Valtava tumma pilvi kieppuu taivaalla kuvittamassa Hollow Talk -musiikkivideota. Toisin
kuin ensin luulee, miljoonien hyönteisten sijaan yhteen on kerääntynyt tuhansia
lintuja. Kuten videon kuvaajakin toteaa, synkän eläväinen pilvi sopii hyvin
musiikin tunnelmaan.
Mahtoiko Choir of Young Believers aavistaa, millainen täysosuma kappaleesta tulisi? Silta-rikossarjan myötä se nousi heti unohtumattomien tunnusmusiikkien listan kärkisijoille. Sen ylittää parin nuotin mitalla vain Twin Peaksin tunnusmusiikki, joka on Angelo Badalamentin säveltämä, yhtä tummasävyinen kuin Hollow Talk. Vaikka Twin Peaks toisella kaudellaan loppua kohti edetessään muuttui liian oudoksi seurata ja kolmaskin jäi katsomatta, mikään ei voi viedä musiikin tehoa ja tenhoa.
Vai ylittääkö sittenkään? Tarkemmin kuunnellen vaihdan järjestystä, sillä Hollow Talkin särmikäs tummuus kiehtoo vielä enemmän. Videon tempoileva lintuparvi tuo mieleen jonkin tai jonkun, joka epätoivoisesti pyristelee irti verkosta päästäkseen vapauteen.
Ilmeisesti kappaleiden melankolia ei viehätä vain siihen taipuvaisia ihmisiä vaan on osunut monen muunkin musiikillisen makuhermoon.
Sitten jotain aivan muuta. Jossain vanhassa laulussa lauletaan: Näin huusi viimeinen tuo mohikaani, Villiä länttä enää ole ei. Villi länsi on jo aikaa sitten kesytetty, eikä lännensarjoille taida Yhdysvalloissa paljonkaan olla enää tilausta. Mikä sitten onkaan ollut lännensarjojen suurin ja kaunein, tarttuvimman tunnusmusiikin lienee tarjonnut Bonanza.
Tekijöillä Jay Livingstonilla ja Ray Evansilla tuntuu olleen tuli häntäluun alla. Vaikka maailman meno on nykyään niin hektinen, näin nopeatempoista tunnusmusiikkia ei taideta silti sarjoihin säveltää. Jos nyt mato luikertaa korvaan, sen tahdissa jalkapatikkakin taittuu kuin leikiten.
Hei, laukkaa ratsu reima!
Mahtoiko Choir of Young Believers aavistaa, millainen täysosuma kappaleesta tulisi? Silta-rikossarjan myötä se nousi heti unohtumattomien tunnusmusiikkien listan kärkisijoille. Sen ylittää parin nuotin mitalla vain Twin Peaksin tunnusmusiikki, joka on Angelo Badalamentin säveltämä, yhtä tummasävyinen kuin Hollow Talk. Vaikka Twin Peaks toisella kaudellaan loppua kohti edetessään muuttui liian oudoksi seurata ja kolmaskin jäi katsomatta, mikään ei voi viedä musiikin tehoa ja tenhoa.
Vai ylittääkö sittenkään? Tarkemmin kuunnellen vaihdan järjestystä, sillä Hollow Talkin särmikäs tummuus kiehtoo vielä enemmän. Videon tempoileva lintuparvi tuo mieleen jonkin tai jonkun, joka epätoivoisesti pyristelee irti verkosta päästäkseen vapauteen.
Ilmeisesti kappaleiden melankolia ei viehätä vain siihen taipuvaisia ihmisiä vaan on osunut monen muunkin musiikillisen makuhermoon.
Sitten jotain aivan muuta. Jossain vanhassa laulussa lauletaan: Näin huusi viimeinen tuo mohikaani, Villiä länttä enää ole ei. Villi länsi on jo aikaa sitten kesytetty, eikä lännensarjoille taida Yhdysvalloissa paljonkaan olla enää tilausta. Mikä sitten onkaan ollut lännensarjojen suurin ja kaunein, tarttuvimman tunnusmusiikin lienee tarjonnut Bonanza.
Tekijöillä Jay Livingstonilla ja Ray Evansilla tuntuu olleen tuli häntäluun alla. Vaikka maailman meno on nykyään niin hektinen, näin nopeatempoista tunnusmusiikkia ei taideta silti sarjoihin säveltää. Jos nyt mato luikertaa korvaan, sen tahdissa jalkapatikkakin taittuu kuin leikiten.
Hei, laukkaa ratsu reima!
