalata kaikki kansalliseepoksen runot. Jugendvaikutteisista maalauksista olisi näin muodostunut komea kuva-Kalevala. 

Surma hiihti suota myöten,
tauti talvitietä myöten. (Kanteletar)

Toisin kuin koronapandemiaan espanjantautiin on kerrottu sairastuneen huomattavan paljon myös nuorempaa väestöä. Tänä keväänä yli 70-vuotiaat saivat erityiskohtelun, joka ei kaikkia siihen ryhmään kuuluvia näytä miellyttäneen. Kannattaa pitää mielessä ainakin vielä tänään voimassa oleva luku 328.

Maaliskuussa brittitoimittaja Stuart Ramsey kävi tutustumassa Pohjois-Italian Bergamoon, jossa silloin elettiin koronan aiheuttamassa täydessä kaaostilassa. Bergamon väkiluku Wikipedian mukaan oli noin 122 000 vuonna 2019. Suomalaiskaupungeista se vastaa väkimäärältään lähinnä Lahtea ja Kuopiota.

Tuolloin Bergamon suunnalta tulleissa uutisissa kerrottiin jatkuvasti nousevista uhriluvuista ja näytettiin lohduttomia arkkurivistöjä. Hautajaisia ei ehditty eikä voitu pitää samaan tahtiin kuoleman kanssa. Lehtien sivut täyttyivät menehtyneiden kasvokuvista.

Ramseyn dokumentista jäi erityisesti mieleen toteamus, että paikkakunnalla oli koronan takia menetetty kokonainen sukupolvi. Se merkitsee hyvin monta tyhjää paikkaa perhekeskeisyydestään tunnetutun maan ruokapöydissä. 

On arvioitu, että koronavirus aiheutti Bergamossa yksin maaliskuussa jopa 4 500 ihmisen kuoleman. Suomen uhriluku on neljän kuukauden jälkeen tuo 328. 

Mipä miehillä sanoma,
urohilla uusi tieto? (Kalevala, 42. runo)

Maailmalla virus jatkaa leviämistään. Muun muassa Yhdysvaltojen ja Brasilian johtajat julistavat siitä seuraajilleen omaa totuuttaan. Montako aaltoa tarvitaan, että se muuttuu? Montako kuolemaa?

Joseph Alasen taiteen näyttely Tampereen taidemuseossa 9.8.2020 asti

Niin vai näin

Toisinaan joku, yleensä tunnettu kansalainen, joutuu toteamaan, että häntä on tietoisesti tulkittu väärin. Kun siteeraaja Irrottaa osan kokonaisuudesta niin, että se sopii hänen tarkoitusperiinsä, voi alkuperäisen puhujan tai kirjoittajan tarkoittama merkitys muuttua toiseksi.

Romaanissaan Häväistyt (2011) Asko Sahlberg on (ehkä huomaamattaan) luonut virkkeen, jonka voi ilman asiayhteyttä tulkita kahdella täysin vastakkaisella tavalla. 

Sinunlaisiasi ei enää edes valmisteta, Mestari oli sanonut ja tiennyt hyvin vahvistavansa niillä sanoilla tulevan osoitteenmuutoksensa.

Samassa virkkeessä voidaan esittää joko hienovireinen rakkaudentunnustus naiselle tai loukkaavaksi tarkoitettu arvio hänestä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa eletään alkuhuumaa, jälkimmäisessä loppunäytöstä. Kummassakin tapauksessa miehen sanat johtavat asunnonvaihtoon.

Lukija ei voi tekstistä päätellä, millaisia ei-sanallisia viestejä romaanihenkilö tässä toiselle lähettää: millainen on äänensävy, millaisia mahdolliset ilmeet ja eleet. Jos lukija yhden virkkeen lisäksi tietäisi vain romaanin nimen, se voisi johdatella hänen päättelyään riitaisan eron suuntaan.

Sahlbergin romaanissa nainen, jota Mestari pitää lajinsa viimeisenä, ei vastaa sanoin. Jos tilanne kuitenkin olisi vaatinut, hän olisi saattanut lainata toiselta kirjailijalta: Kun sanot pahasti, sanon hyvästi (Kari Hotakainen: Henkireikä, 2015). 

Niitä sanoja ei tarvita. Tässä Mestaria odottaa rakastettu ja ovi onneen.

Kunnon kuteet ja vanhat vetimet

Muutaman kuukauden vapaa pukeutumiskoodi lähenee loppuaan. Varsinkin moni mies huokaa syvään: taas se alkaa.

Solmio voi olla vain pakollinen asun viimeistelijä, joka kertoo kantajansa tyylitajusta, hyvästä tai huonosta. Solmiolla voi myös ottaa kantaa asioihin tai ilmaista omaa persoonallisuuttaan.

Tiukan asiallisessa, salaisuuksien ympäröimässä ilmapiirissä kiintopisteeksi saattaa tulla jokin, joka tuo sinne hieman inhimillisyyttä. Ranskalaissarjan vakoojamaailmassa salaisen palvelun johtajaa ei nolota käyttää solmioita, joissa hyppivät eriväriset sammakot tai lumpeet kukkivat. 

Le bureaun (2015−) Henry Duflot tietää, että vieras voi aliarvioida häntä pelkän solmion perusteella, mutta ei anna sen häiritä itseään. Myös työtoverit tietävät, että se on pelkkää pintaa. Toisaalta pomon ”tyylivirhe” on usein se ainoa asia, joka heidät saa toimistossa hymyilemään.

Mitä Duflot sitten oikeastaan haluaa viestittää poikkeavalla pukeutumisellaan: uhmaako hän vain summamutikassa virkaetikettiä, vai kertovatko kirjavat asusteet jotain hänen henkilökohtaisista mieltymyksistään?

Entäpä sitten amerikkalaiskomisario Columbo ja hänen iänikuinen popliinitakkinsa? Vuonna 1971 alkanut samanniminen rikossarja teki tästä takista ehkä tunnetuimman sarjavaatteen kautta aikojen.

Kertooko sama nuhjuinen päällystakki kenties jotain komisarion epätyydyttävästä palkkatasosta? Ainakin se toimii samoin kuin sammakkosolmio: harhauttaa tuntematonta pitämään etevää rikostutkijaa hassahtaneena tolvanana. Ehkä se juuri on Columbon tarkoituskin.

Anteeksi, vielä yksi kysymys…

Kun miehet hikoilevat kesät talvet solmio kaulassa ja poplari päällä, naiset pukeutuvat villapaitaan ja nahkahousuihin.

Tanskalaissarjassa Rikos (Tanskassa 2007−2012, Suomessa 2013) rikosetsivä Sarah Lundin ykkösvaate on kirjoneulevillapaita. Luultavasti se sai useammankin sarjaa seuranneen tarttumaan puikkoihin – tai ehkä vain villapaitaostoksille.

Lund kuten nahkahousuinen kollega Saga Norén ruotsalais-tanskalaisesta sarjasta Silta (2011−2017) viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Naisille tuntuu työ olevan kaikki kaikessa. Kun päässä raksuttaa kaiken aikaa, ei tee mieli juhlimaan korkkarit katossa.

Rikosten tutkiminen noudattaa yleisesti ottaen samaa kaavaa, joten sarjojen käsikirjoittajat haluavat tehdä päähenkilöistään jollakin tavalla persoonallisia tyyppejä. Vaatevalinnat ovat siinä yksi helppo keino, jota tuskin silti kannattaa ottaa joka sarjaan. Sarjavaatteissa ovat päässeet esiin myös eri materiaalit, kuten puuvillapopliini, villa ja nahka. Vaan kietooko Henry Duflot kaulaansa silkkisolmion?