Toisinaan joku, yleensä tunnettu kansalainen, joutuu
toteamaan, että häntä on tietoisesti tulkittu väärin. Kun siteeraaja Irrottaa
osan kokonaisuudesta niin, että se sopii hänen tarkoitusperiinsä, voi alkuperäisen
puhujan tai kirjoittajan tarkoittama merkitys muuttua toiseksi.
Romaanissaan Häväistyt
(2011) Asko Sahlberg on (ehkä
huomaamattaan) luonut virkkeen, jonka voi ilman asiayhteyttä tulkita kahdella
täysin vastakkaisella tavalla.
Sinunlaisiasi ei enää
edes valmisteta, Mestari oli sanonut ja tiennyt hyvin vahvistavansa niillä
sanoilla tulevan osoitteenmuutoksensa.
Samassa virkkeessä voidaan esittää joko hienovireinen rakkaudentunnustus
naiselle tai loukkaavaksi tarkoitettu arvio hänestä. Ensimmäisessä
vaihtoehdossa eletään alkuhuumaa, jälkimmäisessä loppunäytöstä. Kummassakin
tapauksessa miehen sanat johtavat asunnonvaihtoon.
Lukija ei voi tekstistä päätellä, millaisia ei-sanallisia
viestejä romaanihenkilö tässä toiselle lähettää: millainen on äänensävy,
millaisia mahdolliset ilmeet ja eleet. Jos lukija yhden virkkeen lisäksi
tietäisi vain romaanin nimen, se voisi johdatella hänen päättelyään riitaisan
eron suuntaan.
Sahlbergin romaanissa nainen, jota Mestari pitää lajinsa
viimeisenä, ei vastaa sanoin. Jos tilanne kuitenkin olisi vaatinut, hän olisi
saattanut lainata toiselta kirjailijalta: Kun
sanot pahasti, sanon hyvästi (Kari Hotakainen: Henkireikä, 2015).
Niitä sanoja ei tarvita. Tässä Mestaria odottaa
rakastettu ja ovi onneen.
