Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. toukokuuta 2024

Vaatteet on sun aatteet

Kun kevyen toppatakin tuotetiedoissa kerrottiin, että sen valmistukseen on käytetty kierrätettyjä muovipulloja, jo tehty ostopäätös kariutui siihen. Ajatus pukeutumisesta muoviin tuntuu epämiellyttävältä. Wikipediasta selviää, että vaatteiden valmistuksessa käytetty polyetyleenitereftalaatti (PET) on sama kuin muovipulloissa. Materiaalin hiostavuuden takia siitä kokonaan tai osittain valmistetut vaatteet ovat − aina kun vain mahdollista − jo kauan aikaa olleet kartettavien listallani.

Yllättävä tieto yhteydestä muovipulloihin saa miettimään, missä kaikessa muussa on tehty samoin, vaikkei sitä kerrota yhtä selvin sanoin. Jos päänsä painaa tyynylle, jonka täyte on valmistettu merestä poimitusta muoviroskasta, saako tämäntyyppinen kierrätys olon tuntumaan paremmalta vai pahemmalta?

Kun loppuun asti käytetyistä vaatteista tehdään uutta kangasta ja uusia vaatteita, voiko materiaali enää olla kovin laadukasta? Kierrättämisen tarkoitus sinänsä on tietenkin ekologinen ja kannatettava, mutta muutaman kokemuksen perusteella uusiovaate ei kauaa pysy hyvänä. Jos tämä on tavallista ja ”kuuluu asiaan”, miten kierrätetystä kuidusta valmistettu vaate näin ollen laadullisesti eroaa pikamuotivaatteesta, jonka menestyksen tietä reunustaa tunnuslause Osta ja heitä pois?

Kun brittiläinen muotisuunnittelija Amy Powney päätti alkaa toteuttaa vastuullisuutta vaatteissaan, se tarkoitti useita huomioon otettavia asioita, kuten työntekijöiden työolot ja palkat sekä valmistuksessa käytetyn veden ja kemikaalien vähentäminen. Yhden vaatteen valmistukseen voi kulua järjettömästi vettä, ja siihen saatetaan käyttää jopa 72:ta eri kemikaalia! Hän piti tärkeänä myös pyrkiä siihen, että alkutuotanto ja vaatteiden valmistus eivät vaatisi alalla yleisesti käytössä olevaa logistiikkatapaa, jolloin vaate voi käydä useammassa maassa kuin tavallinen ihminen elämänsä aikana, kuten hän mainitsee dokumentissa Rehellinen muoti (2022).

Ottaessaan selvää vastuullisuuskriteerit täyttävistä villan ja puuvillan tuottajista sekä tuotteiden valmistuksesta sinnikäs Powney sai huomata, ettei tehtävä todellakaan ollut helppo. Kun hän lopulta löysi mieleisen lampaankasvattajan Uruguayista, kävi ilmi, että villan ostaminen suoraan ei onnistuisi. Maassa ei kuitenkaan ollut kehräämöjä, joiden kautta villa toimitetaan. Lähin sopiva kehräämö löytyi naapurimaasta Perusta. Yleisestä käytännöstä poiketen Powney sai siellä lupauksen, että hänen vaatteisiinsa käytettävä villa olisi nimenomaan vain hänen haluamaltaan uruguaylaistuottajalta. Myöhemmin hyvin alkanut suunnitelma kaatui aikatauluongelmiin, ja valmistus piti lähenevän kokoelman julkistamisen vuoksi siirtää Itävaltaan.

Powney teki samanlaisen selvitysmatkan Turkkiin puuvillan tuotannosta. Sieltä hän löysi yrityksen, joka muun muassa ei käytä denimin valmistuksessa lainkaan kemikaaleja.

Kaiken kaikkiaan muotisuunnittelijan pyrkimys vastuullisuuteen vaati myös kompromissien tekoa, koska systeemi on mikä on. Vaatteiden valmistusta viedään jatkuvasti aina vain halvempien kustannusten maihin, minkä vuoksi valmistuksen eri vaiheet hajaantuvat pitkin ja poikin. Siksi Uruguaystakin ovat kehräämöt kaikonneet.

Tiedollisesti erittäin valaisevan dokumentin mukaan Mother of Pearl ‑yrityksessä työskentelevä Powney oli edelläkävijä vastuullisuuden asialla, johon hän sai No Frills ‑kokoelmallaan monet kuluttajat havahtumaan. Harmillista kyllä, moni pikamuodin ostaja puolestaan havahtuu vilkaistessaan kokoelman hintoja ja palaa kipinkapin viikko-ostoksilleen halpaketjujen liikkeisiin. Osta ja heitä pois, osta ja heitä pois…

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kunnon kuteet ja vanhat vetimet


Muutaman kuukauden vapaa pukeutumiskoodi lähenee loppuaan. Varsinkin moni mies huokaa syvään: taas se alkaa.

Solmio voi olla vain pakollinen asun viimeistelijä, joka kertoo kantajansa tyylitajusta, hyvästä tai huonosta. Solmiolla voi myös ottaa kantaa asioihin tai ilmaista omaa persoonallisuuttaan.

Tiukan asiallisessa, salaisuuksien ympäröimässä ilmapiirissä kiintopisteeksi saattaa tulla jokin, joka tuo sinne hieman inhimillisyyttä. Ranskalaissarjan vakoojamaailmassa salaisen palvelun johtajaa ei nolota käyttää solmioita, joissa hyppivät eriväriset sammakot tai lumpeet kukkivat. 

Le bureaun (2015−) Henry Duflot tietää, että vieras voi aliarvioida häntä pelkän solmion perusteella, mutta ei anna sen häiritä itseään. Myös työtoverit tietävät, että se on pelkkää pintaa. Toisaalta pomon ”tyylivirhe” on usein se ainoa asia, joka heidät saa toimistossa hymyilemään.

Mitä Duflot sitten oikeastaan haluaa viestittää poikkeavalla pukeutumisellaan: uhmaako hän vain summamutikassa virkaetikettiä, vai kertovatko kirjavat asusteet jotain hänen henkilökohtaisista mieltymyksistään?

Entäpä sitten amerikkalaiskomisario Columbo ja hänen iänikuinen popliinitakkinsa? Vuonna 1971 alkanut samanniminen rikossarja teki tästä takista ehkä tunnetuimman sarjavaatteen kautta aikojen.

Kertooko sama nuhjuinen päällystakki kenties jotain komisarion epätyydyttävästä palkkatasosta? Ainakin se toimii samoin kuin sammakkosolmio: harhauttaa tuntematonta pitämään etevää rikostutkijaa hassahtaneena tolvanana. Ehkä se juuri on Columbon tarkoituskin.

Anteeksi, vielä yksi kysymys…

Kun miehet hikoilevat kesät talvet solmio kaulassa ja poplari päällä, naiset pukeutuvat villapaitaan ja nahkahousuihin.

Tanskalaissarjassa Rikos (Tanskassa 2007−2012, Suomessa 2013) rikosetsivä Sarah Lundin ykkösvaate on kirjoneulevillapaita. Luultavasti se sai useammankin sarjaa seuranneen tarttumaan puikkoihin – tai ehkä vain villapaitaostoksille.

Lund kuten nahkahousuinen kollega Saga Norén ruotsalais-tanskalaisesta sarjasta Silta (2011−2017) viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Naisille tuntuu työ olevan kaikki kaikessa. Kun päässä raksuttaa kaiken aikaa, ei tee mieli juhlimaan korkkarit katossa.

Rikosten tutkiminen noudattaa yleisesti ottaen samaa kaavaa, joten sarjojen käsikirjoittajat haluavat tehdä päähenkilöistään jollakin tavalla persoonallisia tyyppejä. Vaatevalinnat ovat siinä yksi helppo keino, jota tuskin silti kannattaa ottaa joka sarjaan. Sarjavaatteissa ovat päässeet esiin myös eri materiaalit, kuten puuvillapopliini, villa ja nahka. Vaan kietooko Henry Duflot kaulaansa silkkisolmion?