Muutaman kuukauden vapaa pukeutumiskoodi lähenee loppuaan. Varsinkin moni mies huokaa syvään: taas se alkaa.
Solmio voi olla vain pakollinen asun viimeistelijä, joka kertoo kantajansa tyylitajusta, hyvästä tai huonosta. Solmiolla voi myös ottaa kantaa asioihin tai ilmaista omaa persoonallisuuttaan.
Tiukan asiallisessa, salaisuuksien ympäröimässä ilmapiirissä kiintopisteeksi saattaa tulla jokin, joka tuo sinne hieman inhimillisyyttä. Ranskalaissarjan vakoojamaailmassa salaisen palvelun johtajaa ei nolota käyttää solmioita, joissa hyppivät eriväriset sammakot tai lumpeet kukkivat.
Le bureaun (2015−) Henry Duflot tietää, että vieras voi aliarvioida häntä pelkän solmion perusteella, mutta ei anna sen häiritä itseään. Myös työtoverit tietävät, että se on pelkkää pintaa. Toisaalta pomon ”tyylivirhe” on usein se ainoa asia, joka heidät saa toimistossa hymyilemään.
Mitä Duflot sitten oikeastaan haluaa viestittää poikkeavalla pukeutumisellaan: uhmaako hän vain summamutikassa virkaetikettiä, vai kertovatko kirjavat asusteet jotain hänen henkilökohtaisista mieltymyksistään?
Entäpä sitten amerikkalaiskomisario Columbo ja hänen iänikuinen popliinitakkinsa? Vuonna 1971 alkanut samanniminen rikossarja teki tästä takista ehkä tunnetuimman sarjavaatteen kautta aikojen.
Kertooko sama nuhjuinen päällystakki kenties jotain komisarion epätyydyttävästä palkkatasosta? Ainakin se toimii samoin kuin sammakkosolmio: harhauttaa tuntematonta pitämään etevää rikostutkijaa hassahtaneena tolvanana. Ehkä se juuri on Columbon tarkoituskin.
Anteeksi, vielä yksi kysymys…
Kun miehet hikoilevat kesät talvet solmio kaulassa ja poplari päällä, naiset pukeutuvat villapaitaan ja nahkahousuihin.
Tanskalaissarjassa Rikos (Tanskassa 2007−2012, Suomessa 2013) rikosetsivä Sarah Lundin ykkösvaate on kirjoneulevillapaita. Luultavasti se sai useammankin sarjaa seuranneen tarttumaan puikkoihin – tai ehkä vain villapaitaostoksille.
Lund kuten nahkahousuinen kollega Saga Norén ruotsalais-tanskalaisesta sarjasta Silta (2011−2017) viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Naisille tuntuu työ olevan kaikki kaikessa. Kun päässä raksuttaa kaiken aikaa, ei tee mieli juhlimaan korkkarit katossa.
Rikosten tutkiminen noudattaa yleisesti ottaen samaa kaavaa, joten sarjojen käsikirjoittajat haluavat tehdä päähenkilöistään jollakin tavalla persoonallisia tyyppejä. Vaatevalinnat ovat siinä yksi helppo keino, jota tuskin silti kannattaa ottaa joka sarjaan. Sarjavaatteissa ovat päässeet esiin myös eri materiaalit, kuten puuvillapopliini, villa ja nahka. Vaan kietooko Henry Duflot kaulaansa silkkisolmion?
Solmio voi olla vain pakollinen asun viimeistelijä, joka kertoo kantajansa tyylitajusta, hyvästä tai huonosta. Solmiolla voi myös ottaa kantaa asioihin tai ilmaista omaa persoonallisuuttaan.
Tiukan asiallisessa, salaisuuksien ympäröimässä ilmapiirissä kiintopisteeksi saattaa tulla jokin, joka tuo sinne hieman inhimillisyyttä. Ranskalaissarjan vakoojamaailmassa salaisen palvelun johtajaa ei nolota käyttää solmioita, joissa hyppivät eriväriset sammakot tai lumpeet kukkivat.
Le bureaun (2015−) Henry Duflot tietää, että vieras voi aliarvioida häntä pelkän solmion perusteella, mutta ei anna sen häiritä itseään. Myös työtoverit tietävät, että se on pelkkää pintaa. Toisaalta pomon ”tyylivirhe” on usein se ainoa asia, joka heidät saa toimistossa hymyilemään.
Mitä Duflot sitten oikeastaan haluaa viestittää poikkeavalla pukeutumisellaan: uhmaako hän vain summamutikassa virkaetikettiä, vai kertovatko kirjavat asusteet jotain hänen henkilökohtaisista mieltymyksistään?
Entäpä sitten amerikkalaiskomisario Columbo ja hänen iänikuinen popliinitakkinsa? Vuonna 1971 alkanut samanniminen rikossarja teki tästä takista ehkä tunnetuimman sarjavaatteen kautta aikojen.
Kertooko sama nuhjuinen päällystakki kenties jotain komisarion epätyydyttävästä palkkatasosta? Ainakin se toimii samoin kuin sammakkosolmio: harhauttaa tuntematonta pitämään etevää rikostutkijaa hassahtaneena tolvanana. Ehkä se juuri on Columbon tarkoituskin.
Anteeksi, vielä yksi kysymys…
Kun miehet hikoilevat kesät talvet solmio kaulassa ja poplari päällä, naiset pukeutuvat villapaitaan ja nahkahousuihin.
Tanskalaissarjassa Rikos (Tanskassa 2007−2012, Suomessa 2013) rikosetsivä Sarah Lundin ykkösvaate on kirjoneulevillapaita. Luultavasti se sai useammankin sarjaa seuranneen tarttumaan puikkoihin – tai ehkä vain villapaitaostoksille.
Lund kuten nahkahousuinen kollega Saga Norén ruotsalais-tanskalaisesta sarjasta Silta (2011−2017) viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Naisille tuntuu työ olevan kaikki kaikessa. Kun päässä raksuttaa kaiken aikaa, ei tee mieli juhlimaan korkkarit katossa.
Rikosten tutkiminen noudattaa yleisesti ottaen samaa kaavaa, joten sarjojen käsikirjoittajat haluavat tehdä päähenkilöistään jollakin tavalla persoonallisia tyyppejä. Vaatevalinnat ovat siinä yksi helppo keino, jota tuskin silti kannattaa ottaa joka sarjaan. Sarjavaatteissa ovat päässeet esiin myös eri materiaalit, kuten puuvillapopliini, villa ja nahka. Vaan kietooko Henry Duflot kaulaansa silkkisolmion?
